My Guardian Angel ❤🥀 || JIKO

Luku 33

~Minna~

Istun sohvalla ja katselen hymyillen Nikoa, joka hellii ja leikkii lattialla kissansa Rommin kanssa. On ne vaan maailman suloisin parivaljakko. Jossain vaiheessa Niko tulee myös sohvalle istumaan ja kaappaa minut syliinsä tiukkaan haluakseen, sekä vetää minut suudelmaan kanssaan.Vastaan siihen tietysti ja kiedon käteni hänen niskan taakse. Nikon kädet asettuvat poskilleni ja syvennämme suudelmaamme. Jossain vaiheessa Niko näykkäisee hellästi huultani ja päästän hänen kielen suuhuni pyörimään. Niko käy rauhassa läpi suuni joka kolkan ja hampaan, oman kieleni kierrellessä samalla hänen suussaan.

Pikkuhiljaa kielarit alkavat muuttua rajummiksi ja käteni eksyvät Nikon paidan alle, josta hän värähtää. Hetken päästä Niko kuitenkin rentoutuu ja alan tutkiskella käsilläni hänen kehoaan.  Toivottavasti Niko muistaa että hänen ei tarvitse piilotella arpiaan tai kehoaan minulta, sillä hänen kehonsa on täydellinen juuri tuollaisena, kuten Niko itsekkin juuri noin; täysin omana itsenään. En minä haluasi edes mitään kauhean lihaksikasta ja pitkää miestä, Niko on aivan sopiva.

Alan riisua omaa paitaani pois päältäni erittäin hitaasti ja heitän sen johonkin huoneessa. Sen jälkeen siirryn Nikon paidan pariin ja alan riisua sitäkin, kunnes se löytyy samasta paikasta lattialta, kuin omakin paitani. Tuijotan vain hetken aikaa Nikoa, kunnes käteni alkavat taas hivelemään hänen ylävartaloaan. Niko katselee minua epäröiden, mutta sen näköisenä että haluaisi koskea minua. Uskon että tilanne voi olla hämmentävä, jos on ennen luullut olevansa homo ja ollut vain miehen kanssa yhdessä. Varsinkin saman miehen kanssa monen monta vuotta.

"Saa muhunkin koskea ihan vapaasti.", totean ja tartun hellästi Nikon kädestä kiinni, siirtäen sen solisluilleni. Liikuttelen hänen kättään hetken aikaa, kunnes Niko ottaa toisen kätensä mukaan ja jatkaa hommaa itse. Kehossani menee kylmiäväreitä kosketuksen johdosta. Hetken päästä kaadan Nikon sohvalle selälleen ja menen hänen päälleen makaamaan. Riisun rintaliivini ja alan painella helliä suukkoja Nikon rintakehälle. Saan Nikon suusta karkaamaan pienen huokauksen, jota Niko hieman säikähtää, mutta rentoutuu taas nopeasti. Jatkan suutelua hetken aikaa, kunnes käteni eksyvät Nikon housujen resorille ja alkavat avata hitaasti hänen vyötäään ja nappiaan. Mutta silloin Niko työntää minut nopeasti pois päältään, nousee sohvalta ja ryntää huoneeseensa, paiskaten oven perässään kiinni.

Jään hämmentyneenä sohvalle istumaan ja tuijottamaan tyhjää kohtaa seinästä, kunnes käännän katsettani ja näen taas sen upean taulun Nikosta ja Joonaksesta. Silloin päähäni palaa kaikki asiat mitä Niko on kertonut minulle elämästään ja Joonaksesta. Voi vittu, mä oon aivan kamala ihminen, tuskin Niko mua nyt ainakaan enää haluaa tyttöystäväkseen. Tämä tilanne pitää kuitenkin korjata ja heti. Nousen ylös sohvalta ja puen ripeästi rintsikat ja t-paidan takaisin päälleni, suunnaten sitten Nikon huoneen luokse. Koputan ovea, kunnes raotan sitä varovasti ja kurkkaan sisään huoneeseen.

