Vanha harmaa asuinen ja pitkäpartainen Tonttu-ukko makoilee heinäkasassa ladon suojissa. Mikään ei voita sitä tunnelmaa mikä siellä on. Tonttu ei kuitenkaan saa unta vaan pyörii ympäriinsä heinäkasassa. Tontun päässä on niin paljon erilaisia ajatuksia, että unen saaminen on yksi iso mahdottomuus. Tontun pää on täyttynyt ajatuksista, murheista ja ongelmasta, joka hänellä on aina, sillä koskaan hän ei vain keksi siihen ongelmaansa ratkaisua millään tavalla.
Ulkona on taas todella kova pakkanen ja taivas on täyttynyt revontulista, jotka ovat kyllä upean näköisiä. Kartanossa elelevä väki nukkuu tyytyväisinä syvää untaan, eivätkä he tiedä mitään mistään ympäröivästä maailmastaan. Kuukin on ilmestynyt taivaalle valaisemaan lumista maisemaa ja tervehtimään Tonttu-ukkoa. Tonttu nousee venytellen ylös heinäkasasta ja tirkistelee taivaalle tuttuun tapaansa ladon seinien raoista.
Hän haluaisi taas nähä kuun, joka on lumoava, mutta ylättyy kun tällä kertaa näkeekin myös revontulien loimottavan taivaalla. Ne värjäävät taivaan monen kirjavin värein ja valaisevat talvista muuten niin pimeää maisemaa.
Tonttu sivelee partaansa ja aprikoi tilannetta, jota ei vain voi koskaan ymmärtää. Miksi koskaan ei voi olla maailmassa rauhaa? Lopulta Tonttu-ukko kuitenkin luovuttaa ajatustensa suhteen ja päättää heittää pään vaivat hiiteen ja lähteä omiin puuhinsa yön pimeyteen. Hän puuhailee aina öisin, koska silloin kukaan ei voi Tonttua nähdä niin helposti, kuin päivänvalossa ja saa touhuta rauhassa auttamassa isäntäväkeä.
Tonttu-ukko hyppelehtii eteenpäin paksussa lumihangessa, joka lyhyillä jaloilla on yllättävän vaikeaa ja tarkistaa että kaikki eri aitat, liikkeet ja muut rakennukset ovat siistissä kunnossa ja ovet lukittuina, ettei kukaan pääse varastamaan tai tekemään tuhojaan niissä. Tallissa nukkuu paljon hevosia ja poneja ja hän tarkistaaa että mitään eläimiä ei ole kaltoinkohdeltu, vaan oikeasti kaikki on kunnossa. Niin hevosilla, lehmillä, lampailla, possuilla, kanoilla, kuin lemmikeilläkin.
Isäntäperheen luona on hänen rakkaimmat eläin ystävänsä. Hevoset Tahvo, Pietu, Minni, Sandra ja Peppi pureksivat karsinoissaan rauhassa heiniääb ja tervehtivät tulijaa hörähdyksin. Tonttu-ukko rapsuttaa heitä turvasta ja puhelee heille. Lampaat ovat ihanan lämpimiä ja pehmoisia, kun hän koskee niiden pörröiseen turkkiin. Kanat vain katselevat Tonttu-ukkoa hiljaa ja ylimmällä piennalla on yljäs kukko, joka tervehtii häntä. Pihalla on koirankoppi, jossa elelee Vainu ja Velmu. Koirat voivat erittäin hyvin, heräävät ja alkavat heiluttaa innoissaan häntäänsä, kun Tonttu menee tervehtimään heitä. Vainu ja Velmu rakastavat Tonttua todella paljon, samoin kuin Tonttu koiria. Koirat ovat viisaita ja heiltä saa hyviä neuvoja yleensä.
Kun Tonttu on saanut eläimet hoidettua, hän luikahtaa sisälle taloon, missä isäntäväki touhuilee omiaan. He nyt eivät ole vanhalle Tonttu paralle antaneet arvoa enää moneen vuoteen, koska pitävät häntä vain vanhana taruna. Siispä Tonttu-ukko hiippailee varovasti suoraan lapsien luokse yläkertaan, sillä he ovat suloisia ja heille on aina suuri riemu, jos he sattuvat vahingossa pienen vanhan Tonttu-ukon näkevän kotonaan. Monia monia sukupolvia on Tonttu-ukko nähnyt tässäkin talossa kasvavan ja aina seassa on ollut se isä ja hänen poikansa, joka tilaa on päättänyt jatkaa isänsä jalanjäljissä myöhemmin. Miksi joka ikinen vuosi asiat toistuvat kuin kaavasta? Miksi mikään ei koskaan muutu?
Seuraavaksi Tonttu palaa ladon parvelle, jossa hän yleensä pitää majaansa. Naapurissa asutelee kaunis pääsky, jonka pesä on lähellä räystään rajaa. Tietenkin tähän aikaan vuodesta pääsky on vielä pois, mutta aina se on kevään tullessa palannut takaisin samaan paikkaan Tontun naapuriksi ja tuonut mukanaan puolisonsakin tietysti. Silloin se aina laulelee kauniita laulujaan tontulle ja kertoilee muistoistaan, mutta ei tunne samaa ongelnaa, joka tontun mieltä vain kalvaa vuodesta toiseen.
Seinän raosta loistava kuukin hohtaa Tonttu-ukon parrassa, joka liikkuu pienesti tontun pohtiessa rataisua pulmaansa. Metsä on aivan hiljainen ja peittynyt jään- ja lumen alle. Kosket kuohuva yksinään metsien takaa ja rauhoittavat vanhan partasuun mieltä äänellään. Tonttu-ukko vajoaa takaisin heinkasaan puoliksi unissaan muistelmissaan ja on kuulevinaan jopa ajan virran, joka on nopea. Koko ajan hän pohtii, mihin se tulee viemään ja mistä se on lähtöisin. Miksi asiat ovat ajan myötä muuttuneet paljon parempaan suuntaan monessa asiassa, mutta kaikessa ei?
On tullut teknologiaa ja älypuhelimia, on tullut robotteja ja erilaisia koneita, on tullut koulutuksia ja kaikkea muuta mikä voi helpottaa ihmisten arka, opiskelua ja työntekoa. Mutta vaikka asiat ovat muuttuneet, niin miksi ainakin tässä talossa asiat vaan pysyvät samana vuodesta toiseen? Sukupolvet vain vaihtuvat ja vaihtuvat, mutta aina tila siirtyy perheen ensimmäisellä pojalle ja asiasta ollaan tarkkoja. Jotenkin tuntuu, että tämän kartanon väki on jämähtänyt vanhaan aikaan, eikä halua muuttaa tapojaan tai tottumuksiaan uudemmiksi. Myös Tonttu-ukon mielestä se alkaa olla jo ongelma tulevaisuutta ajatellen. Miten tämä tila voi jatkua, jos asiat eivät muutu? Ja mitä vanhalle Tonttu-ukolle silloin käy, jos tila lakkautetaan tai myydään uusille omistajille?
__________
Sanoja: 730
Taas kerran inspis lukuun saatu alun laulusta...
YOU ARE READING
Joulukalenteri (2023) <3
RandomTäällä se taas on, mun tekemä joulukalenteri. Vuosimallia 2023. Toivottavasti viihdytte luukkujen parissa. <3 Joka toinen luukku tulee kertomaan Blind Channelista ja joka toinen jostain muusta omista tyypeistä, mutta jospa se ei teitä haittaisi...
