My Guardian Angel ❤🥀 || JIKO

Luku 32

~Aleksi~

Päätimme eilen jäädä treenikselle yötä ja muistelimme paljon Joonasta. Pidimme myös pitkästä aikaa kivaa ihan omalla porukallamme, emmekä tehneet ollenkaan töitä. Se oli oikeasti mukavaa ja auttaa jaksamaan taas töiden painamista tukkaputkella. Onneksi meillä on niin tiivis ja hyvä porukka, että ei mitään pahempia riitoja ja ongelmia ole syntynyt. Mitä nyt joskus jotain pientä kinastelua, mutta se nyt kuuluu asiaan. Tällä hetkellä makoilen Ollin kainalossa, joka silittelee selkääni. Niko, Joel ja Tommi ovat vielä aivan unessa ja itseasiassa kävin eilen hakemassa Rillankin tänne ja se tuhisee tällä hetkellä jalossamme pienenä myttynä. Käännyn kyljelleni Ollia päin ja painan suukon hänen huulilleen. Olli tietysti vastaa siihen ja sen jälkeen painelee pieniä pusuja naamalleni, joka kutittaa aika paljon.

Pian muutkin ovat hereillä ja Tommi lähti kaupasta hakemaan aamupalaa. Niko ja Joel juttelevat jostakin sohvalla. Hetken päästä Tommi saapuu ja alamme syömään, sekä ruokin Rillan myös, kunnes lähdemme käyttämään tuota pikku koiraa ulkona. Rilla on aivan innoissaan lämpimässä ja yrittää juoksennella mihin sattuu, kuin päätön kana. Pysähdymme hetkeksi aikaa jonnekkin puistoon ja nautimme vain auringosta ja lämpimästä kelistä. Linnut laulavat kauniisti ja lempeä tuuli heiluttaa puiden oksia ympärillämme. Juttelemme kaikenlaista ja Rillakin vain makoilee maassa varjopaikassa. Hetken päästä lähdemme kuitenkin takaisin treenikselle.

Pääsemme treenikselle ja tilaamme ruokaa. Alamme samalla katsoa jotain elokuvaa. Jonkin ajan päästä ovikello soi ja Joel jakaa kaikille heidän ruokansa. Jatkamme elokuvaa, nautiskellen samalla hyvästä ruoasta. Syötyämme alamme treenamaan, koska tänään on pakko hieman jaksaa treenatakkin, kun eilen ei treenattu ollenkaan. Lopetamme treenit joskus 18.00 jälkeen, treenasimme tänään noin 6 tuntia. Treenien jälkeen jokainen lähtee kohti omaa kotiaan, paitsi minä nappaan Rillan ja menemme hänen kanssaan yötä Ollin luokse. Pitäisi ehkä muuttaa jo yhteen, kun olemme lähes aina jommankumman luona yötä. Yksin vain on nykyään niin vaikea nukkua, toisin kuin toisen lämpimän kehon lähellä.

Sori näkökulman vaihto tähän väliin, koska tää ei oo Oleksi...

~Niko~

Kävelen hiljakseen treenikseltä kotia kohti. Tommi olisi kyllä vienyt minut kotiin, mutta halusin kävellä. Saanpahan liikuntaa ja ulkoilmaa välillä ja haluan poiketa nopeasti myös kaupassa. Pääsen kaupan luokse ja alan lappaa ostoksia kotiini, en minä kyllä paljon mitään tullut hakemaan. Lähinnä energiajuomaa ja joitain tärkeimpiä ruokia, mitkä puuttuvat kotoa. Olen juuri kävelemässä kassoille päin, kun huomaan Minnan eräällä osastolla. Kävelen Minnan luokse ja saan viimehetkellä napattua purkin, mikä lensi äsken hyllyltä. Hän yritti kurotella tätä purnukkaa ylähullulta ja sitten se lipesi hänen otteestaan. Purkki on lasia, joten onneksi sain sen kiinni. "Hui apua ja kiitos. Ai hei Niko.", Minna puhuu nopeasti yhteen pötköön, jolle naurahdan. "No hei vaan ja eipä kestä. Tää taitaa kuulua sulle, onneksi sain kiinni ennen kuin osu lattiaan ja hajos.", totean ja annan purkin Minnalle. "Niimpä.", hän vastaa.

Jäämme hetkeksi aikaa juttelemaan, kunnes menemme kassoille. "Hei Niko, voinko mä tulla sun luokse? Mulla oli jo nyt kauhee ikävä sua.", Minna kysyy. "Tottakai voit.", totean ja hymyilen leveästi. "Mä oon kyl kävellen liikenteessä.", jatkan. "Ei se haittaa, niin minäkin. Ja sun luo on sitäpaitsi lyhyempi matka.", Minna vastaa myös hymyillen. "No se on totta.", totean ja nappaan vapaalla kädelläni kiinni Minnan vapaasta kädestä. Lähdemme suunnistamaan yhdessä luokseni ja juttelemme kokomatkan mitä olemme tehneet. Minna on ollut töissä, mutta nyt hänellä on vapaata muutama päivä, kuten minullakin, lukuunottamatta pari lyhyttä etäpalaveria. Ajattelimme viettää nämä päivät yhdessä luonani.

Pääsemme perille ja heti ovella vastaan tukee miukuva ja huomiota haluava Rommi. Rommi pärjäsi yksin kotona tämän ajan, koska ruokaa olo tarpeeksi ja huekkalaatikkokin oli juuri puhdistettu. Rommi on muutenkin aina rauhallinen, eikä edes tee kauheita tuhoja kun on yksin jonkun aikaa. Riisun kengät jaloistani ja laitan aurinkolasit ja ylimääräiset kamat taskustani lipastolle. Vien Minnan ja minun ostoskassit keittiöön ja alan purkaa niitä. Purkamisen jälkeen menen olohuoneen lattialle istumaan ja alan hellimään Rommia, joka kiehnää minussa. Minna istuu sohvalla ja kastelee meitä leveästi hymyillen. Hetken päästä alan leikittää Rommia, joka yrittää syödä tikunpäässä olevan sulan ja nauhat. Leikkihetken jälkeen siirryn sohvalle ja kaappaan Minnan syliini halaukseen ja suutelen häntä. Minna vastaa suudelmaanu ja pian myös kielet ovat mukana touhussa ja suudelmat muuttavata muotoaan rajummaksi. Minnan kädetkin eksyvät paitani alle ja alkavat vaellella ihollani. Värähdän sitä, mutta rentoudun nopeasti ja itseasiassa se tuntuu aika hyvältä. Onhan Minna arpeni jo nähnyt, joten ehkä minun ei tarvitse enää piilotella kehoani häneltä. Minna riisuu paitansa ja seuraavaksi myös minun paitani saa kyytiä ja pian se jo löytyykin lattialta mytyssä. Mihin tämä on oikein menossa?

__________

Sanoja: 709

👀