~Joonas~
Kävelen kyyneleet poskillani kohti Rauhalaa, koska siellä saan olla aivan omissa oloissani. Kuten jo monesti olen sanonut, olen erittäin tunteellinen ihminen ja päässäni laukkaa tällä hetkellä ristiinrastiin todella paljon eri ajatuksia, joista en meinaa saada otetta. Siksi olen menossa Rauhalaan, koska siellä on hiljaista, eikä kukaan häiritse turhan takia. Saan olla siellä aivan omissa oloissani ja kasata ajatuksiani taas kasaan, koska muualla on aika paljon sählinkiä ja melua, eikä siellä voi rauhoittua samalla tavalla.
Pääsen perille Rauhalaan ja asetun eräälle kauimmaiselle pilvelle makoilemaan ja tuijottamaan tyhjyyteen. Vajoan ajatuksiini, joissa pyörii Minna & Niko. Olen heidän puolestaan niin onnellinen, että onnenkyyneleet virtaavat kaulallani asti⁸ jo. Mutta ajatuksissani tietysti pyörii myös menneisyyden asiat. Sen hyvät, mutta myös ne varjopuolet. Elämä ei olisi elämää, jos kaikki menisi aina suunnitelmien mukaan ja ikinä ei olisi voitettavia haasteita. Ne kasvattaa ja opettaa uusia asioita ja ilman haasteita elämä ois aika tylsää ja tasapaksua. En nyt silti tarkoita, että esimerkiksi vakavasti sairastuminen olisi hyvä haaste elämään, mutta toivon että kuitenkin tajusitte mitä hain sanomallani takaa. Eniten ajatuksissani pyörii kuitenkin Niko, kuten aina. Minulla on häntä kauhea ikävä. Lopulta taidan ajatuksissani vaipua ihan uneen asti.
-
"Istun päiväkodin sohvalla avuttomana ja katselen ympärilleni. Tänään on mun ensimmäinen hoitopäivä. Täytän lokakuussa 5 vuotta, joten äiti päätti et mun pitää mennä hoitoon. Siellä on kuulemma pikkueskari, niin saisin kuulemma sieltä kavereita ennen koulun alkua jo. Sitten ei kuulemma pitäisi olla niin vaikeaa aloittaa eskaria myöhemmin, kun on vähän saanut valmiuksia sinne siirtymiseen. Minua pelottaa, kun en tiedä täältä ketään.
Joku hoitaja tulee viereeni istumaan ja kysyy luetaanko kirjaa, johon nyökkään. Alamme lukea jotain auto kirjaa, missä saa itse vielä etsiä asioita kuvista ja se saa oloni hieman paremmaksi. Mutta edelleen minua ahdistaa, kun en ketään lapsia tiedä täältä.Joku ruskahiuksinen ja vihreäsilmäinen lyhyt poika tulee hoitajan toiselle puolelle istumaan. "Huomenta Niko.", hoitaja sanoo. "Huomenta Marja ja hei, kukas sä olet? Mä oon siis Niko.", tuo poika sanoo ja ojentaa kätensä. Tartun varoen hänen kädestä kiinni ja kuiskaan "Joonas." "No Joonas, kiva tutustua. Tuutko mun kanssa rakentamaan pikku Legoilla?", tuo poikaa kysyy, johon nyökkään varovasti. Niko tarttuu minua kädestä ja vetää johonkin huoneeseen jossa on paljon Legoja. Alamme rakentaa niillä ja minulla on jopa ihan kivaa. Hoitaja tulee jossain vaiheessa käymään ja toteaa että hyvä kun tulemme toimeen hyvin, enkä jäänyt yksin. Vilautan hänelle pienen hymyn. Tuolloin me Nikon kanssa tutustuimme."
-
"Olen bileissä ja istun sohvalla. Olen juonut jonkin verran, mutta olen vielä aivan järjissäni kuitenkin. Täällä on paljon ihmisiä ja musiikki pauhaa kovaa. Jossain kuuluu jo oksentamisen ääniä ja osa on todella kännissä, minua alkaa ahdistaa ja käteni alkavat hieman täristä. Päätäkin särkee ja paljon. Nousen nopeasti ylös sohvalta ja raivaan tieni ihmisjoukon läpi ulos ja lähden juoksemaan jonnekkin pois. Päädyn rannalle ja istahdan jollekkin penkille. Käteni tärisevät ja nyt siihen ovat liittyneen myös jalatkin ja muutenkin olen edelleen aika ahdistunut, eikä henki kulje kunnolla. En haluaisi mitään paniikkikohtauksia juuri nyt, kun olen aivan yksin, täällä pimeässä ulkona ja rannalla.
Säpsähdän kun joku vetää minut tiukkaan halaukseensa ja painan pääni vasten henkilön rintakehää. Kyyneleet tulvivat silmistäni, kun toinen puhelee rauhoittavasti ja laulaa hiljaa, rutistaen samalla minua tiukasti itseään vasten. Tunnistan henkilö Nikoksi. Haistan häntä ja oloni alkaa vihdoin rauhoittua. Kun olen vihdoin rauhoittunut, käännän katseeni Nikoon. Olemme vain hiljaa ja tuijotamme toisiamme tiiviisti silmiin, kunnes lähdemme hitaasti lähestymään toisiamme. Käteni eksyvät Nikon poskille ja hänen kädet eksyvät niskalleni, kun hän kuroo välimatkan umpeen ja huulemme koskevat hennosti toisiinsa. Liikutamne huuliamme hitaasti ja etsimme yhteistä rytmiä, joka löytyy nopeasti. Suudelma on hellä, mutta kestää pitkään. Erkanemme vasta kun happi meinaa loppua ja tunnen olevani aivan punainen. Niin on kyllä Nikokin. Sain juuri ensisuudelmani ja vieläpä Nikon kanssa..."
-
Säpsähdän hereille ja alan pikkuhiljaa palata takaisin todellisuuteen. Kiljaisen säikähdyksestä, kun näen jonkun kasvot lähietäisyydellä omiani. "Heräsithän sä vihdoin! Tuu, mun pitää näyttää jotain sulle!", Nella kiljuu innoissaan ja saa minut hymyilemään. Häntä ei kyllä kiinnosta, vaikka olisin Rauhalassa. Jos hän jostain on innoissaan ja haluaa sen kertoa tai näyttää, sen on tapahduttava heti. Nousen pilvelle seisomaan ja lähden seuraamaan Nellaa, joka juoksee jo kaukana edessäni. Sillä on aina kauhea vauhti päällä. Mutta on se silti ihana ja muistuttaa minua paljon Nikosta.
___________
Sanoja: 688
Kertokaapas mulle näistä paras? (Tulevaa ajatellen);
Jorko,
Joleksi,
Tommi × joku (saa ehottaa kuka), vai
Oneshots
(Aiheena shoteissa ois pelkästään Bc jätkät iseinä.) 👀-
10! 😱
ESTÁS LEYENDO
My Guardian Angel ❤🥀 || JIKO
FanficNiko on ajautunut syvempiin vesiin, menetettyään Joonaksen elämästään. Mikään ei tunnu enää miltään ja missään ei tunnu olevan mitään järkeä enää. Voiko Joonas auttaa Nikoa vielä jollain tavalla? Muuttuvatko asiat vielä paremmiksi? Mitä tapahtuu kun...