Salaisuudet Ruusutarhassa

14. toive toteutuu

Adrian

"Sori, luulin vaan et oot kauhee pedari, joka jahtaa teinejä autollaan", naurahdan Tommylle sen odottaessa vastausta multa. Mistä mä olisin voinut tietää, että se on Tommy, eikä joku vanha pedopappa.

"C'moon, emmä niin vanha oo", Tommy naurahtaa ja mä pudistan päätäni huvittuneena.

"No et oo et, mut onks sulla uus auto?" kysyn mielenkiinnosta. En mä ole nähnyt tällaista autoa ennen, tai ainakaan kiinnittänyt siihen huomiota. Yleensä Tommyn kanssa hengaillessa, huomioni kiinnittyy Tommyyn. Ja ihan syystäkin.

"Joo, porukat osti uuden auton. Oli pakko lähtee testiajolle. Ihan kiva peli tää on, kiihtyy hyvin ja ajomukavuus on priimaa", Tommy selittää autosta mun nyökytellessä. En mä mikään autotietäjä ole, mutta kivalta kuulostaa.

"Hyppää kyytiin. Voisin näyttää sulle Lilystä kivan paikan", Tommy ehdottaa ja mä yllätyn vähän. Auto näyttää niin kalliilta, etten tiedä uskallanko edes koskea siihen.

"No mikä ettei", myönnyn lopulta. Mä avaan auton oven ja istahdan vänkärin paikalle. Auto on siisti sisältä. Keskikonsolista löytyy kaikenlaisia nappeja ja toimintoja, joihin vain rikkailla on varaa. En ihan heti olisi uskonut, jos joku mulle olisi väittänyt, että tulen istumaan tällaisessa autossa.

"Mitä pidät?" Tommy kysyy istahtaessaan kuskin paikalle. Mä hymähdän vähän ja vedän oven kiinni.

"Ihan sika siisti ja moderni", sanon ja vedän turvavyön ylleni.

"No juu, tällänen tää on. Tykkään kans, mut vanhoissa autoissa on enemmän fiilistä. Tällä ajaminen on tylsää, kun tää on vähän liiankin turvallinen, kaistavahti ja sitä rataa. Vanhoilla autoilla on sellanen tietynlainen jännitys kokoajan", Tommy selittää ja vetää turvavyön ylleen. Mä vain kuuntelen Tommyn sanoja ja ajattelen asiaa.

"Niin, emmä oikeen tiedä. En oo koskaan ajanut autoa", hymähdän Tommylle, joka nyökkää.

"Ainiin, oot niin pieni vielä", se hymähtää kiusoittelevasti ja lähtee ajamaan. Mä pyöräytän silmiäni hymyn kaartuessa mun huulille.

"Onks sinne paikkaan pitkä matka?" päätän kysyä.

"Vajaa kymmenen kilsaa", Tommy vastaa ja laittaa radiota hieman kovemmalle, jotta se peittäisi hiljaisuuden.

"Juu", vastaan vain ja nojaudun selkänojaa vasten rentoutuen. Suljen silmäni hetkeksi ja kuuntelen radiosta kuuluvaa puhetta. Amerikkalaiset radio-ohjelmat ovat outoja, niissä puhutaan ihan höpöhöpö-juttuja tai sitten jotakin juoruja. Ihan kuin radio-ohjelmaa pitäisi jotkut teini-ikäiset tytöt.

Tovin päästä me ollaan perillä jossakin kalliolla. Mä hymähdän hiljaa ja irroitan turvavyön. Tommy napsauttaa seisontajarrun päälle, minkä jälkeen me noustaan autosta.

Jyrkänteelle päin lähtee pieni polku, ja mä jotenkin arvaan, että sinne me ollaan menossa. Tommy nyökäyttää päätään ja lähtee kävelemään, jolloin mun arvaus osuu oikeaan.

"Miks sä toit mut tänne?" päätän kysyä. Mulla on kyllä turvallinen olo Tommyn seurassa, vaikken sitä vielä kovin hyvin tunnekaan. Ehkä mulla on vaan pientä korkeapaikan kammoa, joka puskee nyt läpi.

"Noh, mää aattelin, ettet oo käyny täällä. Tää on nätti paikka, täältä näkee melkein koko Lilyn", Tommy selittää ja astelee jyrkänteelle päin varmoin askelin. Mä sen sijaan hipsin varovasti Tommyn perässä.

Jyrkänteelle on onneksi asennettu metallinen turva-aita, jolloin mun olo vähän helpottuu. Tää taitaa olla aika suosittu paikka. Huomaan puisen penkin, jolloin menen sen luokse ja istahdan. Istuminen tuntuu varmemmalta kuin seisominen.

"Pelottaako?" Tommy kysyy veikeästi.

