My Guardian Angel ❤🥀 || JIKO

Luku 31

~Tommi~

Ajelen rauhakseen kohti treenistä Niko kyydissäni. Hain hänet äsken kotoaan, koska hän oli jo noin kaksi tuntia myöhässä treeneistä. Tosin sinne päästyäni ymmärsin miksi hän oli myöhässä, enkä tiedä olisiko hänen kannattanut edes treenikselle lähteä mukaan tänään. Mutta minkäs teet kun toinen on kamala jääräpää, eikä halua jäädä treeneistä tarkoituksella pois, koska oli aika vasta pidempään tauolla niistä, kuten tiedättekin miksi. No mutta vilkaisen Nikoa, joka vain tuijottaa ikkunasta ulos ja on uponnut jonnekkin aivan muualle. Voisinpa vain viedä edes osan tuota tuskaa pois häneltä itselleni, mutta enhän minä voi. Aivan kamalaa edelleen katsoa vierestä näitä hetkiä, kun hän on todella surullinen. Mutta onneksi nykyään menee jo paljon paremmin pääsääntöisesti.

Kurvaan autollani treenikselle ja parkkeeraan autoni hienosti Aleksin ja Joelin autojen väliin. Lähdemme Nikon kanssa kävelemään ulko-ovelle päin ja avaan sen avaimillani. Kävelemme oikean oven luokse ja astumme sisälle treenikselle, jossa kuuluukin musiikki ja puheensorina. Riisumme kengät ja vaatteemme ja menemme peremmälle treenikselle. Niko suuntaa ensimmäisenä keittiöön, josta siirtyy oleskelutilan nojatuolille istumaan ja lipittämään Red Bullia. Itse haen kahvia ja istun sohvalle juomaan sitä ja juttelemaan Ollin kanssa samalla. Vilkuilen myös kokoajan Nikoa, joka on edelleen aivan ajatuksissaan ja näyttää olevan nukahtamispisteessä. Huomaan kuinka Niko nukahtaa ja tölkki meinaa pudota hänen kädestään.

Silloin nousen ripeästi sohvalta ylös ja nappaan tölkin Nikon kädestä, ennenkuin se putoaa ja aiheuttaa kamalaa sotkua. Energiajuomaa ei ole kiva siivota lattialta ja nojatuolista varsinkaan. Niko on todella huonossa asennossa, joten nostan hänet syliini. Olli siirtyy sohvalta, joten lasken Nikon siihen ja peittelen hänet viltillä. Nukkukoon siinä nyt, sillä veikkaan että Niko tarvitsee paljon unta nyt, koska harvoin hän tuolla tavalla nukahtaa aivan yhtäkkiä. Hiippailemme Ollin kanssa keittiöön ja kerron miksi Niko oli myöhässä ja että nyt hän nukkuu. Päätimme jätkien kanssa että Niko saa nyt nukkua rauhassa ja treenit loppuvat nyt tähän. Sitten kun hän herää, voimme yhdessä vaikka vähän vielä muistella Joonasta, koska tänään on selvästi Nikolla Joonaksen muistelu päivä.

Istumme oleskelutilassa ja juttelemme kaikenlaista. Yhtäkkiä Niko alkaa huutaa Joonasta ja pyöriä todella levottomasti sohvalla. "Joonas ei, Joonas, Jooonaaasss.!" Istun Nikon vieressä ja nappaan hänestä kiinni, ettei hän putoa sohvalta alas ja loukkaa itseään. Ravistelen Nikoa ja yritän herätellä häntä, koska ilmiselvästi hän näkee juuri nyt painajaista. "Niko, Niko herätys.", puhelen, kunnes Niko herää säpsähtäen ja katselee aivan paniikissa ympärilleen. Hänen silmät vuotavat myös runsaasti kyyneliä tällä hetkellä. Kosketan Nikoa olkapäähän, josta hän kavahtaa säikähtäen taaksepäin.

"Shhh, Niko ei mitään hätää. Se oon vaan minä, Tommi. Mä en tee sulle mitään pahaa, kaikki on hyvin. Sä näit vaan painajaista.", puhelen ja vedän Nikon varovasti halaukseeni. Niko painaa kasvonsa vasten rintakehääni ja puristaa minua lujaa itseään vasten. Paitani alkaa kastua, mutta ei se edelleenkään haittaa yhtään mitään.
Sillittelen ja piirtelen Nikon selkään, samalla rauhoitellen häntä. Kun Niko on hieman rauhoittunut kysyn "Niko, mistä sä näit unta?" "Joonas kuoli siinä unessa kun joku lääkäri teki hoitovirheen ja sit kukaan ei myöskään auttanut Joonasta tuskissaan tai huolehtinut siitä, vaan se vaan makas yksin jossain sairaalahuoneessa koko ajan.", Niko sopertaa ja halaan häntä tiukemmin, jos se on enää mahdollista.

"Niko muista että se oli vaan painajainen. Joonas sai kuolla rauhassa ja juuri kuin halusikin, eli kotona sinun luonasi. Ja nyt se on paremmassa paikassa, pois siitä kamalasta tuskasta, mitä syöpä sille aiheutti. Ja muista että Joonasta hoidettiin huolella ja niin hyvin kuin pystyttiin, eikä sitä jätetty ikinä yksin.", selitän Nikolle, joka nyökkäilee. "Ja Niko hei sä nukuit siinä mukavat unet, niin päätettiin et ei ookkaan tänään treenejä. Voitas tänään vaan yhdessä muistella Joonasta ja kattoa vaikka joku elokuva tänään tai tehdä jotain muuta kivaa yhdessä.", jatkan. "Sopii.", Niko kuiskaa ja erkanee halauksestamme, jääden kuitenkin istumaan viereeni ja laitten päänsä nojaamaan vasten olkapäätäni...

_________

Sanoja: 605

🥀