Salaisuudet Ruusutarhassa

9. tunteita ja ajatuksia

Adrian

Availen silmiäni hitaasti. Päätäni särkee ja suuta kuivaa. Räpäytän silmiäni pari kertaa. En oikein tunnista, että missä oon. Haukottelen pitkään ja hitaasti venytellen nousen istumaan sängyn laidalle. Takanani kuuluu tuhinaa, joten vilkaisen sinne päin. Hätkähdän hieman, kun näen Tommyn nukkuvan siinä. Mä en kyllä muista, että oltaisiin menty nukkumaan.

Muistan sen, että käytiin uimassa ja saunassa. Kuka hitto käy uimassa tähän aikaan vuodesta? Ja vieläpä iltamyöhään. Ei ihme, että mulla on kurja olo. Nojaan käsiini ja pyyhkäisen kasvojani. Just nyt mä haluan kotiin.

Onneksi oon nukkunut vaatteet päällä. Silmäilen huonetta katseellani, jolloin löydän puhelimeni sekä takkini. Kenkäni ovat varmaan eteisessä.

Hitaasti nousen narahtavalta sängyltä ja nappaan puhelimen käteeni. Vilkaisen seinällä raksuttavaa kelloa, joka näyttää kuutta. Vedän takin niskaani ja hitaasti poistun Tommyn huoneesta. Mitenhän mä pääsisin lähtemään täältä ilman, että herätän ketään?

Pahinta olisi, jos Tommyn porukat olisivat hereillä. Toki, he varmasti jo tietävät, että heidän pojallaan on täällä yövieras..

Mä kipitän eteiseen ja bongaan kenkäni seinän vierestä. Vedän popot jalkoihini ja lähden ulos ovesta. Tutkailen pihamaata hetken, kunnes tajuan mistä pääsen tielle. Mua nolottaa aivan sikana ja hieman myös hävettää. Mun vanhemmat on varmaan sairaan huolissaan musta. Ei ne kyllä mitään viestiä oo laittaneet. Toivon mukaan ne on nukkumassa vielä, kun pääsen kotiin.

Astelen tietä pitkin ja tajuan, että kotimatka tulee olemaan aivan helvetin pitkä. Mulla kestäisi varmaan pari tuntia, että pääsen kotiin. Pääsisinpä jonkun kyydillä. En mä edes tiedä keneltä mä pyytäisin kyytiä, koska vanhemmilleni en todellakaan soita. Enkä todellakaan ole menossa takaisin ja pyytämässä kyytiä Tommylta tai sen vanhemmilta.. Se vasta noloa olisikin.

Mulla on niin kummallinen olo. En voi uskoa, että tein jotain, mitä viime yönä tein. Mun vanhemmat ei ikinä olis suostunut päästämään mut yöksi jollekkin vanhemmalle jätkälle, joka ensinnäkin asuu ihan helvetin kaukana. Tommy on kuitenkin mua vaan vuoden vanhempi, mutta se tuntuu olevan henkisesti kypsempi kuin 16-vuotias.

En tiedä miksi, mutta mua hävettää. Olisi kiva tietää, mistä se johtuu, kun en mä kuitenkaan ole tehnyt mitään kummallista. Mä haluisin kans tietää, että mitä Tommy ajattelee musta. Mun muistini palailee pätkittäin, jolloin muistan vähän mistä me puhuttiin Tommyn kanssa.

Sekin haluaisi lähteä pois täältä. Sillä ei tuntunut olevan tarkkaa määränpäätä, mutta mulla on. Mä haluan takaisin Fuengirolaan. Mun mieli ja sydän kaipaa takaisin sinne, mun kuuluu olla siellä. Mä kasvoin siellä ja mä aion palata sinne. Mä tunnen koko paikan kuin omat taskuni, mutta silti siellä on paljon tutkittavaa. Mä haluisin viedä Tommyn sinne ja näyttää sille Fuengirolan.

Tommy on hyvää seuraa. Se osaa keskustella ja kuunnella, ja mä tykkään kuunnella sen ääntä. Se puhuu tosi rauhoittavasti ja kieltämättä mua alkaa hieman aina väsyttämään, kun se puhuu. Se johtuu täysin sen rauhallisuudesta ja äänensävystä ja äänenpainotuksista ja rytmistä ja kaikesta siitä. Sen jutut ei todellakaan oo tylsiä. Voisin kuunnella sitä aina.

Mä katselen ympärilleni ja tajuan, että mulla ei kyllä ole mitään käsitystä siitä missä olen. Kai mä kuitenkin oikeaan suuntaan olen kävelemässä, kylttien perusteella. Mun koko matka tähän asti on mennyt Tommya ajatellessa, mutta ei mikään ihme. Siinä on paljon ajateltavaa.