"Vähän huippaa", myönnän, jolloin Tommy tulee istumaan mun viereen. Se vetää mut kainaloonsa, ja mun olo helpottuu entisestään. Kuuntelen Tommyn sydämen sykettä ja suljen silmäni. Kyllä tää tästä, en ole lähelläkään jyrkännettä ja istun tukevalla penkillä.

"Kato taivaalle, siel on tähtiä", Tommy kehottaa. Mä avaan silmäni ja käännän päätäni niin, että pystyn katsomaan taivaalle. Tähdet tuikkivat loistokkaasti ja pieni hymyn tapainen kaarre nousee jälleen mun huulille.

Me katellaan tähtiä hetki, kunnes tähdenlento ylittää melkein koko taivaan. Nyt äkkiä pitää toivoa.

"Muistitko toivoa?" Tommy kysyy. Sekin ilmeisesti näki tähdenlennon, vaikka eihän sitä edes voinut olla näkemättä.

"Muistin, mutta toivomusta ei saa kertoa ääneen, muuten se ei toteudu", kerron ja käännyn katsomaan Tommya.

"No voiks se toivomuksen näyttää?" Tommy kysyy katsoen yhä taivaalle.

"Kyllä mä uskon, ei kai mikään sitä kiellä", hymähdän.

"No siinä tapauksessa...", Tommy hymähtää ja kääntyy mua päin. Se vetää mut suudelmaan, jolloin vatsassa perhoset lehahtavat lentoon. Mä vastaan suudelmaan niin hyvin kuin osaan, vaikkei mulla ole kovinkaan paljon kokemusta.

"Mun toive tuli toteen", Tommy kuiskaa meidän suudelmien välistä. Hymähdän hiljaa ja suukotan Tommya vielä pari kertaa. Sen jälkeen me vain istutaan hiljaisuudessa, mä Tommyn kainalossa.

"Tuu mun kanssa tohon turva-aidalle", Tommy sanoo nousten ylös. Mä kuitenkin liimaan perseeni tähän penkkiin.

"En varmasti. Se kuitenkin pettää ja sit tiputaan tonne jorpakkoon", kieltäydyn. Tommy naurahtaa vähän ja ojentaa mulle kätensä.

"Adrian, luota muhun", Tommy sanoo ja mua alkaa punastuttamaan kuullessani oman nimeni pojan suusta. Hitto, että se kuulosti hyvältä. Mä katson kättä epäilevästi hetken aikaa, kunnes päätän tarttua siihen.

"No okei, mut ei olla siinä kauaa", sanon ja nousen penkiltä. Hymy leviää Tommyn huulille ja se vetää mut lähemmäs itseään. Se suukottaa mua otsalle, minkä jälkeen me mennään turva-aidan luokse. Mua pelottaa niin, että suorastaan tärisen. Tommy sulkee mut haliin, ja me yhdessä katsotaan Lilyä. Lily on upea myös näin ylhäältäpäin katsottuna.

"Hetkinen.., nääksä ton savun? Vai näänks mä harhoja?" Tommy kysyy hetken päästä. Se osoittaa sormellaan urheilukentän suuntaan.

"En mä nää-", ehdin sanomaan, kunnes nään suurien lieskojen roihahtavan, "tai joo, kyl mä nyt nään."

"Mennään ottaa selvää mitä siel tapahtuu", Tommy sanoo. Me lähdetään kävelemään autolle päin. Eikai Lilyssä ole taas tulipaloa? Tai nähtävästi on, mutta miksi?

Ja onko asialla samat tyypit, jotka polttivat lukiorakennuksen? Miksi he tekevät niin?

"Äkkiä nyt, haluun saada tietää kaiken ja miksi ne rikko meidän romanttisen hetken", Tommy hoputtaa ja mua vähän jopa naurattaa. Meillä oli kyllä kiva hetki tuossa penkillä, ja olihan turva-aidan luonakin ihan kivaa, kun Tommy piti mua syleilyssään.

Mä hypähdän autoon ja sujautan turvavyön kiinni. Tommy tekee saman ja käynnistää auton, niin me päästään lähtemään.

Oli ihan kiva, että lähdin Tommyn matkaan. Sain tietää tällaisesta jyrkänteestä, josta oikeasti näkee Lilyn miltei kokonaan ja pääsin mahtavan auton kyytiin. Toki mieleenpainuvimmat jutut tapahtuivat tuolla jyrkänteellä, ei sitä voi kieltää.

Mä vaan odotan mitä tuleman pitää, kunhan me päästään urheilukentän läheisyyteen. Muakin alkaa kiinnostamaan koko juttu. Miksi Lilyssä poltetaan rakennuksia? Mä en vain tajua, Lilyn piti olla rauhallista aluetta.

"Tää on vaan niin hiton outoa. Viime aikoina Lilyssä on tapahtunut vaikka mitä kummallista ilman mitään syytä", Tommy alkaa selittämään.

"Mietin just samaa, mä en vaan tajua."

--
Sanoja: 1000