Salaisuudet Ruusutarhassa

17. juorukello

Adrian

Mä en voi uskoa silmiäni. Kaikista ihmisistä Erica on valinnut ostariseurakseen Marvinin. Jätkän, jota puolet Lilystä vihaa, minä mukaanluettuna. Mä en tajua miten nuo kaksi ovat edes päässeet tutustumaan. Huokaisen hiljaa ja istun penkillä kahvikuppi kädessäni. Miksi Erica on Marvinin kanssa? Oikeasti.

Se jätkä on niin ilkeä ja kusipää kaikkia kohtaan. En ymmärrä miten sillä on edes pokkaa sanoa asioita, joita muut eivät edes kehtaisi ajatella. Tiedän, että se yrittää esittää kovista, mutta sen touhu saa sen näyttämään vaan idiootilta. Hölmöt tytöt siihen kyllä näköjään lankeaa ja kyllä, siskoni on tässä tapauksessa hölmö.

Mä vaan en käsitä mitä muidut näkee Marvinissa. Se on kaikin puolin limainen ja ällöttävä. Juuri sellainen koulun kuningas. Mä en ymmärrä mitä siskoni näkee hänessä. En halua viettää tulevia jouluja Marvinin kanssa samassa pöydässä.

Hörppään kahvistani ja kaivan puhelimen taskustani. Ostarilla ei kauheammin ole porukkaa, joten saan olla ihan rauhassa. Puhelimeeni ei ole tullut uusia ilmoituksia. Oon juttutuulella, luultavasti kahvin takia, joten näpyttelen Meenalle viestin. Viestissä kerron olevani ostarilla. En halua sanoa sanaakaan Ericasta ja Marvinista, ihan vain, ettei huhut ala kiertämään tai mitään sellaista. Haluan kuitenkin sen verran suojella siskoani.

Laitan huvikseni Tommyllekin viestin. Olisi kiva nähdä Tommya tänään, käydä vaikka kävelemässä jossakin. Vaikka viime kertainen päättyi siihen, että jouduin kohtaamaan pelkoni, haluan mennä Tommyn kanssa uudestaan ulos.

Hetken aikaa saan odotella vastausta, kunnes Tommy vastaa mulle, että tulee hakemaan mut. Näpyttelen sille äkkiä, että oon ostarilla. Se reagoi viestiin peukulla ja mä jään odottamaan sitä.

Meenakin vastaa mun viestiin ja kyselee, että mitä mä ostarilla. Vastaan sille, että tulin vahtimaan siskoani, vaikka eihän se kunnolla pidä paikkaansa. Tulin hakemaan kahvia, ja oikeastaan...oli mun pakko tulla siksi, että tiedän mitä Erica duunailee. Se oli laittautunut niin nätiksi, että sillä oli pakko olla jotain spessumpaa menoa.

Meena lähettää mulle nauruhymiön ja kysyy, etteikö kahvia olisi lähempää löytänyt. Mä hymähdän ääneen ja kerron, että erikoiskahveja harvemmin saa kotona. Eikä mua haittaa tuhlata paria euroa vähän laadukkaampaan kahviin.

Sujautan puhelimen taskuuni ja katselen ympärilleni. Ericaa ja Marvinia ei näy enää missään. Ehkä ihan hyvä niin, sillä en halua verkkokalvoilleni piirtyvän kuvaa siitä, jos se päätyvät pussailemaan. Ajatuskin kylmää mua, joten vedän takkiani paremmin ylleni.

Hetken päästä saan juotua kahvini ja Tommykin löytää paikalle. Toki laitoin hänelle muutaman suuntaa antavan viestin olinpaikastani. Tommy istahtaa mun viereen ja suukottaa mua poskelle. Mä kuitenkin vetäydyn hieman kauemmas.

"Sori, mä..", aloitan.

"Et oo viel valmis julkisiin hellyydenosoituksiin?" Tommy päättää mun lauseen. Mä päädyn vain nyökkäämään, en mä tiedä mitä sanoisin.

"Ei se haittaa", Tommy sanoo vetäen mut takaisin lähemmäs. Se vetää mut kunnolla kainaloonsa ja suukottaa mua hiuksiin.

"Tuu mun luo, siel saadaan olla ihan rauhassa. Sit voin halailla ja pussailla sua", Tommy kuiskuttaa, joten mua alkaa väkisinkin hymyilyttämään. Se on suloinen, ja ihana. Ihana, kun se osaa kuunnella mua ja tajuaa mua. Onhan se varmasti ollut itse samassa tilanteessa joskus. Muiden ihmisten reaktiot jännittää.

"Okei. Mulla on sulle myös vähän juoruja", hymähdän ja katson Tommyn kiiltäviä silmiä. Mun hymy nousee korviin asti katsoessani sitä. Se on täydellinen juuri noin.

