Salaisuudet Ruusutarhassa

19. tanssit ja jatkot

Adrian

Musta tuntuu jotenkin niin oudolta seisoa keskellä salia tanssikuteet päällä. Kaikki on kyllä hyvin, eikä rusettikaan kurista kaulaa. Ilmiselvää on se, että mua jännittää, vaikka uskon kaiken menevän hyvin. Täällä vain on niin monta silmäparia katsomassa koko touhua, niin ehkä sen takia jopa kauhistuttaa.

Meena puristaa mun kättä. Tiedän, että sitäkin jännittää. Musiikin alkaessa on pakko vain unohtaa jännitys, ja nauttia hetkestä. Kaikki tulee menemään juuri niinkuin pitääkin.

Päivällä tanssittiin jo koululla, mutta iltajuhlassa on kaikkien vanhemmat katsomassa tansseja ja ottamassa valokuvia. Meenan vanhemmat ottivat kuvia meistä niin paljon, että muistikortti varmaan tuli täyteen. Katselen yleisöä ja huomaan vanhempani sekä Erican. Nyökäytän heille päätäni tervehdykseksi. Jatkan yleisön katselua. En näe Tommya missään, ja ehkä ihan hyvä vain. Varmaan unohtaisin tanssimisen kokonaan.

"Ooks valmis?" Meena kuiskaa mulle. Nyökkään vain ja katson, kun viimeinenkin pari asettuu omalle paikalleen.

--

Tanssiaiset sujuivat loistavasti. Sain paljon kehuja niin Meenalta kuin vanhemmiltani. Erica vain kommentoi haluavansa samanlaisen mekon kuin Meenalla on. Hymähdän hiljaa hengaillessamme salin ulkopuolella.

"Pitäskös meiä lähtee kotio? Teillä kuitenkin alkaa pian jotkut iltahulinat", äiti pohtii.

"On niihin vielä pari tuntia, mut taidan tästä lähtee, kun porukat venailee. Nähään illemmalla", Meena hihkaisee ja moikkaa meitä lähtien vanhempiensa luo.

"Se oli kuule ihan nätti tyttö Adrian", isä sanoo kohotellen kulmiaan.

"Siitä otat itelles vaimon", isä jatkaa, jolloin mä vähän punastun ja vilkaisen Ericaa, joka pudistaa päätään.

"No jospa ei nyt ihan vielä", totean vain.

"No mutta, mitäs sä meinasit? Jäätkö tänne vai lähdetkö meidän mukaan kotiin?" äiti keskeyttää meidät.

"Kai mä jään tänne auttaa koristeiden purkamisessa", sanon. Äiti vain nyökkää. Pian he sanovat moikat ja jättävät mut yksinään. Kipitän kuitenkin koristeporukan luo ja kysyn, mistä voin aloittaa.

Mut ohjataan siivoamaan käytävän koristeita. Saan siivota omassa rauhassa, mikä on hyvä. Voin pohtia asioita ihan yksinäni ja sitä rataa. Viime aikoina mä oon pohtinut kaikennäköistä, vaikka yleensä elän hetkessä. Täällä asuminen on vain niin erilaista kuin Espanjassa.

Puhelin alkaa tärisemään taskussani, joten otan vempeleen käteeni. Vanhempi siskoni soittaa, mistä yllätyn vähän. Vastaan puheluun kuitenkin.

"Moii Ariii", siskoni tervehtii iloisesti. Moikkaan häntä takaisin.

"Oon niin ylpeä susta! Sun ekat tanssiaiset! Miten meni? Kerro kaikki, ihan kaikki. Ei olla muutenkaan juteltu hetkeen", siskoni selittää puheliaasti täysin omana itsenään.

"No ei se ollu mitenkään kummonen. Siinähän se, vähän tanssahdeltiin", naurahdan ja päätän istahtaa käytävällä olevalle penkille.

"No äiti pisti mulle videoo ja hitto, säähän oot luontainen tanssija", Feya kehuu ja mä vain hymähtelen. En mä oikein osaa ottaa kehuja vastaan.

"Mut kuulehan, arvaas mitä?" siskoni kyselee.

"Kerro pois, sut tuntien tää voi olla mitä vaan", naurahdan. Siskoni aina keksii hauskoja ja outoja ideoita.