Salaisuudet Ruusutarhassa

18. piirun verran pidempään

Adrian

Näpytän viestin vanhemmilleni siitä, että jään kaverille yöksi. Viestiin reagoidaan peukulla, joten mä laitan puhelimeni pois. Lasken pääni Tommyn rinnalle ja keskityn katsomaan sarjaa, joka me aloitettiin äsken. Sarja kertoo jostakin lukiosta ja sen oppilaista. Melkein kuin Lily.

Olisi jännittävää, jos Lilystä tehtäisiin sarja. Päähenkilönä varmasti olisi Sierra, koska sen elämä tuntuu olevan niin värikästä ja se on aika menevä tyyppi. Sitä paitsi, eikö melkeinpä aina pääosassa ole joku tyttö.. En mä oikeasti tiedä, harvemmin katson mitään kouluun liittyviä sarjoja.

--

Lähden kotiin aamulla häpeissäni. Mua hävettää, vaikkei sille olisi tarve. Mä vaan tein jotain sellaista, johon en ehkä ollut kunnolla valmis. Haluun vaan unohtaa koko jutun, vaikka Tommy kyllä sano tykänneensä siitä. Mä vain olen niin epävarma.

Musta vaan tuntuu niin typerältä, ja siltä, että ylitin jonkin näköisen rajan. En edes tiedä miten päädyin koko tilanteeseen, mutta asiat vain etenivät ja yhtäkkiä löydän itseni Tommyn muna suussa. Kyllähän mä homman hoidin loppuun asti, mut nyt just mulla on vain outo ja likainen olo.

Astun sisälle taloon ja kipitän saman tien huoneeseeni. Mua ahdistaa ja hävettää, enkä tiedä miten pääsen tästä tunteesta eroon. Heti tapahtuneen jälkeen, me mentiin vain nukkumaan, joten en ole keskustellut asiasta Tommyn kanssa. Paitsi sen verran, että hän kertoi tykkäävänsä siitä mitä teen.

Musta vain tuntuu, etten ole täysin sujut itseni kanssa. Menin tekemään jotain peruuttamatonta, enkä tiedä miten tämä vaikuttaa minun ja Tommyn suhteeseen. Enkä tiedä mitä me edes ollaan.

Viihdytään hyvin toistemme seurassa, mutta en mä olisi halunnut sen menevän tällaiseen. Ainakaan vielä. Musta tuntuu vain niin typerältä.

En edes tiedä kelle voisin jutella tästä koko jutusta. Koko Lily luulee mun olevan maailman heteroin jätkä, joku naistenhurmaaja. Ainoastaan Tommy tietää, että oon kiinnostunut siitä. Muilla ei taida olla aavistustakaan, ja hyvä niin. En ole valmis vielä siihen julkiseen ryöpytykseen, mikä siitä seuraisi.

Hypähdän sängylleni ja huokaisen syvään. Miksi kaiken pitää olla niin vaikeaa? Miksi mun pitää tuntea näin, enkä vain voi olla normaalisti?

Hemmetti.

--

Tanssiaiset koittavat, ja ihme kyllä ne päästään pitämään täysin aikataulussa ja sovitussa paikassa. Tähän asti päivä on sujunut hyvin. Olemme käyneet valokuvattavana Meenan kanssa. Kuvista tuli hienoja, vaikka kuvien ottohetki oli hieman kiusallista. Kuvaaja olisi halunnut meidät mitä kummallisimpiin asuntoihin. Hän varmaan luuli meidän olevan pariskunta. Meena oli kuitenkin onnessaan, tämähän on hänen lapsuuden unelmansa. Haluan Meenan olevan onnellinen.

Juuri nyt meillä on hetki luppoaikaa, jonka jälkeen itse tanssiaiset alkavat. Myöhemmin illalla on sitten iltajuhla, jota odotan innolla. Vanhempani tulevat katsomaan, sekä Erica myös.

Samaan aikaan mua jännittää aika paljon. Mä oon vaan hikoillut koko päivän, joten mun on täytynyt välillä käydä pesemässä käsiäni kylmällä vedellä. En mä kuitenkaan mikään tahmatassu halua olla.

Mä istahdan penkille ja katselen Meenaa, joka pelailee itseään. Tyttö kaivaa puhelimensa esille, ja alkaa ottaa kuviaan itsestään. Hyvä, että se on tyytyväinen.

"Oothan muistanut syödä?" huolehdin, sillä päivä on ollut aika kiireinen.

"Vähän. Ruokailu on tunnin päästä", Meena sanoo. Koulu tarjoaa meille ilmaisen ruokailun, sillä onhan tämä koulun tapahtuma.

"Mut tekiskö mieli pitsaa?" hymähdän.

"Ei me ehditä", Meena naurahtaa.

"No, entä jos saan meille kyydin sinne ja takas?" Ehdotan. Mulla on tässä kyllä oma lehmä ojassa, mutta ei Meena sitä saa tietää.

