Joulukalenteri (2023) <3

Luukku 19

(Jorko)

~Joel~

"JOONAS, MENNÄÄN LUISTELEMAAN!", huutelen innoissani tuijottaessani samalla miestä, joka soittelee kitarallaan tällä hetkellä Himin, Join Me biisiä. "HYI SAATANA, älä säikyttele tuolla tavalla!", Joonas tokaisee kun menee soinnuista sekaisin ja kitara päästää aivan kummallisen äänen biisin keskelle. "Sori, mut tuu jo!", hihkun kuin pieni lapsi lelu- tai karkkikaupassa. "Mihin mun pitää tulla?", Joonas kysyy kummissaan. "Kuuntelitko sä yhtään?", kysyn. "Kuuntelinko mitä? Jollu hyvä, jos et satu huomaamaan, mä soitin kitaraa ja säikähin kun yhtäkkiä kuuluu huuto, josta en saa ees selvää.", Joonas tokaisee. "Niin, että tuu mun kanssa luistelemaan. Tänne on vihdoin jäädytetty luistelukenttä. Haluun jäille jo.", tavutan edelleen innoissani ja kuulen Joonaksen naurahtavan.

Tiedän kyllä mitä hän ajattelee tällä hetkellä. Hän ajattelee että taas se Joel on siinä pikkulapsi modessaan ja haluaa palavasti jäille laukomaan kiekkoja maaliin ja luistelemaan täysillä kentän päästä päähän muun muassa. "Okei sit, mennään luistelemaan. Mutta Jollu rakas, mä en edelleenkään oo sinä mikään hyvä, sun ois parempi mennä ilman mua.", tokaisen.

"Sä yrität tota samaa tekosyytä joka ikinen vuosi ja ennen oon antanut sen mennä läpi. Mutta tänä vuonna en anna, vaan sä tuut mun mukana jäille. Sä oot pelannut innoissas jääkiekkoa mun kanssa teininä. Joo sit mursit jalkasi, etkä oo käynyt jäillä tähän päivään mennessä vielä uudestaan, mutta usko muhun, sä kyllä osaat luistella aivan varmasti vieläkin.", totean Joonakselle hymyillen ja saan hänet vain huokaisemaan.

"Ei mulla oo ees luistimia.", Joonas vielä yrittää. "On, älä yritä. Mä hommasin sulle luistimet ja oman mailan.", tokaisen. "Joel, eeeiii. Miksi?", Joonas vinkuu sohvalta, edelleen kitara sylissään. "Koska mä haluun sut jäille, siellä on yksin tylsäää.", sanon. "Okei sit, mennään.", Joonas huokaisee. Menen hänen luokseen ja nappaan häneltä kitaran, vieden sen pystyyn sen telineeseen.

Sen jälkeen palaan Joonaksen luokse ja vedän hänet pystyyn sohvalta ohjaten sitten vaihtamaan päälleen urheiluun sopivammat vaatteet, sillä farkut ja pelkkä t-paita eivät sitä näin talvella ole. Seuraavaksi käsken Joonaksen pukea lämpimästi, koska tiedän hänen olevan yksi iso vilukissa, joka jäätyy aivan hetkessä. Joonas varmaan mieluummin eläisi ulkomailla, kuin täällä Suomessa. Ainakin näin talvisin.

-

Pääsemme luistelupaikalle ja menemme istumaan penkille. Ojennan Joonakselle hänelle hommaamaani luistimet ja alan vaihtaa omia luistimiani jalkoihin. Joonas kamppailee omiensa kanssa ja näyttää niin avuttomalta, että taitaa olla parempi auttaa häntä. "Joonas rakas, anna mä autan. Sä jätit noi niin löysille, että sulla taittuu vielä nilkat jos meet jäälle noissa. Onhan ne sopivat muuten?", kysyn. "Kai ne on.", Joonas toteaa ja antaa minun ilmeestä päätellen mieluusti solmia luistimensa paremmin. Saan Joonaksen luistimet sidottua ja siirrymme jäälle, jossa alan heti lämmittelyksi luistelemaan kenttää edestakaisin välillä nopeammin, välillä hitaammin ja laukomaan kiekkoja maaliin, sekä kuljettamaan mukanani.

