My Guardian Angel ❤🥀 || JIKO

Luku 37

~Joonas~

Seisoskelen hautumaalla ja katselen omaa hautaani. Vaikka on vielä kesä, on silti yllättävänkin hämärää. Toki minähän toin ehkä jotain valoa mukanani. Olen huomannut että Niko käy haudallani aina vähintään kerran kuukaudessa, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Itse käyn haudallani joka viikko. Nyt varmaan pidätte minua hulluna. Miksi enkeli haluaa käydä omalla haudallaan kerran viikossa, no antakaapas kun Joonas selittää. Käyn haudallani, koska se herättelee minussa muistoja. Pääosin hyviä, mutta toki sekaan mahtuu niitä huonojakin. Tällä hetkellä mietin kuolinpäivääni ja sitä miten paljon Niko on sen jälkeen muuttunut.

Katson ympärilleni ja näen muutaman muunkin enkelin ja myös haamun täällä. On siis jo yö, jos sitä mietitte. Tämä paikka saattaa olla aika kuumottava tähän aikaan, ainakin jos pimeässä tai yöllä eksyy tänne ja on tavallinen ihminen. Toki tavalliset ihmiset harvoin pystyvät haamuja tai enkeleitä näkemään, mutta kyllä niitä täällä kulkee. Mutta hei yleensä hautuumaalla on silti turvallista olla, sillä tämä on kuolleiden lepopaikka, ei kummittelupaikka. Jos esimerkiksi haamut haluavat kummitella, kertoa jotain tai kostaa jollekkin, se tapahtuu heidän kuolinpaikassaan yleensä, ei täällä hautuumaalla. Täällä tapahtuu kauheita vain, jos joku kehtaa häiritä kuolleiden leporauhaa.

Mutta siis, on myös toinen syy miksi tykkään itse käydä haudallani. Nimittäin käyn yleensä tutkimassa mitä ihmiset ovat haudalleni tuoneet. Koska olen huomannut nyt kuoltuani, että olen oikeasti ollut monelle todella tärkeä. Haudallani käy aivan tosi paljon porukkaa, osa on tuttuja, osa ei. Faneja ainakin käy tosi paljon haudallani. Jotkut tulevat lähempää ja käyvät useamminkin, kun taas jotkut tulevat paljon kauempaa ja käyvät vain kerran haudallani. Haudalle on tuotu muunmuassa paljon kukkia, kynttilöitä ja enkelipatsaita. Mutta seasta löytyy myös esimerkiksi valokuvia, plektroja, kirjeitä ja kaikkea mahdollista, mitä vain voikaan kuvitella. Niko vie niitä aina täältä pois itselleen talteen, kun käy haudallani. Joten käyn itse joka viikko tutkimassa niitä, jotta ehdin itsekkin nähdä ne, ennen kuin Niko vie ne pois. Minusta on myös ihana välillä tulla kuuntelemaan, kun ihmisten muistelevat minua haudallani. Mutta murrun aina kun näen, jonkun romahtavan haudallani. Oli kuolemani taatusti faneillekkin kamalaa.

-

Leijailen kohti Nikon asuntoa, sillä haluan nähdä hänet kunnolla ja läheltä ja käydä tervehtimässä myös Rommia. Pitää tosin ensin katsoa, näkyykö paikanpäällä Minnaa, sillä en halua että hän näkee minua. Nyt seuraa taas Joonaksen faktanurkkaus. Tavallinen ihminen pystyy kyllä näkemään kuolleen ja jopa tuntemaan hänen kosketuksen tai lämmön, jos enkeli menee ohi. Mutta ei pysty tuntemaan kuollutta, jos itse yrittää häneen koskea. Mutta se on harvinaista ja yleensä ihminen näkee vaan maahan leijailevan valkoisen höyhenen, joka kertoo että enkeli on ollut lähellä.

