Joulukalenteri (2023) <3

Luukku 21

(Aleksi×Sandra)

~Aleksi~

Kävelen pitkin kaupankäytäviä Sandran kanssa ja yritämme miettiä mitä helvettiä ostaisimme joululahjaksi kaikille läheisillemme. Se ei ole nimittäin mikään kaikista helpoin homma, kun tuntuu että kaikilla on jo kaikki mitä he tarvitsevat, eikä mitään turhaakaan haluaisi muille hommata. Lapsemmekin tuntuivat vaan selaavan joulun lelukuvastoa ja kirjasivat siitä kaikkea ylös. Ihan kuin me ymmärtäisimme mitä he toivoivat tai haluaisimme heille kauhean kasan vain ihmeellisiä leluja, joissa ei kyllä aina ole mitään järkevää ideaa. Ehkä silloin, jos he siivoaisivat entisetkin lelut voisi harkita, mutta kun sekään ei tunnu onnistuvan. Lelut leviävät omaan huoneeseen, mutta myös muualle taloon ja kun pitäisi alkaa siivota jälkiä, tulee vaan huutoa "En jaksa, mä en oo leikkinyt niillä, ne ei oo mun, mä en ollu vika joka leikki ja vika siivoaa yms...!!" Aina on joku tekosyy, miksi ei tarvitsisi omia jälkiään siivota.

Menemme peliosastolle ja sieltä lähtee mukaan muutama palapeli ja lautapeli. Meidän 10v Niklas on innostonut Harry Potterista, joten hänelle hommaamme Smart 10 tietovisapelin, jossa aiheena on Harry Potter. 7v Lumi saa Disney aiheisen Muuttuva Labyrintti pelin ja meidän pian 3v Evelialle ostamme Oppi&Ilo Ensipelin. Oppi&Ilo tuotteet ovat kyllä aina parhaita lahjaideoita, jos ei muuta keksi, koska ne opettavat lapsille uusia omaan ikätasoon sopivia taitoja. Pelien lisäksi ostamme jokaiselle lapsellemme kirjan ja vaatteita, sekä jokaisen toivelistalta muutaman asian, kuten lelun. He saavat lahjoja myös sukulaisiltamme, joten lahjoja riittää varmasti aattona avattavaksi ihan riittämiin kyllä.

-

Kiertelimme kaupassa monen monta  tuntia ja nyt kello on pian 19.00 ja olemme ajamassa vanhemmilleni, jossa lapsemme ovat olleet päivän hoidossa. Kävimme kyllä ensin viemässä lahjat kotiin, jotta lapsemme eivät nää niitä liian aikaisin tai tiedä mihin ne pistämme talteen odottamaan joulua. Parkkeeran vanhempieni pihalle ja astelemme koputtamatta sisälle, jossa suuntaan aivan ensimmäisenä vessaan. Menemme sen jälkeen vaimoni kanssa peremmälle ja ai että kun täällä tuoksuu hyvältä, eli joululta. Joulu meinaa sitä että mummun joulukukat tuoksuu ja piparien ja joulutorttujen haju leijailee myös nenääni. Menemme keittiöön, jossa äiti keittää kahvia ja Niklas leikkii lattialla Pulla ja Salmiakki kissojen kanssa. Tervehdimme heitä ja äiti pyytä meidät kahville. Kieltäydyn kuitenkin kahvista, koska kello on jo niin paljon. Äiti aikoo tehdä sitten kaakaota ja teetä tarjolle.

Suuntamme Sandran kanssa olohuoneeseen, tervehtimään isääni. Tosin vaikea tervehtiä toista, kun hän kuorsaa sohvalla ja telkkari pauhaa isolla äänellä taustalla jotain. Naurahdan ja siirrymme viesrashuoneeseen, josta löydämme Lumin ja Evelian. Lumi on vasta oppinut lukemaan ja lukee nyt Evelialle jotain joulukirjaa, söpöä. "Moi tytöt.", Sandra sanoo ja saa heidän huomionsa. "Isi, äiti.", Evelia kiljaisee ja tulee halaamaan meitä molempia. Nostan pienokaisen syliini, heitän ilmaan ja nappaan kiinni. Evelia kikattaa innoissaan ja vaimoni katsoo meitä kauhuissaan. Ei siihen ole mitään syytä, mä en koskaan. En koskaan ikimaailmassa voisi pudottaa tuota pientä ihmettä maahan. Hän on yksi maailman arvokkaimmista asioista.

"Iltapalalle!", äiti huikkaa keittiöstä. Niin onhan se jo iltapala aika. Meillä on täältä sitten vielä n. 30 min ajomatka kotiin, joten lapset saavat kotona mennä iltahommien kauttaa suoraan sänkyyn ja nukkumaan.
Äiti on laittanut tarjolle karjalanpiirakoita, leipää, hedelmiä, kasviksia ja muita lisukkeita leivän päälle, joulutorttuja, pipareita, kaakaota ja teetä. Pian olemme syöneet ja on aika lähteä kotiin päin. Hyvästelemme vanhempani ja lähdemme ajelemaan kotia kohti. Evelia nukahti autoon. Isommat pelasivat puhelimilla, jotta pysyvät kotiin asti hereillä.

Nousemme autosta kotona ja suuntaamme sisälle. Vien Evelian suoraan sänkyynsä nukkumaan, häntä ei raaski herättää pesemään hampaita tai vaihtamaan yöpukua. Isommat lapset menevät suorinta reittiä iltapuuhien pariin ja tulevat sen jälkeen luoksemme olohuoneeseen. Juttelemme hetken aikaa päivän tapahtumista, kunnes Niklas lähtee lukemaan Harry Potteria ja minä alan lukea Lumille jotain Roope-sedän joulukirjaa.

Luku hetken jälkeen halaan tytärtäni ja toivotan hyvät yöt. Sandra lähtee viemään hänet nukkumaan ja minä menen katsomaan, että Niklas laittaa myös kirjan pois ja alkaa unille. Menen huoneeseen ja yllätyksekseen hän on nukahtanut. Otan kirjan pois häneltä ja laitan kirjanmerkin väliin. Peittelen pojan ja katson että hänellä on herätys aamuksi. Laitan puhelimen laturiin, vaikka yöllä ei saisi ladata ja sammutan huoneesta valot. Kuiskaan hyvää yötä periaatteesta, vaikka toinen jo nukkuukin, kunnes lähden pois huoneesta, jättäen oven raolleen.

Menen makuuhuoneeseen, josta löydän vaimoni vaihtamassa pyjamaa päälleen. Riisun itseni boxerisille ja käyn vielä juomassa ja sammuttamassa valot ja tarkistamassa että ovi on lukossa. Menen peiton alle sänkyyn ja vedän vaimoni kainalooni. Käynnistän television ja katsomme kesken jäänyttä sarjaa, samalla kun alan hipsutella vaimoani. Kun hän nukahtaa lopulta kainalooni, suljen television ja alan itsekkin nukkumaan. On mulla vaan maailman parhaat ja rakkaimmat lapset, sekä vaimo ❤️

__________

Sanoja: 726

3 yötä jouluun on...  

Apua, kuin nopee mennyt aika...