Salaisuudet Ruusutarhassa

20. kuin peurat ajovaloissa

Tommy

Musta Adrian on aivan älyttömän kaunis. Sen luonne on mitä mahtavin ja eleet huomaavaisia. Se on yksi kauneimmista ihmisistä mun mielestä, niin sisältä kuin ulkoa. Oon niin iloinen, että pääsin tutustumaan siihen ja iskin silmäni siihen. Se on ihmeellinen, ja vain hyvällä tavalla.

Nytkin mä vain katson ja hymyilen, kun se juo boolia. Boolia, johon me sekoitettiin hieman viinaa. Siis tietenkin vain omiin mukeihimme. Varmaan hengaillaan täällä pari tuntia, kunnes lähetään Ruusutarhalle.

Mua jotenkin huvittaa se, että oon aivan päätä myöten pohjassa tuohon espanjalais-pojuun. En mä sitä vielä kunnolla tunne, mutta mitä enemmän tutustun, sitä enemmän tykästyn Adrianiin. Se vain on sellainen kultapoju.

"Näin 5 tähdenlentoo. Arvaa mitä mä toivoin?" kysyn pojalta, joka katselee mua takaisin.

"En mä tiedä. Rahaa ja lahjuksia", Adrian naurahtaa. Mä pudistan päätäni huvittuneena.

"Tai no joo, pieni lisätulo aina kelpais", pohdin ja otan itselleni lisää boolia.

"No emmä tiedä, kerro", Adrian patistaa, mikä saa hymyn mun huulille.

"Enkä kerro, mut voin näyttää", sanon astuessani lähemmäs poikaa, joka katsoo mua tummien ripsiensä alta. Mä laskeudun hieman alemmas, sillä onhan tuo poika mua lyhyempi. Moiskautan suudelman pojan pehmeille huulille, jotka oon tuntenut aiemminkin mun huulilla. En vain missään näin julkisessa paikassa.

"Mä toivoin täysin samaa asiaa", Adrian sanoo parin pusun jälkeen. Meitä molempia punastuttaa sekä selkeästi hieman ujostuttaa. Ollaanhan me oltu toistemme seurassa jo jonkun aikaa, mutta silti Adrian saa perhoset vatsassani liitelemään. Joka kerta eri tavalla.

"Hyvä. Mennääks tonne muiden joukkoon?" päätän kysyä, sillä me ollaan vain hengailtu keittiössä kahdestaan. Mun kavereista kukaan ei jaksa tulla mihinkään ylökoululaisten jatkoille. Lukiolaisilla on täysin omat jutut ja olkoot niin. Mun mielestä täällä on kuitenkin mukavaa, vaikka selkeästi olen yksi vanhimmista.

"Mennään vaan. Pitäis kai ettii Jakke ja Meena. Meena päätti sittenkin tulla", Adrian selittää ja mä nyökyttelen. Meena ei vaikuta miltään bilehileeltä. Jakesta mä en tiedä mitään, mukavalta se vaikuttaa.

Me astellaan suuren salin puolelle ja katellaan ihmisiä, jotka tanssivat musiikin tahtiin. Basso kuuluu kaiuttimista vähän liiankin hyvin. 2000-luvun tanssimusa on kyllä ihan omaa luokkaansa. Mä tykkään.

"Käydääks tos terassilla? Voisin polttaa yhen, jos sua ei haittaa", kysyn Adrianilta, joka vain nyökkää. Me hipsitään raikkaaseen ulkoilmaan. On jo pimeä, mutta katuvalot ja pihan valaistus tuo ihanasti lempeää valoa tähän terassille. Kaivelen taskujani ja otan askin esiin. Mä en oikeastaan polta, mutta viime aikoina mun on tehnyt mieli.

Eihän se haittaa, jos yhden polttaa. Siitä ei kuitenkaan tule tapa.

"Ei tiennyt, et harrastat tollasta", Adrian sanoo ja istahtaa terassilla olevalle penkille.

"En mä yleensä. Poltan vaan tän yhen, lupaan", vastaan ja otan askista tupakan. Laitan askin takaisin taskuun ja otan sytkärin, jolla sytytän tupakan.

"En mäkään tiennyt, et sä juot", näpäytän takaisin ottaessani ensimmäisen henkosen. Huomaan Adrianin hieman punastuvan.

"En mä yleensä. Juon vaan tän yhen, lupaan", Adrian vastaa ja mä naurahdan. Tykkään, kun se on vähän pippurinen. Just mun makuun. Sen luonne tekee tästä kaikesta vaan parempaa.