Joulukalenteri (2023) <3

Luukku 16

Hän kävelee kaupungin keskustassa liikkeestä liikkeeseen tekemässä viime hetken joululahja hankintoja. Jokapuolella on todella paljon ihmisiä, jotka tukkivat kadut ja kaupat ja muiden ohi on vaikea päästä. Joku pitää sylissään korkeaa lahjatornia, eikä hänen kasvoja edes näy sen takaa. Mitenhän tuo tapahtuma tulee päättymään? Saako hän lahjat ehjänä kotiin asti?

Talojen terassit, kattojen reunukset, pihat ja ikkunat, sekä kauppojen näyteikkunat loistavat jouluvalojen myötä monissa eri väreissä ja valaisevat katuja mukavasti muuten näin synkkänä ja pimeänä aikakautena. Kadunvarsille ja keskusaukiolle on kokoontunut erilaisia ihmisiä esiintymään. Osa laulaa joululauluja, osa soittaa ja osa tanssii. Henkilö jää kuuntelemaan esityksiä ja heittää jokaiselle hieman rahaakin. Sillä saa toiselle hyvän mielen aikaiseksi.

Henkilöä alkaa ahdistaa väen paljous ja turhanpäiväinen kiire ja hän päättää poiketa suunnitelmistaan ja lähteä käymään hautuumaalla, koska hän voi. Henkilö katoaa nopeasti pois väenpaljoudesta ja laittaa ostoksensa auton peräkontiin, jatkaen sen jälkeen matkansa kohti normaalia ruokakauppaa, josta hakee hautakynttilän ja enkelipatsaan. Haudalla ollut enkelipatsas oli hajonnut viime kerralla, kun hän siellä oli käynyt. Sen jälkeen hän ajelee rauhakseen kohti hautuumaata, jonka parkkipaikalle jättää autonsa siististi muiden autojen viereen parkkiin. Täällä ei ainakaan ole kiirettä tai hulinaa, niinkuin keskustassa näin joulun aikaan ja no kyllä muulloinkin.

Henkilö tarpoo portille ja avaa hakasen, jotta pääsee sisälle. Maa on jo valkoisenaan lumesta, joka narskuu kenkien alla, kun hän etenee hitaasti kohti sitä tiettyä upeaa hautakiveä. Hänen mummon  hautakiveä, joka kuoli viime vuoden lopulla, juuri ennen jouluaattoa. Hänen mummo oli aina rakastanut joulua ja he yllättIvätkin hänet sillon sairaalassa viettämällä ennenaikaista joulua, koska tiesivät että jouluna mummoa ei enää ehkä olisi keskuudessa. Sen jälkeen oikea joulu olikin tuntunut kamalalta, koska joulu oli aina ennen vietetty mummulassa ja siinä oli aina ollut tietynlainen perinne ja tapa, joka toteutui joka vuosi uudestaan ja uudestaan. Tänä vuonna henkilö aikoo jouluaattona ainakin joksikin aikaa päätyä hautuumaalle viettämään joulua mummonsa kanssa. Viime vuonna he kävivät haudalla vasta joulun jälkeen.

Henkilö pysähtyy upean haudan eteen ja jää seisomaan siihen hiljaisuudessa takki auki, vaikka ulkona on paljon pakkasta ja luntakin on alkanut sataa lisää ja paljon. Hän ei kuitenkaan tunne kylmyyttä, vaan lämmön, niinkuin aina kun hän mummon haudalla tulee käymään. Onneksi nyt ei ole kiire minnekkään, vaan voi aivan rauhassa vain olla ajatuksissaan ja ihailla hautaa. Hetken päästä hän sytyttää haudalle kynttilän ja laittaa sen lyhdyn sisälle, ettei se aivan heti sammuisi. Hän myös laittaa enkelipatsaan haudan edustalle, putsaa hautaa hieman lumesta ja jää vielä puhumaan mummolleen ja vain seisomaan lumisateeseen haudan eteen moneksi minuutiksi hiljaa.

Vuosi ei ole ollut hänelle helppo ja varmasti jollekkin muulle se on ollut paljon paljon helpompi, mutta on hänellekin hyviä asioita ehtinyt tapahtumaan. Kuten se, että hän sai opiskelupaikan unelma koulustaan ja löysi sieltä tyttöystävänsä, joka nytkin varmaan on huolissaan odottamassa häntä kotiin, sillä hän aikoi palata 17.00 mennessä ja kello on jo yli 18.00.