"Kerro autossa", Tommy sanahtaa ja nousee ylös. Pojan huulilla on vieno hymy. Tommy tarttuu mua kädestä ja vetää mut ylös penkiltä. Jätän kahvikupin pöydälle, minkä jälkeen me lähdetään pois ostarilta. Huomioiden mun toiveet, Tommy tajuaa irroittaa kätensä mun kädestä.

Mä olisin halunnut pitää käsistä kiinni, mutta ehkä parempi näin. Ei ainakaan kukaan typerys huutele meidän perään.

Tovin päästä me istutaan autoon ja Tommy lähtee suunnistamaan ulos parkkihallista.

"Noniin juorukello, antaa kuulua", Tommy naurahtaa ja säätää radion niin, että kuullaan toistemme puhe.

"Hei, emmä mikään juorukello sentään oo", naurahdan ja hellästi pukkaan Tommya. Poika vain naurahtaa.

"Mutta siis, älä järkyty, ettei ajeta ojaan", alustan tulevaa.

"Hei, nyt vähän luottoa mun ajotaitoihin. Oot ollu passenger princess jo muutamaan otteeseen, niin luulis sun tietävän kuinka hyvä mä oon", Tommy alkaa selittää ja mua alkaa naurattamaan.

"Hei nyt, ei. Älä keskeytä" sanon nauruni seasta.

"Okei, nyt kuuntelen", Tommy vakuuttaa hymy huulillaan.

"Erica lähti tosi laittautuneena pois kotoota. Tiesin, et se tulee ostarille, joten tavallaan seurasin sitä ja teki mieli kahvia. Näin sen Marvinin kanssa. Se tuli MARVININ, itse paholaisen, kanssa ostarille ja nyt epäilen, että niillä on jotakin meneillään", selitän dramaattisesti heilutellen käsiäni puheeni rytmissä.

"Woah! Eikä!" Tommy huudahtaa sarkastisesti, jolloin mä pukkaan sitä uudelleen.

"No mieti nyt, hyi että. Miks just Marvin?" Valitan ja Tommy pyörittelee päätään.

"No joo, se ei kyl oo mukava jätkä", Tommy myöntyy pian. No ei todellakaan ole. Marvin on yksi kamalimmista ihmisistä, jonka tiedän.

"En tajuu mitä Erica näkee siinä", huokaisen.

"Varmaan samaa mitä mä nään sussa", Tommy sanoo flirttaillen ja mä vaan hymähdän. Tommy on välillä niin hupsu.

"Oot tänää tosi flirttailevalla tuulella", totean melkein kuin pohtivasti. Ihan kiva, että joku osaa flirttailla. Mä en nimittäin osaa, en tajua mitä mun pitää tehdä tai mitä mun pitää sanoa.

"Eihän se haittaa sua?" Tommy varmistaa.

"Ei! Ei tietenkään", sanon ja hymähdän lopuksi. Tommy vain nyökkää ja keskittyy ajamiseen.

Hienoa Adrian, pilasit tämänkin.

Ajomatkan päätyttä me saavutaan Tommyn kotipihalle. Se johdattaa mut talon sisälle ja eteisen sekä portaikon kautta huoneeseensa. Huoneessa on hyvä tuoksu, sellainen puhdas ja raikas. Me asetutaan sängylle vierekkäin pötköttelemään. Kuin itsestään, Tommyn käsi kulkeutuu mun paidan alle ja pysähtyy mun kyljelle.

"Haluisin koskee sua enemmänkin, mut en oo varma onks se sulle ookoo. Et oikeen puhu sellaisista asioista", Tommy sanoo mulle katsellen mun silmiä. Sen katse tai puhe ei ole laisinkaan tungettelevaa, vaan enemmänkin uteliasta. Se halua oppia tuntemaan mut.

"On se mulle ookoo. Tykkään sun kosketuksesta, älä ota paineita siitä. Meillä ei oikeen kotona puhuta tällasista jutuista", kerron Tommylle, joka tutkii katseellaan mun kasvoja. Se moiskauttaa suukon mun otsalle ja antaa pienen hymyn hiipiä huulilleen. Muakin alkaa hymyilyttämään.

"Mun kanssa voit puhuu ihan kaikesta", Tommy sanoo ja mä nyökkään. Sen jälkeen me molemmat laitetaan silmät kiinni ja rentoudutaan sylikkäin toistemme hengityksen ja sykkeen tahtiin.

Just nyt mulla on hyvä. Mulla on hyvä olo ja hyvä fiilis siitä, mitä mulle ja Tommylle tulee ikinä tapahtumaankaan. Se osaa olla suloinen ja ihana löytää siitä tällaisia herkkiä puolia.

Mä vaan toivon, että mä pystyisin hyväksymään itseni mahdollisimman pian.

--
Sanoja: 1001

Aww.

Välillä Tommyn näkökulmaa?😇