Joulukalenteri (2023) <3

Luukku 14

Istun surullisena olohuoneessa ja katselen ulos pihalle. Ensilumi ei ole satanut vieläkään ja ulkona on vain synkkää, mustaa ja pimeää, kun edes katuvalot eivät valaise meidän pihaamme. Asumme pienessä kylässä, syrjässä kaikesta, metsän keskellä. Eipähän täällä ainakaan tarvitse pelätä, että joku varastaisi jotain. Ainoa mitä saa pelätä on sudet, karhut, käärmeet ja muut eliöt. Ainakin jos kävelee yksin pimeässä, tosin kai nekin pelkäävät loppupeleissä meitä enemmän, kuin me niitä. Illat hämärtyvät tähän aikaan vuodesta jo todella aikaisin ja pakkasta on ulkonakin jo paljon, vielä kun sataisi ne lumet, olisi niin kiva asia. Lumi kun toisi tänne synkkään Suomeenkin hieman lisää valoa ja kimallusta, varsinkin silloin kun aurinko heijastuu lumihangesta ja valaisee kauniisti kimallellen ympäristöään.

"Äitiii, miksi lumet ei vieläkään oo satanut?!", menen valittamaan äidille, kun hän touhuaa pikkusisareni kanssa keittiössä. He ovat tekemässä ilmeisesti poronkäristystä, puolukkahilloa ja perunamuusia. Se on muuten aivan todella hyvää ruokaa tai ainakin itse tykkään siitä. "Se lumi tulee kun tulee, mutta mä tiedän mikä vois vähän piristää sua. Mutta ennen sitä, voitas syyä. Ruoka ois valmista ja taisin kuulla äsken myös autonäänen, eli isi tais tulla töistä kotiin.", äiti selittää. "Okei.", totean ja menen pesemään käteni. Palaan keittiöön ja otan lautaselle ensin perunamuusia, sitten poronkäristystä ja vielä puolukkahilloa. Lasiin kaadan maitoa, koska se kuuluu tämän ruoan juomaksi. Alan syömään hyvällä ruokahalulla, koska onhan tämä ruoka nyt vain niin hyvää.

Syötyämme autan isiä siivoamaan keittiön ja lähden sitten ylös, missä  äiti on tehnyt siivoamisen aikana valmiiksi ilmeisesti taidepajan. "Noniin rakas, mä tiiän mikä vois vähän piristää sua.", äiti toteaa. "No mikä?", kysyn. "Sähän tykkäät askarrella, eiks niin?", hän jatkaa. "Joo, se on mukavaa.", kuiskaan. "No mitä jos maalattas yhessä ikkunaan talven ihmemaa? Sit voitas askarrella lumihiutaleita ja laittaa niitä katosta roikkumaan. Voitas myös askarrella seinälle näistä isoista kartongeista ja huopakankaasta lumiukko ja sit jos jää vielä aikaa niin tehä vielä tohon ikkunalaudalle pumpulista, huovasta, valotaloista, tontuista ja eläinhahmoista semmoinen söpö talvimaisema, miltä kuulostaa?", äiti kysyy. "Tosi ihanalta.", vastaan ja katson kelloa, joka on vasta vähän yli 16.00 illalla. Aurinko laskee kyllä tähän aikaan vuodesta jo todella aikaisin.

Alamme äidin kanssa ensin maalaamaan ikkunaan lumihankea, sitten maalamme sinne lumilyhtyjä, lumimäkiä ja pienen lumiukon. Alan leikellä silkkipaperista neliöitä, kun äiti alkaa maalamaan ikkunaan rekeä, joulupukkia ja poroja. Sen jälkeen laitamme silkkipaperineliöt reen kyytiin niin, että niistä tulee joululahjoja ja maalamme vielä tähtiä ja kuun maisemaan. Sen jälkeen alamme askartelemaan lumihiutaleita yhdessä. On kiva leikellä erilaisia hiutaleita paperista, koska jokaisesta tulee omanlaisensa. Äiti laittaa hiutaleisiin naruja ja laitamme ne sinitarralla kiinni katosta roikkumaan. Sen jälkeen äiti piirtää 3 isoa ympyrää kartongille ja huovalle ja leikkaamme ne irti. Liimaamme huovat kiinni kartonkiin ja sitten laitamme sinitarralla kartongit kiinni seinään. Sen jälkeen askartelemme lumiukolle napit ja kasvot, sekä kaulahuivin, hatun, kädet, lapaset ja luudan käteen. Lumiukosta tulee iso, mutta kaunis.

Äiti ojentaa minulle pieniä styroksipalloja, jotka liimailemme yhteen lumilyhdyiksi. Levitämme huovan ja pumpulia ikkunalaudalle ja asettellemme päälle erilaisia taloja, joiden sisällä on kauniita jouluvaloja. Lisäämme myös kauniit lumilyhdyt sekaan. Sen jälkeen asettelemme muutaman tontun ja eläinleluja, kuten poron, bambin, oravan, talvilintuja ja jäniksen ikkunalaudalle. Viimeisenä lisäämme sekaan vielä esimerkiksi kelkan, lyhdyt tontuille ja maalamme vähän eläinten tassunjälkiä lumihankeen. Siitä tulee kunnon talven ihmemaa ja menen heti innoissani pyytämään isiä ja sisarustani katsomaan äitin ja minun aikaansaannosta. Hekin kehuvat sitä upeaksi ja äiti ottaa siitä myös kuvan, jonka varmaan julkaisee Instagramissa ja Facebookissa.

-

Herään seuraavana aamuna sisareni innokkaaseen huutoon "Herää ja tuu mun kaa ulos!" Nousen väsyneenä ylös sängystä ja suuntaan ensimmäisenä katsomaan ulos meidän talvimaisemaa ikkunasta. Kiljaisen innoissani kun näen että yöllä on vihdoin satanut lunta ja piha on täynnä tuota valkoista ihmettä. Juoksen nopeasti huoneeseeni pukemaan päälleni ja sen jälkeen vessan kautta alas aamupalalle. Aamiaisen jälkeen puemme ulkovaatteet yllemme ja lähdemme koko perheen kesken ulos. Olen innoissani ja heittäydyn heti pehmeään lumihankeen tekemään lumienkeleitä monen monta peräkkäin ja yritän saada kielelläni kiinni lumihiutaleita, jotka leijailevat taivaalta hitaasti alaspäin. Äiti ja isi alkoivat kolaamaan pihaa ja sisareni möyrii jotain lumihangessa myös.

Alan laulella Juulia Haverisen lumienkeleitä biisiä, koska se jostain tuli mieleeni. Taisimme eilen äidin kanssa laulella sitä askasrtelujemme lomassa. Ainakin se laulu passaa tähän hetkeen ihan hyvin mielestäni. Ihanaa että vihdoin satoi lunta.

"Sataa lunta hiljalleen on valkoinen jo maa.
Tyttö kulkee mietteineen ja häntä paleltaa.
Lämpimikseen lumeen hän tekee enkelin.
Se poistaa huolet ikävän, siks tekee toisenkin.

Lumienkeleitä, lumienkeleitä.
Hiljaa kristallihelmet helisee, tuuli niitä kun hyväilee.
Lumienkeleitä, lumienkeleitä.
Ympärillä on tuhat kynttilää, niitä enkelit sytyttää."

__________

Sanoja:709

Millos teillä sato ensilumi?

Mä en muista enää muuta kuin et ekan kerran kunnolla sato meillä loka-marraskuun vaihteessa. Eli siis niin et joutu kolaan pihaa ja oli raskasta kävellä, ku sitä oli jo niin paksu kerros. 

🌨❄️☃️