Tommy on vaan tosi mielenkiintoinen tyyppi. Rehellisesti sanottuna, mua vähän harmittaa, että mä vaan lähdin. Se on varmaan edelleen nukkumassa ja mä oon kävelemässä täällä syyssäässä. Olisin mielelläni jäänyt sen viereen, mutta kai mä säikähin koko juttua ja se tuntu pahalta, kun en ees muistanut mitään.

Mun kyllä varmaan täytyy laittaa sille jotakin viestiä vielä tänään. Mutta missä? Ei mulla ole sen numeroa tai mitään. Olisiko Instagramin yksityisviestit vähän nolo kanava laittaa viestiä?

-

Viimein pääsen kotiin. Mun porukat on lähteneet jonnekin ja se ei todellakaan haittaa. Mä makaan sängylläni ja tuijotan kattoa. Pitäisikö mun laittaa Tommylle viestiä..? Tuskin se mulle haluaa vastata, kun tein niin kurjan tempun. Anteeksipyyntö olisi ainakin hyvä.

Mun kans pitäisi laittaa Jakelle viestiä. Se katosi siellä bileissä jonnekin, ja haluisin kyllä tietää, että mitä tapahtui. Toisaalta se Jaken katoaminen oli varmaan jotain kohtaloa, kun tuskin mä muuten olisin lähtenyt Tommyn matkaan. Kiitti Jakke.

Erica koputtaa mun oveen ja astuu sitten sisälle.

"Mm?" mä mumisen ja käännyn katsomaan siskoani, joka tulee istumaan viereeni.

"Mis sää olit yön?" se kysyy ja mä hymähdän vähän.

"Älä leiki äitiä. Kaverilla olin, Nou hätä", sanon vain ja katson Ericaa, jonka huulille leviää huvittunut virne. Se nyökkäilee ja mä vähän mietin, että mitä nyt taas.

"Kerro pois, mitä sä oot menny tekemään?" huokaisen.

"Mitä SÄ oot mennyt tekemään? En mä sun kaverisuhteista tiedä, mutta joo-o. Melkein uskon sua", Erica sanoo ja mä vaan mietin, että mitä helvettiä nyt oikeasti.

"Sulla on fritsu kaulassa senkin toope. Oliks se Sierra? Vai Giselle?" Erica utelee nauraen. Mä katson Ericaa suurine silmineni. Voi jumalauta. Porukat hirttää mut, jos ne saa tietää.

"Siis.. se oli vaa joku siel bileis. Totuus ja tehtävä tai sillee", yritän selittää, mutta selitys ei näytä menevän Ericalle läpi. Mä tunnen poskieni hohkaavan kuumaa. Ihan hiton noloa. Mut voisinko mä luottaa Ericaan sen verran, että se pitäisi tämän jutun omana tietonaan?

Kun mä en tiedä. Ei ehkä vielä. Mun pitää ensin ehkä jutella Tommyn kanssa, että mitä helvettiä me oikeen ees tehdään. Meillä on oudot välit.

"Noh, kyllä mä tän vielä selvitän. Porukat lähti johki, ja mä aattelin tehä pitsaa. Onks toiveita mitä laitan päälle?" Erica kyselee ja nousee mun sängyltä. Mumisen vain jotain, ettei ainakaan ananasta, ja katson, kun Erica poistuu mun huoneesta toivottavasti kuullen mun toiveen.

Mä otan puhelimen käteeni ja avaan mun ja Jaken keskustelun. Kirjotan sille pari lyhyttä viestiä siitä, että mihin hittoon se oikein katosi ja miksei se laittanut mulle mitään viestiä.

Viime aikoina Jakke on käyttäytynyt ihan helvetin oudosti. Sillä on varmasti jotakin meneillään, mutta oikeastaan en ole edes kiinnostunut niistä. Kyllä se sitten avaa suunsa, jos se haluaa. Jakke ei vaan puhu ongelmistaan, vaan mielummin sivuuttaa ne.

Suljen mun ja Jaken keskustelun, minkä jälkeen avaan Tommyn Instagram-profiilin. Mun sydän alkaa pamppailemaan hieman kovempaa. Puren huultani hieman, ja kaikki sanat katoaa mun mielestä. En mä edes tiedä mitä mä kirjoittaisin Tommylle.

Suljen puhelimen näytön ja huokaisen syvään. Lasken puhelimeni vatsani päälle ja vedän kädet pääni taakse. Alan nojaamaan käsiini ja katson kattoa. Ajatukset alkavat taas laukkaamaan.

Tommy saa mut hulluksi.

--
Sanoja: 1005