Henkilöllä on kauhea ikävä mummoaan ja hän kaipaa niitä hetkiä kun pääsi halaamaan mummoa, sai kuunnella saarnaa tai hyviä oppeja ja muita muisteluita. Aina kun soitti mummolle tai meni käymään mummolassa hyvä fiilis ja onni valtasi mielen täysin. Mummulassa tuoksui aina mummolle ja pullalle ja siellä oli aina kotoisaa olla, istuskella ja jutella mummon kanssa. Koskaan ei tyhjällä mahalla tarvinnut lähteä kotiin, siitä mummo piti ainakin huolen.

Hän rakasti lapsen lapsiaan yli kaiken ja hymyili ja tervehtii aina jokaista, sekä oli valmis auttamaan kaikkia, ihmisistä eläimiin. Hän yritti aina nähdä kaikissa edes jotain hyvää ja oli todella optimistinen tulevasta. Hän myös kutoi maailman parhaimmat villasukat ja joka joulu paketista paljastui aina uudet upeat ja lämpimät sukat, joissa oli joka vuosi jokin eri teema. Eräänä vuona esimerkiksi jokaisesta löytyi henkilöiden nimikirjaimet, toisena vuona sukat olivat erittäin värikkäitä ja pitkiä, 3 lyhyitä ja rantuisia jne... Hän oli maailman paras mummo mikä vaan saattoi olla.

Henkilö tuntee kuinka jokin koskettaa häntä ja lämpö valtaa koko kropan. Surullinen ja haikea fiiliskin muuttuu onnen tunteeksi ja viha maailmaa ja mummon kohtaloa kohtaan haihtuu kuin tuhka tuuleen, kun onnelliset muistot lapsuudesta valtaavat mielen. Hän muistaa kaikki ne yhteiset marja- ja sienireissut, sekä metsäretket, kaikki yhteiset ulkomaanmatkat ja joulut, kaikki ihanat hetket lapsena kun mummo lauloi ja tuuditti uneen tai kun hän istui mummon sylissä katselemassa kirjaa, vanhoja valokuvia tai vain juttelemassa mummon kanssa.

Nuo kaikki pienet muistot arkisistakin hetkistä saavat mielen onnellisemmaksi kuin pitkiin aikoihin ja hetkeksi koko vuoden kannettu tuska, kipu ja suru vain kaikkoaa ja tuntuu kuin jonkin sortin ahdistuskin katoaisi ja hengityksestä tulee helpompaa. Rauha, täällä hän saa rauhan, koska tietää mummon olevan läsnä ja ymmärtävän häntä. Jossain vaiheessa lämpö kuitenkin loppuu ja hänen tulee jäätävän kylmä. Hän kuiskaa vielä jotain mummolle ilmaan ja lähtee sen jälkeen kävelemään autolleen ja suuntaa kotia kohti.

Kotona hän suuntaa ensin kuumaan suihkuun, jonka jälkeen hänen huolestunut tyttöystävä ryntää suutelemaan ja halaamaan häntä. Henkilö kertoo tapahtumista ja onneksi hänen tyttöystävä ymmärtää miksi hänellä meni myöhempään kuin oli tarkoitus. Henkilö tajuaa pian kuinka kylmä hänellä on ja huomaa tärisevänsä. Hän tuntee kuinka hänet nostetaan syliin ja pian hän istuu tyttöystävänsä sylissä ja halauksessa sohvalla, lämpimän viltin alla. Vaatteet hän ehti suihkun jälkeen saada päälleen, eli siis kollarit, paksun hupparin ja villasukat. Hänen tyttöystävänsä alkaa piirrellä hänen selkäänsä ja laittaa joululauluja soimaan, koska tietää hänen pitävän niistä.

Hänen tyttöystävä myös syöttää leipää hänelle, koska hänellä on kauhea nälkä jo ja hänen tyttöystävä oli juuri saanut pellin uunista, kun hän tuli vihdoin kotiin. Edelleen hän kuitenkin tärisee kylmissään todella paljon. Syömisen jälkeen hän suutelee tyttöystäväänsä, joka vastaa suudelmaan ja pian syventääkin sitä. He suutelevat ja suutelevat, kunnes on jo pakko lopettaa ja tehdä jotakin muuta, eli vain halailla, hipsuttaa toista ja olla ihan kiinni iholla. Ennen sitä he kuitenkin siirtyvät makuuhuoneeseen ja kaivautuvat paksun peiton sisään vierekkäin makoilemaan. Nyt on hyvä olla edes hetken aikaa kaiken paskan keskellä...

__________

Sanoja: 927

Miks mä saan niin paljon ideoita aina eri biiseistä ja tämäkin sai ideansa Haloo Helsingin!; Joulun kanssas jaan -biisistä, jos joku ei sitä tajunnut. <3