"No sit voidaan mennä. Mistä sä meille kyydin repäset?" Meena ihmettelee.

"Tiedän yhen, joka aina lähtee heittää."

--
Tovin päästä me istutaan Tommyn autossa. Tommy on ihan paras. Onhan silläkin koulupäivä kesken, mutta se silti lähti kuskiksi. Hyvä niin, koska haluan puhua sen kanssa. Meidän välit on vähän oudot edellisen tapaamisen takia, mutta siitä mä haluaisinkin puhua. Nyt tässä on enää yksi pieni ongelma, ja se on Meena.

Miten mä voisin puhua Tommylle ilman, että Meena kuulee? Mahdoton tehtävä.

Tommy heittää meidät pitserian pihaan. Se itsekin tulee tilaamaan kinkku-ananas-pitsan. Mua vaan hymyilyttää, kun mä katson sitä. Se on ihana ja komea.

Me mennään pöytään odottelemaan pitsojamme. Istun ikkunan viereen ja lasken takkia yltäni. Meena istahtaa mun viereen ja autan tyttöä riisumaan takkinsa syliinsä. Meena asettelee takkinsa niin tarkasti, että jos hän sotkee, hänen mekkonsa ei mene pilalle.

"Ollaahan me menossa tanssiaisten jatkoille?" Meena kysyy Tommyn istahtaessa mua vastapäätä. Meillä alkaa samantien jalkapeli.

"Jatkoille, no tottakai", Tommy naurahtaa. Meena vilkaisee mua ja nyökkään vain.

"Pääseeks sinne ulkopuoliset? Tai siis eiks me sovittu, et tanssijoiden kesken", Meena sanoo mulle.

"No joo kait. Mut kyl ny Tommy voi tulla. Se ei sekoile tai mitää", sanon ja katson Meena silmiin. Tiedän sen olevan sitä mieltä, ettei jatkoille tulisi muita.

"No joo. Tommy on kyl ollu iso apu järjestämisessä, vaikkei tanssi", Meena pohtii ääneen.

"Kyl aina voi tulla vähän kuokkimaan. Luulen, et sinne tulee muitakin ja sit lähtee käsistä", sanon yrittäen puolustaa Tommya, joka on pysynyt vain hiljaa.

"Totta", Meena vain toteaa.

"Kyl mä tuun. Lupasin jo Adrianille, et tuun. Joten tuun vaikkei saisikaan", Tommy hymähtää tuttuun tapaansa.

"Pahis", Meena naurahtaa ja muakin alkaa hieman hymyilyttämään.

Pitsojen jälkeen me lähdetään pitseriasta takaisin autolle. Meena huikkaa käyvänsä vielä vessassa, mutta mä ja Tommy mennään jo autolle. Nyt mulla olisi tilaisuus puhua pojan kanssa. Mä en vain tiedä miten aloittaa koko keskustelu.

Syvässä hiljaisuudessa me istutaan autoon. Huokaisen hiljaa ja käännyn katsomaan Tommya. Se vetää mut nopeaan suukkoon. Suoraan huulille. Mua alkaa samantien hymyilyttämään. Miten noin pieni ele saa mut hymyilemään näin suuresti?

"Sori, ku mä lähin sillee. Oon täys idiootti", sanon suoraan. Mua ahdistaa oma käytökseni.

"Johtuks se siitä? Suikkarista?" Tommy kysyy ja mä en voi muuta kuin nyökätä. Me pysytään hetki hiljaa.

"Mä tykkäsin siitä, olit hyvä", Tommy sanoo punan noustessa mun kasvoille.

"No joo, kiva. Tuntuu, et ylitin omat rajat, en ehkä ollu valmis vielä tollaseen", yritän selittää, "se vaan pääs tapahtumaan."

"Mä oon tosi iloinen, et se tapahtu. Ja ymmärrän sua, haluun antaa sulle aikaa. En halua pakottaa sua mihinkään, mut sen verran sanon, että tykkäsin siitä", Tommy selittää ja mä nyökkään. Lasken katseeni syliini ja suljen silmäni hetkeksi.

"Kaikki on mun puolesta ihan kunnossa. Eniten harmittaa, kun tuntuu, et sä pakenet multa", Tommy sanoo, jolloin mä käännyn katsomaan sitä.

"Pakenen?" mä kyseenalaistan vähän.

"Aina aamuisin oot kadonnut jonnekin. Ihan ku tuhka tuuleen. Sit mun täytyy aina ettiä sut uudelleen", Tommy selittää.

"Vittu. Mä vaan, mä vaan en osaa käsitellä mun tunteita", sanon.

"Se vaatii aikaa. Ja haluun antaa sulle sen ajan ja tilan. Mut nyt, jotai ilosempaa, toi sun kaveris tulee tuolta", Tommy sanoo ja käynnistää auton. Se säätää radion sopivalle voimakkuudelle.

Hiton Meena. Olisin halunnut jutella Tommylle vielä piirun verran pidempään.

--
Sanoja: 1047