My Guardian Angel ❤🥀 || JIKO

Luku 25

~Niko~

Kävelen kauppakeskuksen käytävällä ja mietin mihin liikkeeseen seuraavaksi menisin. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tulla tänne, koska tarvitsisin nopeasti uusia kesävaatteita. Lämpimät kelit ovat saapuneet kunnolla ja huomasin ettei minulla oikein ole hyviä vaatteita kesälle. Tosin en minä kyllä edes tiedä uskallanko kulkea ulkona ilman pitempiä vaatteita, koska arpeni näkyisivät sillon kaikille. No mutta en minä täällä yksin ole, on minulla Joel mukanani. Mutta hänhän on kunnon säheltäjä ja energiapakkaus, joka nytkin jo ehti viilettää johonkin muualle. No onneksi on puhelin, jolla voin tavoitella häntä tarvittaessa. Näen kauempana hyvän vaatekaupan ja lähden suunnistamaan sinne päin heti ensimmäisenä.

Pääsen kauppaan ja tutkiskelen vaatteita kaikessa rauhassa, sillä haluan niiden olevan päälläni täydellisiä ja näyttävä myös hyviltä ylläni. Lopulta löydänkin muutamat kivat vaatteet ja lähden sovittamaan niitä. Pääsen sovituskoppiin ja alan kokeilla vaatteita, joista osa on hyviä ja osa aivan huonoja. Katselen itseäni peilistä pitkän tovin vaatteet päällä ja tunnen alkavani hieman ahdistua. Päätän kuitenkin heittää ne ajatukset pois ja suljen silmäni. Hengittelen hetken rauhassa ja ajattelen kivoja asioita, kunnes ahdistava olo ihmeellistä kyllä häipyy. Ihanaa en joutunut tällä kertaa kärsimään paniikkikohtauksestakin, onneksi. Alan kokeilla uusia vaatteita vielä ja lopulta päädyn ostamaan yhdet shortsit ja t-paidan täältä kaupasta, kunnes lähden suuntaamaan seuraavan liikkeseen.

Kävelen käytävällä kun yhtäkkiä kuulen takaani kiljaisun "Nikoo!" ja sen jälkeen kauheaa supinaa. Käännyn äänen suuntaan ja näen teinilauman takanani kävelemässä. Pian yksi heistä tulee lähemmäksi ja pyytää yhteiskuvaa, mutta kieltäydyn tilanteesta kohteliaasti. En juuri nyt halua antaa faneille kuvia tai nimmareita yms..., koska heitä oon täällä niin paljon ja jos annan yhdelle, joutuisin antamaan kaikille muillekkin. Enkä nyt jaksa sellaista. Käännyn ympäri ja jatkan matkaani, mutta huomaan heidän lähtevän perääni ja alkavan kuvata minua. "Voitteko lopettaa tuon kuvaamisen.", pyydän nätisti ja tunnen jo pienen ahdistuksen alkavan hiipiä luokseni. "Ei voida. Tää on julkinenpaikka, niin täällä saa kuvata ja halutaan sun kaa yhteiskuva.", he sanovat ja piirittyvät ympärilleni.

Ahdistun tilanteesta suunnattomasti ja menen aivan lukkoon. En pysty sanomaan, liikkumaan tai tekemään mitään. Seison vaan jähmettyneenä paikoillani ja pidättelen kyyneleitä, jotka yrittävät karata silmistäni. Käännän kuitenkin pään maahan ja saan vedettyä hupun päähäni, koska fanit kuvaavat minua edelleenkin. Fanit alkavat tulla lähemmäs ja osa koskee minuun, jolloin alan täristä ja kyyneleet alkavat valua silmistäni. Alan haukkoa happeani ja juuri silloin kuulen huudon "Lopettakaa heti!" ja näen vartijan tukevan luokseni, jonkun tyypin perässä. Tuo tyyppi tulee luokseni ja ohjaa minut johonkin syrjempään, vartijan jäädessä jututtamaan vielä teinilaumaa.

Minua ahdistaa hieman tämänkin tyypin läsnäolo, mutta en kuitenkaan käse häntä luotani pois. Istahdan jollekkin tuolille ja hän istahtaa vierelleni jättäen pienen raon väliimme. Tärisen ja haukon edelleen happea, samalla kun kyyneleet vaan tulvivat edelleen silmistäni. "Hei, ei mitään hätää. Se on ohi nyt ja sä oot turvassa. Kato mua ja yritä hengittää mun kaa samaan tahtiin, tuo kohtaus menee kyllä nopeasti ohi.", kuulen rauhallisen äänen sanovan. Kuuntelen hänen hengitystään ja yritän matkia sitä. Aluksi se on aika haastavaa, mutta alkaa onneksi lopulta kuitenkin sujua. Tunnen alkavani rauhoittua. "Saanko mä halata sua?", kuulen kysymyksen. Mietin hetken asiaa, mutta päätän kuitenkin olla rohkea ja nyökätä. Tyyppihän juuri auttoi minua, niin tuskin se mitään pahaa haluaa. Tunnen käsien kiertyvän ympärilleni ja kiedon omatkin käteni henkilön ympärille ja painan pääni vasten hänen rintakehäänsä.