Huoneessa on yksi kaapinovi auki ja lattialla näkyy valokuva Joonaksesta ja jokin albumi ja laatikko ainakin. Nuiden täytyy olla niitä muistoja Joonaksesta, mistä Niko minulle tänään kertoi. Sängyssä kohtaan tärisevän peittomytyn, jonka alta kuuluu itkua ja hengen haukkomista. Varmasti paniikkikohtaus. Rommi makoilee Nikon vieressä ja mulkoilee ja sähisee minulle. Istahdan varovasti sängylle, jolloin Rommi raapaisee minua. Erittäin kiva hei, nyt sekin suuttui mulle.

Nappaan Rommin syliini ja kannan hänet pois huoneesta, sulkien oven perässäni. Anteeksi Rommi, tiedän että olin typerä. Mutta minun täytyy hoitaa tämä asia juuri nyt Nikon kanssa. Aivan kahdestaan, ilman sinua. Istun uudestaan sängylle ja silitän hiljaa peittomyttyä. "Anteeksi Niko, mä käyttäydyin äsken ihan helvetin tyhmästi. Ei mun ollu tarkoitus sua ahdistella, satuttaa tai säikäyttää.", kuiskaan, mutta en saa vastausta. Se ei kyllä edes yllätä, en tietenkään saa. Niko on minulle taatusti vihainen.

"Niko rakas, voisitko sä tulla sieltä peiton alta pois, niin ois helpompi hengittää?", pyydän varoen, jolloin Niko nousee sängylle istumaan, mutta katselee vaun lattiaa, aivan paniikissa. "Saanko halata sua?", kysyn, jolloin Niko ihmeekseni nyökkää. Vedän Nikon halaukseeni ja hän painaa päänsä vasten rintakehääni. "Shh, ei oo mitään hätää. Kaikki on hyvin, mä en tee sulle yhtään mitään. Rauhassa vaan, kuuntele miten mun sydän lyö. Ja jos vaan pystyt, keskity mun hengitykseen ja yritä matkia sitä.", selitän. "Hyvä just noin. Ensin vedät hitaasti ilmaa sisään ja sitten pitkä puhallus ulos. Juurikin nuin rakas, jatketaan tällä tavalla jonkun aikaa.", jatkan juttelua ja silittelen Nikon selkää, leikkien hänen hiuksillaan samalla.

Jossain vaiheessa Niko rauhoittuu ja kääntää katseensa minuun, kuiskaten sen jälkeen; "Anteeksi, mä en vaan pysty vielä meneen pidemmälle."
Kuivaan varoen hänen kyyneleet ja kuiskaan; "Shh, ei sulla oo mitään anteeksipyydettävää, vaan mulla on. Mä käyttäydyin typerästi, kun en kysynyt miltä susta tuntuu tai haluatko sä tehdä mitään sellaista. Tuohan oli jo periaatteessa hyväksikäyttöä.", kuiskaan ja tunnen kyynelten kastelevat silmäni. "Minna älä ittees syytä, olin mä siinä mukana ja se mitä tehtiin tuntu kyllä tosi hyvältä. Mun ois pitänyt ite sanoa sulle hyvissä ajoin et en halua nyt enempää, etkä sä voi lukea mun ajatuksia täysin. Ja hei tuo äskenen oli mulle ihan ok, mä en vaan oo vielä valmis meneen tuosta pidemmälle sun kanssa, kuten sanoin. Tää on mulle vielä niin uutta, enkä oo tottunut ajatukseen et Jonskun tilalla onkin joku muu.", Niko sanoo.

"Se on ihan okei, eikä sun vielä tarvikkaan olla valmis. Me edetään aivan sun tahdissa. Mutta onko meidän välillä nyt kaikki hyvin?", sanon. "On.", Niko vastaa ja halaa minua tiukasti. "Hyvä.", kuiskaan. "Paitsi ois mulla yksi asia vielä.", Niko sanoo. "Mikäs se on?" "Voidaanko mennä ulos, kerron siellä?", Niko ehdottaa. "Sopii."

__________

Sanoja: 843

Sori jos joku ootti edellisen luvun perusteella smuttia, sitä ei nyt tullut. Saatoin ehkä olla hieman ilkeä... 💀