Herään aamulla kun joka paikkaan särkee ja supistelee. Niin, olen siis viimeisilläni raskaana ja pienokainen voi ilmestyä luoksemme milloin vain. Mieheni uinuu tyytyväisenä vieressäni, mutta herää kun vaikerran tuskissani ja alkaa hieroa minua, koska se auttaa kestämään supistuksia. Supistuksia tuli jo eilen illalla, enkä saanut kunnolla yöllä nukuttua. Luulen että vauvamme syntyy tänään jo, sillä kello on vasta 8.00 aamulla. Kun supistus on mennyt ohi, nousen ylös ja samalla lapsivedet menevät, joten suuntaan suihkuun ja mieheni jää siivoamaan sotkun. Suihkun jälkeen vaihdan vaatteet, heitän sairaalalaukkuun laturin ja pari muuta tärkeää viimehetken asiaa ja menemme aamupalalle. Aamupalan jälkeen juttelemme hetken mieheni Viljamin kanssa ja hän käyttää koiramme Brunon ulkona. Kun he tulevat ulkoa otamme vain iisisti, kunnes soitan sairaalalle ja kerron tilanteen. Kipu alkaa olla aika kova jo ja meidät pyydetäänkin sairaalalle käymään näytillä.
Pääsemme sairaalalle jossa minut ultrataan, tehdään sisätutkimus ja pääsen käyrille. Supistuksia tulee aktiivisesti ja olen jo auki monta senttiä. Pääsemme synnytyssaliin, jossa saan kivun lievitystä ja menen vielä suihkuun. Viljami hieroo ja olen pommppupallon päällä. Jossain vaiheessa saamme purtavaa ja yritän nukkua. En tiedä kauanko nukuin, mutta herään kovaan kipuun ja painan hälytysnappia. Kätilö tekee sisätutkimuksen ja olen täysin auki, joten on aika siirtyä ponnistusvaiheeseen. Puristan mieheni käden varmaan kuolioon ja huudan kivusta, mutta se helpottuu heti kun vauva pääsee ulos sisältäni ja alkaa itkeä. Saan pienokaisen rinnalleni ja silloin mieleni täyttää vain onni ja kaikki kipu haihtuu. Tämä pieni joulun ihme oli kaiken sen kivun arvoista. Meidän paras joululahja, pääsemme sairaalasta kotiin varmaan 23.12 tai 24.12, sillä tänään on 22.12. Saattaapi olla että tämä jouluaatto menee omassa vauvakuplassamme, ihan vaan meidän kotona, ilman muita. Eivätköhän kaikki ymmärrä.
---
On mennyt pari viikkoa eteenpäin ja menemme tänään käymään minun vanhemmillani ja huomenna mieheni vanhemmilla. Molempiin paikkoihin on kutsuttu myös sisaremme ja muutama muu läheinen, jotka joulua viettävät yleensä yhdessä kanssamme. Pääsimme aattona kotiin sairaalasta ja olemme tämän pari viikkoa halunneet olla vain omissa oloissamme ja tutustua pienokaiseen. Tänään ja huomenna siis juhlimme myöhäistä joulua ja läheisemme pääsevät näkemään vauvan ensi kertaa. Hän on täyden 10 tyttö ja kutsumme häntä Muruksi. Kuulen olohuoneesta mieheni puhetta ja itkua. Nousen ylös sängystä ja kiedon peiton ympärilleni, koska herätessä on aina kylmä. Astelen olohuoneeseen, jossa näen söpön näyn. Mieheni pitää sylissään pikku prinsessaamme, joka kerkesi näköjään tässä välissä nukahtaa. Bruno on hänen vieressään ja nojaa päällään vauvan mahaan. Otan tilanteesta kuvan. Sukulaisille on kerrottu kyllä pienokaisesta, voisin ehkä kertoa tänään hänestä somessakin.
Istun sohvalle ja nojaan mieheeni, joka painaa suukon poskelleni ja halaa minua toisella kädellään, Muru edelleen sylissään. Bruno nousee ja asettuu nyt minun syliini, joten alan rapsuttamaan häntä. Kaivan puhelimeni ja menen Instagramiin. Etsin sieltä muutamia kuvia. Yhdessä olemme koko perhe selfiessä, yhdessä on pelkkä Muru, yhdessä on minä & Muru, yhdessä Viljami & Muru ja yhdessä Bruno & Muru. Sen lisäksi laitan kuvan, jossa on minun ja Viljamin kädet, sekä vauvan jalat, kuvan jossa Muru on vielä vatsassani juuri ennen syntymäänsä ja kuvan minusta tällä hetkellä.
Kuvatekstiksi kirjoitan; "Kaunis pieni ihminen, sä olet ainutlaatuinen. Mitä vastaan tulekaan, toista sua ei milloinkaan." -Johanna Kurkela-
22.12.2023 perheemme kasvoi pienellä täyden 10 tytöllä. Pituus oli 50,5 cm ja paino 3550 g. Toivottakaas tekin meidän ihana pikku Muru, prinsessa ja jouluvauva tervetulleeksi. Me ollaan kaikki ihan lumoutuneita pienokaisesta, myös meidän karvavauva Bruno.🩷
Ps. Palataan asiaan myöhemmin, minä vajoan nyt takaisin omaan vauvakuplaamme. ❤️ Saan tekstin tehtyä ja julkaisen postauksen ig. Tietysti tägäsin kuvaan mieheni.
Vauva herää ja alkaa itkeä, joten alan imettää häntä. Sen jälkeen vaihdamme päällemme jouluasut, myös pienokaiselle ja nappaamme kamat mukaan, sillä lähdemme nyt käymään vanhemmillani. Olemme siellä yötä ja huomenna menemme yötä mieheni vanhemmille ja sieltä sitten takaisin kotiin luultavasti.
-
Pääsimme juuri vanhemmilleni ja menemme sisälle, jossa raikaa iloinen puheensorina, sillä sisarukseni ovat jo täällä perheineen. Menemme peremmälle ja litistymme isoon halaukseen. Sen jälkeen imetän pienokaisen ja annan hänet äidilleni, joka liikuttuu heti. Vauva kiertää sylistä toiseen ja saa tervetulo toivotuksia kaikilta. Sama rumba jatkuu myöhemmin mieheni suvun luona. Ihana miten kaikki ovat innoissaan meidän pienestä joulun ihmeestä. Mutta en kyllä tuomitse, sillä ollaan mekin. Tuo pieni prinsessa on paras asia mitä joulunaika meille toi. Meidän rakas lapsemme on kaikkein arvokkainta maailmassa. ❤️
__________
Sanoja: 678
Enää 2 luukkua jäljellä. Miten tää joulukuu onkin mennyt niin nopeesti ? <3
YOU ARE READING
Joulukalenteri (2023) <3
RandomTäällä se taas on, mun tekemä joulukalenteri. Vuosimallia 2023. Toivottavasti viihdytte luukkujen parissa. <3 Joka toinen luukku tulee kertomaan Blind Channelista ja joka toinen jostain muusta omista tyypeistä, mutta jospa se ei teitä haittaisi...
