My Guardian Angel ❤🥀 || JIKO

Luku 18

~Joel~

Seison pihalla laukkuni kanssa valmiina ja odottelen että Tommi tulee hakemaan minut kyytiin, ennen kuin lähdemme hakemaan Nikoa vielä mukaan. Saa nähdä onko tästä muutaman päivän reissusta vai onko tämä nyt enemmänkin kotiloma. No oli miten oli, niin kohta siis selviää onko tästä lomasta ollut Nikolle enemmän hyötyä vai haittaa.

Olen aika varma että tästä on ollut hyötyä hänelle, koska Oulussa on kuitenkin rauhallisempaa olla, kuin Helsingissä. Ja täällä hän on saanut olla perheensä kanssa, jotka ovat olleet hänen tukenaan aiemminkin tavallaan samanlaisia tilanteissa. Ja Niko muutenkin rakastaa perhettään ja on tosi läheinen heidän kanssaan. Ja varsinkin veljensä Joonan kanssa, tosin häntä Niko näkeekin paljon useammin, kuin ketään muita perheenjäseniään.

En kyllä sinänsä ihmettele, sillä Joona on todella kiinnostunut musiikista ja ollut jopa mukana tekemässä joitain meidän bändinkin biisejä. Ja he ovat olleet pienestä asti todella läheisiä ja touhunneet aina yhdessä. Niko on myös kiertänyt Joonankin mukana keikoilla aikanaan, kun hän on ollut esiintymässä eri paikoissa. Rakastan sitä kuinka hyvissä väleissä Niko ja Joonas ovat ja kuinka he aina auttavat ja ovat toistensa tukena. He ovat kyllä sellaiset veljet, jotka eivät riitele varmaan ikinä ja viihtyvät toistensa seurassa aina.

Heissä muuten on myös paljon samaa näköä ja molemmat hymyilevät erittäin paljon. Heidän luonteensakkin ovat sellaiset, että heidän seurassa on jokaisen pakko viihtyä. Heidän seurassa ollessa ei vaan koskaan voi olla tylsää, vihainen tai surullinen, he kyllä pitävät huolen siitä että kaikilla on hyvä olla heidän kanssaan. Ja nytkin kun Nikolla on haastavaa, se näkyy heti meistä muistakin.

-

Pääsimme juuri Nikon perheen luokse ja astelemme ulko-ovelle. Pimpotan ovikelloa ja pian Nikon äiti tuleekin jo avaamaan oven ja pyytää meidät peremmälle. Perheen koirat tulevat heti nuuskimaan ja pyörimään jalkoihimme ja tottakai jäämme Tommin kanssa rapsuttelemaan niitä. "Tulkaahan käymään kahvilla, ennen kuin nappaatte Nikon mukaanne ja jatkatte matkaanne eteenpäin.", Nikon äiti sanoo. "Kiitos.", Tommi sanoo ja riisumme takit ja kengät pois päältämme, jonka jälkeen siirrymme kahville ja juttelemaan.

"Niko, miten sulla on nyt mennyt täällä?", päätän kysyä, koska minua kiinnostaa onko kaikki sujunut täällä hyvin. "Ihan hyvin nää muutama päivä on mennyt, tosin välillä oli tietysti haastavampaa.", Niko sanoo. "No hyvä et menny ihan hyvin.", totean. "Mitä te ootte tehnyt täällä?", Tommi kysyy. "No ainakin soitettu ja kuunneltu musiikkia, juteltu, katsottu sarjoja ja elokuvia ja otettu rennosti.", Niko sanoo. "Mahtavaa.", Tommi toteaa. "Mä meen vielä pakkaan loppuun.", Niko toteaa. "Mä tuun avuksi.", Tommi sanoo ja lähtee Nikon perään.

"Joel voidaanko jutella nyt hetki kahestaan?", Joona kysyy. "Tottakai.", totean ja menemme Joonan kanssa ulos juttelemaan. "No mitäs Joona?", kysyn. "No aattelin vielä et voitas jutella hetki Nikosta ja näistä päivistä.", Joona sanoo. "Toki, kerro mitään haluat.", sanon. "Mun mielestä Nikolla on mennyt täällä ihan hyvin, vaikka se onkin aika paljon ollut omissa oloissa tai mun kanssa kahdestaan. Ja ekana päivänä me syötiin kahestaan Nikon kanssa sen huoneessa, ku sitä ahdisti syödä muiden eessä, mut sit se meni muiden kaa syömään yhdessä ja söikin ihan hyvin. Ja mä nukuin joka yö Nikon kanssa, ku se ei halunnut olla yksin tai varsinkaan nukkua.", Joona selittään. "Aivan, no meidän pitää yrittää alkaa sitä pikkuhiljaa taas opettaa olemaan ja nukkumaan yksin, sekä syömään muiden kanssa.", totean, johon Joona nyökkää.

"Mä tein sellasen havainnon et musiikki,  luonto ja eläimet on sille tosi tärkeetä ja se nautti kun oli meidän koirien seurassa ja soitettiin yhdessä. Se myös tykkäsi kun me käytiin rauhallisemmilla alueilla vähän kävelemässä koirien kanssa ja se sai edetä rauhakseen ja tutkia maisemia. Kannattaa teidänkin tehä sen kaa nuita. Ja vielä yksi asia, mitä en oo kertonut, mut mistä oon erittäin ylpeä. Sain Nikon käymään mun kanssa kaupassa, toki vaan tossa läheisessä pikkukaupassa. Aika oli sellanen et ei ollut paljon porukkaa ja sai olla ihan rauhassa, eikä haettu kun pari pikku asiaa. Mut siltikin.", Joona vielä kertoo.

"Pitääpä pitää nuo asiat mielessä ja ihana kuulla et sait sen käymään jossain muuallakin. Joona mulla ois sulle yksi pyyntö vielä?", sanon. "Mikäs se on?", Joona kysyy. "Jos vaan millään pystyt, tuu Nikon luokse joskus yötä ja meidänkin avuksi. Se viihtyy sun seurassa, koska te ootte ollut aina niin läheisiä. Ja sä oot sille kaikista paras tuki tällä hetkellä, koska se luottaa suhun eniten. Mä luulen et sun tukemana sen ois helpompi Helsingissäkin uskaltaa esim. kokeilla käydä lähikaupassa tai tulla käymään treeniksellä.", totean. "No mahtuuko nyt kyytiin? Mun pitäs nimittäin tulla muutenkim parin päivän päästä Helsinkiin, mut voisin tullakkin jo nyt.", Joona sanoo. "Eiköhän, mut sit sun pitää nyt mennä pakkaamaan.", sanon. "Joo.", Joona sanoo ja palaamme sisälle.

"Tommi ja Niko! Onko ok jos Joona hyppää kyytiin ja menee Nikolle yötä, ku sen pitäs muutenkin tulla parin päivän päästä helsinkiin?", kysyn. "Tottakai.", Tommi ja Niko vastaavat. Joona lähtee pakkaamaan kamojaan ja me muut jäämme hetkeksi juttelemaan ja touhuamaan koirien kanssa. Joona oli yllättävän nopeaan valmis lähtöön ja pian me jo istummekin autossa matkalla takaisin Helsinkiin, kotia kohti.

__________

Sanoja: 798

Mä en tiedä yhtään mitä mieltä oon tästä luvusta, ku täs ei oikeen tapahtunut mitään...