My Guardian Angel ❤🥀 || JIKO

Luku 44

~Niko~

Pakkailen kiiressä viimeisiä tavaroitani, sillä Tommi on kohta pihassa. Hän hakee minut ja sitten menemme studiolle, jossa pitäisi olla keikkabussi valmiina odottamassa. Sen jälkeen alkaakin keikkamatka kohti Oulua, missä meillä on huomenna keikka. Ihanaa päästä lavalle pitkästä aikaa. Ovikello soi ja oven takana odottaa Tommi. "Moi, joko sä oot valmis?", hän kysyy hymyillen. "Joo, kai mä oon.", sanon. "Oottakaa, yks juttu ennen ku meette.", Minna toteaa ja juoksee luokseni, hypäten syliini ja vetäen minut suudelmaan. "Rakastan sua, mulla tulee ikävä. Soita videopuhelu illalla, ku oot päässy hotellille.", Minna sanoo. "Tottakai, mäkin rakastan sua ja tulee ikävä.", kuiskaan ja suutelen Minnaa uudestaan.

Kyykistyn maahan ja hyvästelen vielä Rommin. "Niko älä unohda tätä.", Minna sanoo ja ojentaa lipastolta puhelimeni. "Kiitos.", kuiskaan ja vedän Minnan vielä halaukseen ja suudelmaan, josta en haluaisi irrottautua. "Noniin kyyhkyläiset, malttasitteko irrottautua, vaikka söpöjä ootteki. Meidän pitäs mennä ennen ku myöhästytään keikka kyydistä.", Tommi toteaa. "Joo.", totean ja painan vielä nopean suukon Minnan nenänpäähän. Tommi nappaa laukkuni ja astumme käytävään. "Rakastan sua, pian nähdään. Heippa.", totean. "Heippa, niin mäkin sua.", hän sanoo. Lähden kävelemään hissille päin, mutta jään vielä vilkuttamaan Minnalle, joka vilkuttaa takaisin. Sen jälkeen hissi saapuu oikeaan kerrokseen ja astumme sisään hissiin. Minun tulee Minnaa kyllä kamala ikävä, kuten myös Rommia.

Tommi tuijottaa minua piinaavasti kun olemme hississä. "Mun pitää vissiin alkaa tulla hakemaan sua aiemmin ku ennen. Me ollaan 15 min myöhässä jo.", Tommi tuhahtaa, mutta näen hänen piilottelevan hymyään. Hän on niin onnellinen puolestani, kun minulle menee Minnan kanssa hyvin, ettei osaa edes olla vihainen oikeasti. "Ehkä sun sit pitää. Sori Tommi, en vaan halunnut päästää irti. Vaikka tullaan jo ylihuomenna takasi, niin mulla tulee Minna aivan kamala ikävä.", kuiskaan. "Hei, mä ymmärrän sen kyllä. Ihanaa et sulla on Minna nykyään.", Tommi sanoo ja halaa minua. Hissi aukeaa ja astumme ulos, joku vanha pariskunta astuu hissiin jälkeemme. Raahaudumme Tommin autolle ja pian olemmekin jo studiolla. Tosin 30 min myöhässä aikataulusta. No onneksi keikka on vasta huomenna.

Santeri seisoo kiukkuisena bussin luona, kun saavumme perille. "Tulittehan te kaks vihdoin, mikä kesti? Onko kaikki hyvin, Tommi ei yleensä oo myöhässä.", Santeri sanoo. "Kaikki hyvin, en vaan meinnanut saada Nikoa irti Minnan huulilta.", Tommi toteaa ja minä punastun, yrittäen peittää käsillä kasvoni, koska minua alkoi nolottaa. "Yrittäkää ens kerralla olla ajoissa, onneksi keikka on vasta huomenna. Mutta nyt on kuitenkin kaikki perillä, niin eiköhän lähetä Oulua kohti.", Santeri toteaa ja astelemme bussiin. Tervehdimme muita ja etsimme vapaat paikat itsellemme. Tavarat menevät mihin mahtuvat.

---

Makaan hotellihuoneen sängyllä ja puhun Minnan kanssa videopuhelua. Päädyin Joelin kanssa huonekavereiksi, mutta hän on nyt suihkussa. Pian hän kuitenki saapuu suihkusta ja kävelee pelkkä pyyhe lantiollaan solmittuna laukulleen. Hänen hiuksista putoilee pisaroita lattialle ja vettä valuu hänen selkää pitkin myös. Joel kaivaa laukustaan vaatteet ja pukee ne ylleen, jonka jälkeen lösähtää sängylleen ja me lopetamme Minnan kanssa videopuhelumme samalla. En tiedä mitä tapahtuu, mutta tunnen kuinka ahdistus alkaa puskea pintaan. Ei, ei helevetissä just nyt. Yritän ajatella jotain kivaa ja naputella ranteessa olevaa ponnaria, mutta se ei auta mitään. Silmäni alkavat kostua kyynelistä, henki salpaantuu ja tärisen. Tuntuu että pyörryn pian. Silloin joku lämmin tuulahdus menee ohitseni ja tunnen kosketuksen hartiallani, joka kuitenkin katoaa nopeasti, kun Joel havahtuu tilanteeseen ja siirtyy luokseni sängylleni.

Hän kaappaa minut heti halaukseensa ja alkaa rauhoittelemaan minua. Edelleen tunnen lämmön, sillä aistin Joonaksen lähelläni. Joelin halaus ja hiljainen rauhallinen puhe tehoavat ja alan pikkuhiljaa hengittää normaalisti, sen jälkeen puutuminen ja tärinä rauhoittuu ja viimeisenä itkukin laantuu. Nyt tilalla on vain väsymys ja päänsärky. Joel nousee ja hakee vesipullon, sekä lääkkeen. Nielaisen lääkkeen nopeasti ja käperryn peittoni alle pieneksi mytyksi. Pitää mennä vasta aamulla suihkuun, sillä en millään jaksa nyt. "Kiitos Joel ja hyvää yötä.", kuiskaan vielä, juuri ennen kuin vaivun uneen. Näen unta vanhoista keikoistamme...

__________

Sanoja: 618

Paniikkikohtaukset myöhään illalla tai yöllä on aivan perseestä. On ne kyl muullonki, mut varsinki sillon. Mulla kävi niin nyt yöllä, enkä ees tiiä mikä laukas kohtauksen tällä kertaa...