Sitten taas jos ihmisillä on ollut erittäin vahva side ihmiseen, ennen kuin hänestä on tullut enkeli, hän pystyy myös koskemaan itse enkeliä ja tuntemaan sen. Ja silloin hän pystyy myös kommunikoimaan enkelin kanssa, mutta se on todella todella todella harvinaista. Olen kuitenkin onnellinen, että minulla ja Nikolla on niin vahva side, olen varma nimittäin että ilman sitä wttä ajottain käyn näyttäytymässä hänelle itsenäni ja juttelemassa, hän ei olisi selvinnyt tänne asti. Mutta onneksi hän on taistellut tänne asti ja tulee taistelemaan vielä tulevaisuudessakin. Niko on helevetin vahva ja olen varma että hän ei hevillä tulevaisuudessakaan luovuta minkään asian suhteen.

Pääsen Nikon luokse ja huomaan ikkunoissa olevan verhot kiinni, joten en näe sisälle. Ovikin on jo lukossa, koska on yö, mutta ei anneta sen haitata. Näen nimittäin Nikon istumassa yksin parvekkeella, ja leijailen hänen luokseen. Niko taitaa tuntea lämmön, sillä hän värähtää ja kuiskaa "Joonas." Silloin muuntaudun itseni näköiseksi ihmiseksi ja Niko nousee tuoliltaan ylös ja ryntää halaamaan minua. Rommikin on ilmeisesti asioinut minut, koska tepastelee jostain luoksemme ja alkaa kiehnätä jaloissani. Erkanen Nikon kanssa halauksesta ja nostan Rommin syliini, jonka jälkeen istahdan terassin sohvalle. Alan silitellä ja rapsuttaa Rommia päästä. Pian hän käpertyy syliini pieneksi mytyksi ja kehrää isoon ääneen, kunnes nukahtaa. Niko hymyilee ja istahtaa viereeni.

En ole pitkään aikaan nähnyt Nikon hymyä, mutta nyt kun näen se tekee minusta erittäin onnellisen ja saa omillenikin kasvoille levän hymyn aikaiseksi. Niko alkaa nojata minua vasten ja hänen pää laskeutuu olkapäälleni. Voi rakas, olet niin ihanana. Kiedon toisen käteni hänen ympärilleen ja toiselle silitän hänen hiuksiaan, kunnes alan kuulla tuhinaa. Niko nukahti, mitähän hän teki edes hereillä tähän aikaan. Lasken Rommin sylistäni sohvalle ja nostan Nikon syliini. Kannan hänet sänkyynsä ja peittelen sinne. Varon kyllä kokoajan, ettei Minna herää ja näe minua, sillä huomasin hänen nukkuvan Nikon sängyssä. Heti kun lasken Nikon sänkyynsä, huomaan hänen menevän aivan kiinni Minnaan ja unissaan he alkavat halaamaan toisiaan. Niin söpöä, ihanaa että Nikolla on joku muukin kuin minä, joka huolehtii hänestä.

Palaan parvekkelle ja nostan Rommin syliini, jonka jälkeen vien hänet omaan pesäänsä jatkamaan uniaan. Sen jälkeen palaan parvekkeelle ja lukitsen oven perässäni. Muutun takaisin enkeliksi ja lähden leijailemaan takaisin pilvien päälle. Näen kuinka yksi valkoinen höyhen putoaa ja leijailee terassin sohvalle. Ehkä sen siitä joku huomenna löytää, jos tuuli ei ehdi lennättää sitä pois.

__________

Sanoja: 789

Miten ihmeessä mä jaksan leipoa kaikenlaista ens viikonlopuksi, mun siskon rippijuhliin?

Se on annettu mun tehtäväksi, koska kaikki muut meillä on jo töissä tai koulussa täl viikol, niin ne ei niin hyvin ehi...

-

Mitäs te ootte suunnitellut täl viikolla tekevänne? Osalla varmaan on ainakin koulua jo?