My Guardian Angel ❤🥀 || JIKO

Luku 28

~Minna~

Olemme nyt suudelleet ja halailleet Nikon kanssa tässä jonkunkin aikaa. Paljastamme myös tunteemme toisillemme ja tietysti saimme ensisuudelmamme, joka tuntui aivan taivaalliselta. Mieltäni kuitenkin painaa Nikon vointi. Raukka kertoi minulle äsken Joonaksen kohtalosta ja Joonaksesta muutenkin, sekä siitä miten hän Joonaksen pois menon jälkeen romahti totaalisesti ja ajautui erittäin huonoon kuntoon monella tapaa. Nyt kun saan olla Nikon lähellä, haluan vain pitää hänestä huolta ja tukea häntä parhaani mukaan. Haluan että kanssani hän tuntee olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi, vaikka eihän minä Joonakseksi voi muuttia tai täysin häntä korvata koskaan. Enkö kyllä edes haluakkaan, minulle riittää että saan olla Nikon kanssa omana itsenäni.

No mutta tällä hetkellä istumme sohvalla ja katselemme jotain elokuvaa. Niko nojaa olkapäätäni vasten ja tutkii toisen käteni sormia tarkasti. En tiedä mikä niissä kiinnostaa, mutta antaa toisen niitä tutkia, jos kerran haluaa. Katson kelloa joka on jo 15.00. Ehkä pitäisi syödäkin jotain. Hain Nikon aamulla hautuumalta luokseni, jonka jälkeen hän nukahti sohvalleni muutamaksi tunniksi. Sen jälkeen juttelimme, söpöilimme ja nyt katsomme tätä elokuvaa, joka kyllä loppuu aivan pian. Taidan tilata jotain ruokaa tänne, niin ei tarvitse nyt alkaa kokkamaan mitään itse. "Niko hei, kello on jo yli 15.00. Tilattasko jotain ruokaa?", ehdotan varovasti ja saan pienen nyökkäyksen vastaukseksi. Etsimme molemmat mitä haluamme syödä ja laitan tilauksen menemään, saa nähdä kauanko menee että ruoka tulee perille asti, no nyt odotellessa voi tämän leffan kattoa loppuun.

Juuri kun elokuvassa on alkanut pyöriä lopputekstit, ovikello soi. Mikä tuuri, nyt saa ruokaa. Nousen ylös ja suuntaan ovelle. Avaan sen ja nappaan ruokamme  itselleni. Palaan olohuoneeseen ja ojennan Nikolle hänen ruokansa, jonka jälkeen istahdan sohvalle. Alan syömään hyvällä ruokahalulla kaikessa hiljaisuudessa, mutta huomaan Nikon vain tuijottavan ruokaansa. "Niko, onko kaikki ok?", kysyn. "On joo, mulla on vaan edelleen vähän ongelmia syömisen kanssa ja se on entistä vaikeampaa sellaisen seurassa, jota en kauheen hyvin vielä edes tunne, anteeksi.", Niko kuiskaa. "Hei Niko, ei sulla oo mitään syytä pyytää Anteeksi. Mä ymmärrän kyllä. Mutta ois hyvä jos saisit edes vähän syötyä, ei siinä oo mitään pahaa. Meidän pitää kaikkien syyä, että me jaksetaan. Mut voin mä mennä vaikka keittiöön syömään, jos haluat syödä tässä yksin.", selitän.

"Eiku oo vaan siinä. En mä ikuisesti voi vältellä muiden seurassa syömistä.", Niko kuiskaa ja alkaa hitaasti syömään ruokaansa. Kannustan Nikoa, kunnes hän on saanut syötyä tarpeekseen. Itseasiassa hän söi lopulta lähestulkoon kaiken, josta olen erittäin ylpeä ja päätän vetää hänet halaukseen ja antaa suukon palkinnoksi. "Palkinto siitä kun söit niin hienosti.", kuiskaan ja saan sillä Nikon huulille nousemaan suloisen hymyn. Aika vierähti nopeasti ja kello alkaa olla nyt jo viisi illalla. Nousen ylös ja vien roskamme roskiin, jonka jälkeen palaan Nikon luokse. "Haluatko sä Niko jäädä mun luokse yötä? En haluisin aamusen takia jättää sua tänään yksin, sori jos oon liian ylisuojeleva.", totean. "Ei se haittaa, kiva kun joku välttää. Ja haluaisin, mutten voi. Rommi oottaa kotoa mua ja sillä ei oo tarpeeksi ruokaa, et se pärjäisi huomiseen yksin.", Niko sanoo, ainiin hänellä on se kissa. "Mutta sä voit tulla kyllä mun luokse?", hän jatkaa. "Sekin sopii.", totean hymyillen.