Jonkun ajan päästä erkanemme ja pyyhin kyyneleet silmistäni, jonka jälkeen nostan katseeni häneen. Näen kauniin vaaleahiuksisen naisen edessäni ja uppoudun tuijottamaan hänen lumoavia silmiään. Nainen on todella kaunis ja vaikuttaa erittäin mukavalta. "Onko kaikki nyt ok?", nainen kysyy havahduttaen minut ajatuksistaan. "Niin hyvin kun voi, kiitos kun autoit mua.", kuiskaan. "No tottakai autoin, ei ketään jätetä pulaan. Näin kun se lauma alko seuraa sua vaikka kieltäydyit jo kerran, ja arvasin et kohta voi käydä jotain. Lähin sit heti hakeen vartijaa ja onneksi hainkin.", hän vastaa. "Kiitos edelleen, mikä sun nimi on?", kysyn. "Oon Minna ja sä oot Blind Channelin Niko, eikö niin?", hän kysyy. "Joo.", vastaan ja samalla puhelimeni alkaa soida taskussani. Kaivan sen esille ja vastaan puheluun, sillä Joel soittaa. Puhun hetken Joelin kanssa, kunnes hän lopettaa puhelun. "Se oli Joel, se kysy missä mä oon, ku sekin on täällä?", kerron. "Aivan." "Saanko pyytää sulta vielä yhtä palvelusta?", kysyn. "Joo?", Minna  vastaa kysyvästi.

"Voisitko sä viedä mut Joelin luokse, se on ilmeisesti Hesburgerin edessä odottamassa mua? En uskalla ton äskesen kohtauksen takia liikkua nyt yksin täällä, jos ei oo aivan pakko.", sanon hieman nolona. Onhan tämä nyt typerää että aikuinen mies ei uskalla kävellä yksin ja pelkää jotain teinilaumaa. "Tottakai mä voin. Ja Niko hei, ei sun hävetä tarvi. Mä nään et sua nolotti kysyä tuota, mutta ei tarvi. Mä autan mieluusti ja ihan ymmärrettävää et ahistaa ton jälkeen liikkua yksin.", Minna sanoo. "Kiitos.", kuiskaan ja lähden Minnan kanssa suunnistamaan Joelin luokse. Löydämme Joelin ja hän katsoo kummastuneena, kun tulen paikalle naisen kanssa. Mutta ihme kyllä hän ei tällä kertaa ala heittämään mitään lepää aiheesta, vaan sanoo vain; "Moi, oon Joel, kukas sä oot?"

Minna esittäytyy Joelille ja selitämme hänellekin mitä äsken tapahtui, jonka jälkeen hän vetää minut tiukkaan halaukseen. "Anteeksi Niko, en enää jätä sua yksin.", hän kuiskaa kun erkanemme. "Saat anteeksi.", kuiskaan takasin. "Mä alan tästä lähteä, Niko varmaan pärjää jo?", Minna sanoo. "Joo, enköhän. Mut vielä yksi kysymys ennen ku lähet, voinko saada sun numeron?", sanon. "Tottakai.", Minna vastaa ja vaihdamme numerot, kunnes hän lähtee. Me jäämme Joelin kanssa juttelemaan ja kierrämme kaupoissa vielä hetken, kunnes lähdemme myös pois täältä.

-

Pyörin sängyssäni ympäriinsä, enkä meinaa millään saada unta. Rommi tuhisee jo tyytyväisenä jaloissani, mutta itse olen aivan levoton. Ajatukset pyörivät päivän tapahtumista ja ajautuvat seuraavaksi Minnaan.

Mitähän hän tällä hetkellä tekee, no varmaan nukkuu. Hän oli erittäin kaunis ja ne silmät olivat lumoavat, olisin voinut jäädä niiden maailmaan vielä kauemmaksi aikaa. Miltähän tuntuisi jos hän makoilisi vieressäni ja halasi minua nytkin, niinkuin kauppakeskuksessa. Se oli aivan ihanan tuntuista ja rauhoittavaa. Miltä tuntuisi jakaa elämää hänen kanssaan. Mitä nämä ajatukset ovat ja miksi minulla on jo nyt ikävä häntä ja hänen kosketustaan?

Ajatukseni vain jatkuvat ja jatkuvat, kunnes vihdoin vauvun uneen ja tietysti näen unta Minnasta...

__________

Sanoja: 983

❤️👀