Salaisuudet Ruusutarhassa

13. kuuma näky

Adrian

Mä otan kirjojani lokerostani. Saan oikeat kirjat napattua, minkä jälkeen suljen lokeron oven ja pyöritän lukon kiinni. Käännyn ympäri ja säikähdän Tommya laittoman paljon. Hän myös näyttää laittoman hyvältä.

"Helvetti sentään, kauan sä siinä olit?" Kysyn hieman tuohtuneena moisesta hiiviskelystä. Ei viattomia ihmisiä saa tuolla tavoin säikytellä.

"Vasta tulin", hän vastaa tyynesti tapojensa mukaisesti.

"Mä mietin, et olisitko halunnut tulla tänäänkin mun luo? Voitais ottaa uusiksi se saunakeissi, tosin ilman alkoholia", Tommy kyselee ja saatan jopa nähdä pienen pikkuriikkisen punan tämän kasvoilla.

"Haluisin kyllä, mutta en voi", vastaan. Hitto, se saunakeissi oli kyllä kiva, ja kieltämättä saunominen hieman houkuttelee. Uimaan mä en enää suostuisi menemään, mutta saunominen on ihan eri asia.

"Aijaa, no hitto. Olis vaa ollu jees", Tommy sanoo selvästi harmissaan.

"Jep. Täytyy tänää hoitaa noita tanssiais-juttui", sanon ympäripyöreästi Tommyn nyökätessä. Se näyttää vähän alakuloiselta, mutta korjaa ilmeensä mun katsoessa sitä.

"Mites huomenna?" kysyn, koska mulle kävisi huomenna paremmin.

"Joo, mikä ettei, huomenna käy", Tommy vastaa hieman pirteämmin. Mä hymähdän vain. Kiva, että Tommyn kanssa on helppo sopia tapaamisia.

"Mut mää meen nyt ettimään Meenan, moro", sanon ja lähden kirjat sylissäni kohti käytävää jättäen Tommyn seisomaan paikoilleen.

"Juuh", kuulen Tommyn huudahtavan perääni. Vieno hymy nousee kasvoilleni. Kyllä mä olisin Tommyn kanssa halunnut hengata tänään, mutta oon sopinut meneväni Meenan kanssa. Ja mä tiedän, että Meena suuttuu mulle, jos en pidä lupaustani. Saisin pian tanssia aivan yksikseni, ja sekös noloa olisikin, kun kyse on kuitenkin paritanssista.

Kipitän luokkaan, jossa Meena pitää mulle vapaata paikkaa repullaan. Se nostaa reppunsa pois tuolin päältä, joten pääsen tuolille istumaan.

"Vieläkö on muistissa, et mitä tänää tehää?" Meena kysyy hieman irvaillen.

"On on, älä huoli. Muistan kyllä. Sen verran kovat uhkaukset sanoit", vastaan, jolloin Meena naurahtaa. Mä hymähdän hiljaa.

"Mitäs sä juttelit Tommyn Kaa?" Meena utelee ja mun sydän hyppää kurkkuun. Yritän nopeasti keksiä jotain valkoista valhetta.

"Siis se vaan tuli höpöttään jotai tanssiaisista", sanon ympäripyöreästi ja toivon, että Meena ei kysele enempää.

"Aa joo. Se olis kyl kuuma puku päällä. Tai siis, mieti nyt", Meena haaveilee.

"Täh?" kyseenalaistan hieman, vaikka moinen ajatus on käynyt mun mielessä monesti siitä lähtien, kun Tommy esitteli mulle tanssiaiskuviaan. Jestas, kun se on ollut jo silloin laittoman hyvännäköinen.

"Niin, mieti. Tommylla puku päällä ja sit hiukset laitettu oikee hienosti ja sillee. Kuuma näky", Meena selittää hiljaa. Mun poskia alkaa kuumottaa ja yhtäkkiä haluan pois tilanteesta. Mun pikkukaveri alkaa myös heräilemään, ja sitähän tässä mä vähiten tahdon.

"No joo", huokaisen vaikeasti. Hitto vie. Meena ei saisi istuttaa mun päähän tollasia ajatuksia. Miten mä aattelin saada yöllä unta, kun Tommy pyörii mun päässä vaan entistä enemmän..?

-
Tunnin loputtua me sovitaan Meenan kanssa tapaamispaikka iltapäivää varten. Sillä on joku lääkärijuttu, ja sen jälkeen se menee suoraan kotiin. Mun täytyy myös käydä kotona välissä, joten me nähdään neljältä. Toisaalta voisin hetkeksi sitä ennen hengailla Tommyn kanssa..