Juttelemme vielä jonku aikaa, kunnes päädymme kuuntelemaan musiikkia ja tanssimaan. Siinä vierähtää taas aikaa ja kello on jo yli 19.00, kun lopetamme sen. Siispä alan pakata tarvittavia kamoja matkaani, jonka jälkeen katson vielä että talossa on kaikki kunnossa. Suuntaamme eteiseen pukemaan kenkiä ja takkeja tms..., kunnes lähdemme kävelemään kohti Nikon kämppää, jonne ei ole onneksi kauhean pitkä matka edes. Pian pääsemmekin perille ja Niko avaan ovensa kotiavaimillaan. Astun sisään ja riisunne ulkovaatteeni. Niko nappaa laukkuni ja vie sen johonkin, kun itse lähdemme katselemaan hänen kämppäänsä. Täällä on oikeasti hienon näköinen sisustus ja yllättävän siistiäkin. Istahdan olohuoneen sohvalle ja katseeni kiinnittyy heti erääseen tauluun.

Talulussa on ilmiselvästi Niko, sekä joku vaaleahiuksinen kiharapää suutelemassa. Tuon toisen täytyy olla se Joonas. Tuosta pelkästä taulustakin jo näkee kuinka rakastuneita ja onnellisia he olivat toistensa lähellä. Ymmärrän koko ajan enemmän, kuinka vaikeaa Nikolle oli hänestä luopuminen. Omasta elämänrakkaudestaan, onhan se taatusti aivan kamalaa tuskaa, etenkin jos se tapahtuu nuorena ja aivan yllättäen. En sitä voi muut edes koskaa kunnolla käsittää, jos samaa ei ole joutunut kokemaan itse. Huomaan silmistäni putoavan pari kyyneltä, jotka kuivaan nopeasti pois, kun huomaan Nikon tilavan olohuoneeseen. Hänellä on sylissään ihana valkomusta kissa. Niko istahtaa viereeni sohvalle ja sanoo; "Rommi, tuo tuossa on Minna. Se on aivan ihana tyyppi ja se on jo nyt auttanut mua paljon." Minua alkaa hymyilyttää kun Niko rapsuttelee Rommia ja puhelee sille kaikenlaista.

Ojennan varovasti sormeni kohti Rommia, joka alkaa haistella niitä. Rapsuttaa Rommia varovasti ja hän alkaa kiehnäämään päätään kättäni vasten, kunnes siirtyy Nikon sylistä minun syliini ja nukahtaa siihen. "Rommi hyväksy sut.", Niko toteaa. "Ilmeisesti.", vastaan. Katselemme Nikon kanssa hetken sarjaa ja paijailemme Rommia, kunnes alamme tekemään iltahommia. Kello on jo melko paljon. Vaihdan yöpuvun päälleni ja sillä välin Niko teki meille jotain pientä iltapalaa. Siirrymme keittiöön ja alamme syömään, jonka jälkeen pesemme hampaamme. Niko antaa vielä Rommille ruoan ja käy kusella. Ja itsekkin käyn kusella ja puhdistan kasvoni. "Haluutko nukkua mun vieressä?", Niko kysyy varoen. "Sopii hyvin.", totean.

Autan Nikoa laittamaan itselleni petivaatteet, jonka jälkeen Niko riisuu ylimääräiset vaatteet itseltään. Hän kyllä jättää päälleen hupparin ja housut,  eikö hänelle tule kuuma. En tiedä, mutta en myöskään sano hänelle asiasta mitään, koska sille on varmaan syynsä. Käperrymme peiton alle ja Niko sammuttaa vielä valot. Tunnen kuinka Niko vetää minut varoen lusikkaan ja hetken päästä myös kuinka Rommi hyppää sängyllemme ja käpertyy jalkoihimme nukkumaan. Niko pussaa minua hennosti hiusten sekaan ja pian sen jälkeen alan kuulla takaani tuhinaa, jonka ansiosta lopulta nukahdan itsekkin.

__________

Sanoja: 911

🩷