Salaisuudet Ruusutarhassa

1. viina lämmittää

Adrian

"Anna mennä nyt! Sä olet järkyttävän tylsä!" Meena huudahtaa mun korvaan basson jumputtaessa meidän vieressä. Mä luon Meenaan aran katseen.

"Maista edes", tyttö sanahtaa ja tarjoaa mulle taskumattiaan. Pyöräytän silmiäni suureleisesti ja hörppään taskumatista. Väkevä juoma saa mun naaman nyrpistymään. Pakotan itseni nielaisemaan tytön nauraessa. Hän piilottaa taskumatin takaisin sinisen mekkonsa alla oleviin urheilushortseihin.

Ensimmäinen kerta elämässäni, kun maistan alkoholia. Nämä on myös ensimmäiset kotibileeni. Kotibileet järjestetään aivan kusipäisen ihmisen luona, enkä mä olisi halunnut tulla tänne ollenkaan. Meena sen sijaan lähes aneli, että lähden sen henkiseksi tueksi. Musta ei kyllä kovinkaan paljon hyötyä ole, sillä tyttö vain viipottaa ympäriinsä ja puhuu kaikille.

Sen sijaan mä istahdan tyhjän nojatuolin käsinojalle ja vilkaisen ajan puhelimestani. 2.48. Kohtahan voisi kotiin päin lähteä.

"Ari! Mitä sä täällä?" kuulen tutun äänen kysyvän. Käännän katseeni poikaan, joka virnuilee hieman. Kainalossaan tällä on joku tytsy.

"Hyi älä käytä tota nimeä Jakke", sanon pyöräyttäen silmiäni.

"Joo joo, Adrian. Rauhotu nyt, ootko ees juonu mitään? Ilmaisen viinan bileet kannattaa käydä hakemassa", Jakke sanoo silittäen vieressään olevan tytön kättä.

"No emmä ehkä, käyn kyl hakee, jos tekee mieli. Kiitti infosta", hymähdän vaan. Jakke naurahtaa ja lähtee tytön kanssa pois. Ei ole vaikea arvata mihin nuo kaksi ovat menossa. En kyllä tunnistanut tyttöä, mutta ei se mitään.

Perheeni muutti Lilyyn pari kuukautta sitten. Koulu alkoi muutama viikko sen jälkeen. Onneksi tutustuin heti Meenaan ja Jakkeen, sillä ei mulla oikeastaan muita kavereita täältä vielä ole.

Kusipäisiä ihmisiä tuntuu kyllä olevan ihan tarpeeksi. Etenkin Marvin, jonka nimikin jo kertoo tarpeeksi. Kaikki Marvinit ovat typeriä. Ainakin mun kokemuksen mukaan.

Pikkusiskoni Erica ei pitänyt muutosta lainkaan. Hänen kaikki ystävänsä jäivät Fuengirolaan. Hän täytti 13 vuotta noin viikko sitten. En mäkään tänne mielelläni muuttanut, sillä elämä oli aika kivaa Espanjassa. Muutto olisi kyllä pitänyt arvata, sillä miksi muuten vanhempamme olisi pakottaneet minut ja Erican englanninkielen tunneille. Totta kai on hyvä osata kieliä, mutta ei sukumme puhu englantia.

"Huhuu? Kato Elisa, tää söpö jätkä on iha omissa maailmoissaan", kuulen äänen lähelläni. Havahdun, kun kättä heilautetaan silmieni edessä.

"Se on se latinojätkä", kuulen jonkun sanovan. Räpsäyttelen pari kertaa ja tajuan olevani tyttöjen piirittämänä. Nostan suupieleni pieneen hymyyn.

"Kerro kaikki susta, halutaan tietää", tyttö, joka on mun luokalla, sanoo.

"Mitä te haluatte tietää?" Kysyn ja katson, kun tytöt kattelee mua päästä varpaisiin ja takaisin.

"Nimi, ikä, syntymäpaikka, ihan kaikki", Giselle sanoo ja mä vaan hymähdän.

"Adrian, 15 vuotta, Fuengirola ja vaikka perheestä sen verran, että mul on kaks siskoa ja vanhemmat", kerron avoimesti. Ei mua haittaa kertoa itsestäni, mutta en halua kertoa mitään liikaa. Ainakaan kovin paljoa elämästäni Fuengirolassa.

"Eli sä tuut siis Espanjasta? Voit sä puhua espanjaksi jotai?" Giselle jatkaa ja mä vain hymähdän.

"Joku toinen kerta sit", sanon vaan.