Mä kuitenkin tyrmään ajatuksen, sillä varmasti unohtaisin tavata Meenan. Mun muisti on huonontunut aivan tolkuttoman paljon. Kai sekin johtuu jatkuvista häiriöistä ja informaatiotulvasta. Pitäis kai keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Muutaman tunnin päästä me tavataan Meenan kanssa. Saavun pukukauppaan, jossa Meena jo odottelee mua. Se katselee mekkoja, vaikka sillä on jo mekko valmiina. Nähdessään mut Meenan suupielet nousee hymyyn.

"Vihdoin", se hymähtää. Mä kävelen Meenan luokse ja halaan sitä tervehdykseksi.

"Tuol päi on niitä rusettei", Meena sanoo ja tarttuu mua kädestä. Se lähtee johdattamaan mua kohti hyllykköä, jossa on erilaisia rusetteja. Eri värisiä ja eri mallisia.

Pian Meena istuttaa mut penkille peilin eteen. Se hakee kokoelman rusetteja ja alkaa mallailemaan niitä mun kaulaan. Mä vain tuijotan itseäni peilistä.

"Poissuljetaan noi missä on vähänkään glitteriä. Kokemuksesta tiedän, että se glitteri irtoo ja sit sitä on joka paikassa", Meena selittää ja sysää glitteriset rusetit syrjään. Mä vaan nyökkään, Meena on nimittäin aivan oikeassa. Glitteriä kun vähänkään menee johonkin, sitä on vaikea saada pois. Kyseinen kohta kimaltelee vielä viidenkin vuoden päästä. Uskomaton aine.

"Pitäiskö sen olla kiiltävä vai tollanen mattapintainen? Mitä luulet?" Meena kysyy multa. Mä lasken katseeni rusetteihin. Kiiltävä olisi ihan hieno, mutta sopiiko mattapintainen paremmin? Miten tämäkin on niin vaikeaa? En mä ole tyylitajuinen laisinkaan, mistä mun pitäisi tietää.

Onneksi myyjä löytää tiensä meidän luokse ja tulee apuun. Se esittelee meille rusetteja, joita ei ole vielä edes esillä. Ja sellaisia on paljon.

Viimeinkin kahden tunnin päästä me saadaan oikea rusetti päätettyä. Se on varmaan ainoa rusetti, joka kunnolla miellytti molempia. Rusetti on mattapintainen tummanvihreä, juuri samaa sävyä kuin Meenan mekko, sillä rusetti on tehty samasta kankaasta. Aika uskomatonta. Ja vielä uskomattomampaa on se, että myyjä osasi antaa meille juuri tämän rusetin Meenan näyttämän mekko-kuvan perusteella. Ammattitaitoinen myyjä, pakko sanoa.

"Nähään huomenna taas", Meena hihkaisee hypähtäen vanhempiensa auton kyytiin. Tyttö tarjosi kyytiä, mutta päätin, että haluan kävellä. Äskeisen jälkeen ulkoilma tekee varmasti ihan hyvää.

Mä hymähdän ja lähden kävelemään kylmään syyssäähän. Tuuli on tiputtanut lähes kaikki lehdet puista. Kahina kuuluu mun askeleiden lomasta, kun mä ohitan rusettikaupan. Nyt tämäkin asia on pois alta, ja enää täytyy keskittyä vain keksimään reseptejä ruokaryhmää varten. Mua ei hirveemmin kiinnostaisi olla siinä ryhmässä. Viime päivien aikana mun innostus tanssiaisia kohtaan on hieman laantunut.

Kai se johtuu siitä, kun tanssiaisia varten on niin paljon tekemistä ja aika käy vähiin.

Kylmä sää saa mun sormet paleltumaan, joten vedän ne hihojen sisäpuolelle. Tunnen kuinka mun poskia hieman kipristelee, vaikkei täällä pitäisi niin kylmä olla. Kai mä vaan en osaa pukeutua tällaiseen säähän, mikä johtuu varmasti siitä, etten ole tottunut kylmempään ilmastoon. Kaipa siihen ajan kanssa tottuu sitten.

Kuulen, kuinka auto pysähtyy lähelle mua. En mä jaksa kuitenkaan kiinnittää siihen sen suurempaa huomiota, vaan oikaisen puiston kautta. Kuulen, kun auto lähtee liikkeelle takaatani, mutten aio vilkaistakaan siitä. Kuski on ilmeisesti ovela, sillä hän ajaa juuri sille puolelle puistoa, jonne olen menossa. Kuski pysäköi autonsa ja huppupäinen henkilö nousee ylös kalliin näköisestä kaarasta.

Menen lähemmäs, sillä hän on pysäköinyt juuri sinne, josta pääsen pois. Mun pitää ohittaa auto ja kuski joka tapauksessa. Mennessäni lähemmäs henkilö ottaa hupun pois päästään, jolloin hymy kaartuu mun huulille.

"Luulitko jättäväs mut täysin huomiotta?" Tommy huudahtaa mulle. Mä kipitän auton luokse hymyssä suin.

Oli sillä puku tai ei, se on joka tapauksessa kuuma näky.

--
Sanoja: 1002