Huomaan kuitenkin nopeasti, että Joonas vain seisoo jään reunalla liikkumatta, tämähän ei nyt käy. Luistelen Joonaksen luokse ja tartun häntä käsistä vetäen hänet jäälle. Joonas tarttuu tiukasti käsiini kiinni ja liukuu perässäni. "J-Joel, ä-älä jooko. Mua pelottaa oikeesti, enkä mä osaa luistella.", Joonas sopertaa. Pysähdyn ja vedän Joonaksen kanssani halaukseen. "Rakas hei, mä tiiän et sä osaat khyl, sun pitää vaan luottaa ittees.", kuiskaan ja painan suukon Joonaksen viileille huulille. "Mä autan sua.", tokaisen ja asetan käteni tiukasti Joonaksen lantiolle. Hänen kädet kiertyvät niskalleni ja hän vetää minut kunnon suudelmaan. Suudelman jälkeen lähden luistelemaan hitaasti takaperin ja kuljetan Joonasta mukanani.

Jossain vaiheessa työnnän häntä hieman kauemmas ja siirryn pitämään häntä vain käsistä kiinni. Luistelemme ympäriinsä hitaasti ja Joonas yrittää potkia myös itse vauhtia. Päätän päästää hänestä irti yhtäkkiä, jolloin hän huomaamattaan luistelee melko pitkänkin matkan, kunnes huomaa temppuni ja lentää nurin edessään olevaan lumikasaan, koska ilmeisesti ei osaa hidastaa vauhtiaan tai jarruttaa. Luistelen nauraen hänen luokseen ja käännän hänet ympäri, jotta nään hänen kasvot ja kumarrun suutelemaan häntä. "Sähän osasit itekki.", sanon.

"Niin. Kunnes huomasin ettet pidä kii ja lensin tähän lumikinokseen, ku en osaa jarruttaa.", Joonas huokaisee. "Ei se haittaa, sä opit kyl senkin vielä.", tokaisen. "Joel, mulla on kylmä.", Joonas sanoo täristen. "Mä käskin sun pukea lämpimästi rakas.", tokaisen huvittuneena. "Mulla on paljon vaatteita, mut oon silti jäässä.", Joonas sanoo. "No sit kannattaa nousta varmaan siitä lumihangesta, saat kotona vaik teetä sit.", sanon ja vedän Joonaksen pystyyn. Menemme vaihtamaan kengät jalkaan. Joonaksen sormet ovat niin kohmeessa, että autan häntä avaamaan ja riisumaan luistimet. Ja varmaan kannattaa muistuttaa, että oli meillä molemmilla myös kypärät päässä, unohtui aiemmin mainita. Muistakaa lapset rakkaat pitää kypärää päässä, niin luistellessa, pyöräillessä, mopoillessa tai tehdessänne mitä tahansa muuta missä kypärää olisi hyvä käyttää.

-

Pääsemme kotiin ja menemme ensin käymään suihkussa pesemässä hiet pois päältämme. Sen jälkeen laitan takan päälle, jotta asuntoon tulee lämpöä. Kiedon Joonaksen paksuun viltiin ja ojennan hänelle teekupin, jonka lupasin aiemmin. Joonas on vieläkin aivan jäässä, joten istun myös sohvalle. Kaivaudun itsekkin peiton alle ja nappaan miehen halaukseeni. Otan sohvapöydältä omankin teekuppini, josta alan hörppimään. Samalla juttelemme Joonaksen kanssa kaikenlaisia ja nautimme toistemme läheisyydestä. Luistelu on kyllä kivaa puuhaa...

__________

Sanoja:773

Koska luistellaan, ihan muuten vaan?...<3