Salaisuudet Ruusutarhassa

6. parasta just sun kaa

Adrian

"Kuules nyt siskoseni, futiskamat päälle", sanon pamahtaen siskoni huoneeseen. Erica säikähtää toivottoman paljon, jolloin puhelin tippuu hänen kasvoilleen.

"Adrian! Jumankauta et tee enää ikinä noin!" Erica huudahtaa säikähdyksissään, mutta mua vaan naurattaa.

"Noni, kamat kasaan ja menoksi", sanon ja heitän Erican nappikset tätä päin. Hän suojautuu käsiensä taakse.

"Saakelin hullu, mikä suhun on tullu! Ethän sä edes tykkää futiksesta", Erica sanoo ja kömpii ylös sängystä.

"Ei sillä oo väliä. Sut on vaan saatava takas pelikentille", hymähdän Ericalle, joka pyöräyttää silmiään.

"Just joo. En mä ole lähdössä minnekään", siskoni väittää, vaikka tiedän, että sisimmässään hän haluaa taas pelata. Hän ei vain halua näyttää sitä, varsinkaan vanhemmillemme.

"Joojoo, älä selitä. Vanhemmille toi esitys menee läpi, mutta mulle ei. Takas pelikentille tytsy", mä sanon huvittuneena ja lähden alakertaan jättäen Erican huoneen oven auki. Nää on näitä isoveljen velvollisuuksia.

"Ovi kiinni!" Erica huudahtaa kuin mikäkin angstiteini. Sori siskoseni, mutta tänään angsteilu saa loppua. Oon katsonut liian kauan Erican mätänemistä. Se kaipaa Espanjaan mä tiedän sen, mutta elämän pitää jatkua.

Istahdan sohvalle selaamaan puhelintani. Päädyn jälleen selaamaan Instagramia. Ehdotukset ovat pääosin samat, mutta pari uutta tiliä löytyy myös. Alan seuraamaan paria lukiolaista, kunnes huomaan tutut kasvot. Se on se jätkä eilen vessasta. Mun sydän alkaa hakkaamaan hieman lujempaa ja kädet hikoavat. Painan sen tilistä.

Ilmeisesti jätkän nimi on Tommy. Mun vatsassa kääntää ja vääntää, kun katson sen kuvia. Se on aivan laittoman hyvännäköinen. En tiedä millä geeneillä siitä on tullut tuon näköinen.

"Noni, mennääs sit", Erica huokaisee portaista ja mä hätkähdän. Sammutan puhelimeni näytön samantien ja nousen ylös.

"Mikäs sulla on? Oot ihan punainen", Erica hymähtää mun kävellessä eteiseen.

"Ei mitään, tääl on vaa aika kuuma", sanon laittaen kenkiä jalkoihini. Erica katsoo mua epäuskoisena.

"Älä selitä, mulle toi ei mee läpi", Erica käyttää sanojani itseäni vastaan.

"Ei ole mitään, oikeesti. Tosi kuuma vaan", yritän vakuuttaa siskoani, mikä on oikeasti todella hankalaa. Siskoni on sen verran kovaluonteinen ja utelias, ettei hänen vakuuttelunsa ole mikään helppo juttu.

"Katteliks jonku kuuman mimmin bikinikuvia? Sun muidut jäi Espanjaan", Erica naurahtaa ja mä pudistan päätäni huvittuneena. Se, jota katsoin, ei valitettavasti ollut mimmi. Se on poika ja vieläpä lukiolainen.

Lukiolaisuus ei ole se ongelma, vaan se, että se on poika. Eikä se siis ole se ongelma, vaan mä oon se ongelma. Mä en tiedä miten mun pitäisi suhtautua koko asiaan. Outoa, hassua. En mä ole ennen tuntenut näin, tai mitä mä oikeastaan edes tunnen?

"Älä nyt masennu sentään, kyllä ne Espanjamuidut susta viel tykkää, ei ne unohda sua", Erica kiusoittelee. Mä hymähdän vaan ja lähden ulkoilmaan. En ymmärrä mistä ihmiset ovat saaneet päähänsä, että mulla olisi yhtään minkäänlaista kokemusta tyttöjen kanssa. Kyllähän mä niiden kanssa hengailin ja joskus ehkä pari ihan pientä pusua vaihtanut, mutta lasketaanko niitä?

Me molemmat kaivataan ulkoilmaa just nyt ja Erica erityisesti futista. Mä vaan haluan, että siskoni on tyytyväinen. Haluan, että hän tekee mitä hän rakastaa.