Joulukalenteri (2023) <3

Luukku 10

Kukaan muu kattonut pienenä Ti-Ti Nallea?

-----

Istun bussissa ja katson maisemia, jotka vilahtelevat ikkunassa. Kuuntelen samalla musiikkia ja vilkaisen parasta kaveriani, joka ratkoo vieressäni Rubikin kuutiotani, jota en saanut itse ratkaistua. Linkassa on metakka kun kaikki puhuvat päällekkäin ja täällä on monien luokkien oppilaita yhtäaikaa. Olemme menossa siis lähes koko yläkoulu porukkamme kanssa laskettelu reissulle, se on koulumme jokavuotinen perinne.

Tämän retken joutuu kyllä itse kustantamaan, mutta se on sen arvoista. Ne opiskelijat jotka eivät tule tänne mukaan, joutuvat olemaan koululla talviriehassa. Eli he joutuvat siellä leikkimään jotain talvileikkejä, hiihtämään, luistelemaan ja kaikkea muuta talvipuuhaa koko päivän alakoululaisten kanssa. Mieluummin minä kyllä laskettelemaan lähden, koska onhan tämä nyt paljon hauskempaa puuhaa. Ja kyllä, meillä on tosi pieni koulu ja linja-autoon saa nousta omalta kylältään, eikä tarvitse matkustaa ensin 12 km koululle onneksi. Koulussamme on ainakin 4 pienestä kylästä asukkaita, voi olla enemmästäkin, en ole aivan varma. Asumme nimittäin pienessä kunnassa, joka koostuu monesta minimaalisesta kylästä.

-

Reilu 2 tunnin kuluttua pääsemme perille Iso-Syötteelle ja purkaudumme ulos linja-autosta. Saamme valvojien puhelin numerot kaiken varalta ja ohjeet, jonka jälkeen vuokraajat lähtevät vuokraamoon, muut menevät jo rinteille. Menen vuokraamoon, josta etsin sopivat monot itselleni ja sen jälkeen saan vielä sukset ja sauvat. Kypärä ja lasit minulla on omasta takaa, mutta muut välineet olivat käyneet jo pieniksi, enkä tähän hätään saanut uusia mistään. Saan varusteet mukaani ja astun ulos vuokraamosta toisen kaverini kanssa. Laitamme sukset jalkaan ja lähdemme lämmittelemään helppoon rinteeseen.

Myöhemmin etsin parhaan kaverini ja laskemme vain helppoja rinteitä, koska en ole mikään hyvä laskettelemaan ja olen kiitollinen, että kaverini ei jätä minua yksin. En selviäisi silloin. Nytkin jo muutamaan otteeseen olen lentänyt nurin ja kamppailut sen kanssa miten pääsen ylös ja saan mäessä sukset takaisin jalkaani. Jalka kun tuntuu luistavan alta ja opetkin laskivat ohi monta kertaa ja nauroivat minulle aina.

Muutaman laskun jälkeen on jo aika mennä syömään ja sinne joudumme laskemaan vaikeampaa rinnettä pienen pätkän. Lasini ovat aivan huurussa, enkä näe yhtään mitään, joten kaverini laskee edellä ja ohjaa minua äänellään. Lasku on pelottava, mutta pääsen melkein loppuun asti hengissä, kunnes kaverini laskee melkeen päälleni, mutta ehtii viimetipassa väistämään minut. Sitten hän pysähtyy niin, että törmään häneen itse ja kaadumme nauraen lähes ojaan päällekkäin. Nauramme siinä jonkun aikaa, kunnes pääsemme ylös ja menemme syömään ruokaa, joka meille on eräästä ravintolasta varattu. Varpaani, kasvot, sekä sormeni ovat jo aivan jäässä, joten on ihana päästä hetkeksi lämpimään lämmittelemään.

Syömme kaikessa rauhassa, kunnes laskut taas jatkuvat ja jossain vaiheessa menemme paistamaan makkaraa muiden kanssa. Jään odottamaan, kun kaverini menevät haastavampiin mäkiin, koska en itse niihin uskalla mukaan. Vaikka olen lasketellut pienestä pitäen, varmaan alle 6 vuotiaasta asti, en ole siinä kovinkaan hyvä tai ainakin pelkään edelleen liikaa jyrkkkä kohtia ja lasken vain helpompia rinteitä.
On sitä kyllä kaikenlaisia kommelluksiakin ehtinyt vuosien saatossa tapahtumaan, mutta ei niistä nyt tässä sen enempää. Ne ovat ihan oma lukunsa.

Pian kaverinikin jo palaavat helpompiin rinteisiin ja liityn heidän joukkoonsa, kunnes on aika lähteä jo palauttamaan varusteet ja etsimään oma linkka, että pääsemme joskus kotiinkin. Käymme nopeasti vielä jossain pienessä kaupassa ostamassa matkaevästä. Kotimatka taittuu nopeasti, kun nojaamme toisiimme kaverini kanssa ja nukummekin siinä lähes koko matkan. Kotona on ihana päästä suoraan lämpimään saunaan pesytymään ja sen jälkeen nukkumaan. Olipas kyllä kiva laskettelupäivä.

__________

Sanoja: 538

Koko luku perustuu mun muistoihin koulun laskettelureissuilta.

Oon itseasiassa viimeksi lasketellut varmaan 8lk ennen koronaa, joko isin ja siskojen kanssa tai sit koulun kaa, en muista enää. Enkä tiiä osaanko enää ees lasketella, mut kaipaan kyl laskettelua siitä huolimatta. Haluaisin päästä kokeilemaan pitkästä aikaa, vaikka tulisinkin lentämään nurin ties kuinka monta kertaa...

Vaik lasketellessa on sattunut kaikkea, enkä uskalla ku helppoihin rinteisiin, niin onhan nuo koulun kaa tehdyt retket ollut ihania reissuja ja niistä on jäänyt kyllä hyviä muistoja. <3

-

Kuinka moni on lasketellut? :)