Salaisuudet Ruusutarhassa

3. inhokkielementti

Adrian

"Ja voitto!" Meena hihkuu ja hyppii ilosta ilmaan. Mä nauran tytön iloisuudelle. Meena on hiton hyvä vastus.

"Mun täytyy selkeästi harjoitella lisää", mä naurahdan ja istahdan sulkapallokentälle. Pyyhkäisen hikeä naamaltani.

"Mun mielestä sun pitäis hakee johkin joukkueeseen", Meena sanoo kipittäen mun luokse. Tyttö istuu mun viereen ja luon tähän ihmettelevän katseen.

"No ei kai sentään. Mähän hävisin sulle", sanon epäluuloisena.

"Yhdellä pisteellä", Meena muistuttaa ja mä naurahdan vähän.

"Sulkis on yksilölaji, ei siihen oo joukkuetta", sanahdan ja painun makaamaan. Katselen hallin kattoa ja lamppuja.

"On Lilyssä. Ne treenaa aina tiistai-iltaisin. Huomenna olis siis treenit. Meet mukaan", Meena sanoo ja asettuu mun viereen. Mä käännyn katsomaan tyttöä, jonka ripsivärit ovat hieman levinneet.

"Lupaan miettiä asiaa", hymähdän vain ja katson Meenaa silmiin. Meenalla on tosi kauniit silmät, pakko kai se on myöntää.

"Hyvä, susta tulee seuraava sulkistähti", tyttö sanoo hymyillen. Muakin alkaa hymyilyttämään. Kiva, että jollakin on noin suuria odotuksia mua kohtaan.

"Mistä te muuten juttelitte Elisan kaa?" Meena kysyy yhtäkkiä, jolloin jonkinlainen rauhallinen tunnelma vähän laantuu. En mä välttämättä haluaisi puhua Meenan kanssa muista tytöistä.

"Tutustuttiin vaan. Se sano, että Sierra vois olla mun tyyppiä", kerron ja Meena naurahtaa vähän pudistaen päätään.

"Ei Sierra kiinnostu kenestäkään. Se vaan käyttää ihmisiä hyväksi, että sais maksettua ittensä kuiville", Meena sanoo ja mä vähän kurtistan kulmakarvojani.

"Kuiville mistä?" utelen, vaikkei asia mulle oikeastaan kuulu.

"No sen vanhemmat on narkkareita. Kuka nimeää lapsensa muutenkaan automallin mukaan? Adrian, älä sano, että oot kiinnostunut siitä", Meena selittää ja musta tuntuu hieman pahalta. Ei Sierra omalle nimelleen mitään voi. Sitä paitsi mun mielestä Sierra on ihan kaunis nimi. Se on omalaatuinen, enkä oo kuullut sellaista ennen. Mun nimi sen sijaan on tosi perus tylsä. Onneks en oo sentään mikään Pedro, sillä oisin muuten tässä vaiheessa jo nettimeemi.

"En mä oo. Mun mielestä se on ihan hyvännäköinen, mut ei muuta", vakuuttelen Meenalle, joka katsoo mua epäuskoisesti. Vilautan nopean tekohymyn hänelle. Antaisi mun nyt ensin vaan tutustua ihmisiin. En halua turhia ennakkoluuloja.

"Mites ois? Viel yks peli?" Meena kysyy ja mä myönnyn. Pelataan vaikka kaksi. Kyllä multa kestävyyttä löytyy, vaikka luultavasti tän pelin jälkeen oon aivan naatti.

--

"Ootsä varma, ettet haluu kyytiä kotiin?" Meena kysyy multa ja mä pudistan päätäni.

"Oon. Kävelen mielelläni ja poikkean kaupassakin matkalla", sanon, jolloin Meena nyökkää.

"Nooh, nähään sit huomenna", tyttö sanoo ja poistuu hallilta. Mä hymähdän vähän ja vedän takin päälleni. On jo ilta ja osasin kerrankin varautua kunnolla. Mulla on ollut vähän tapana pukeutua huonosti.

Säpsähdän hieman, kun hallin ovi aukeaa. Pari jätkää tulee sisälle treenikassien kanssa. Vilkaisen niitä ja vedän suupieleni pieneen hymyyn. Ne vain kävelee ohi sanomatta mitään. Varmaan luulevat, etten mä osaa englantia.