Salaisuudet Ruusutarhassa

7. kotibileet

Adrian

"Vaatetta päälle poju", Jakke sanoo istuessaan mun sängyn laidalla. En tunne itseäni hyvännäköiseksi missään mitä puen ylleni. Tässä vaiheessa olisi varmaan jo hyvä tyytyä roskasäkkiin.

"Yritetään, mut näytän ihan rotanpierulta", marmatan.

"Farkut ja huppari riittää", Jakke hymähtää.

"No joo", myönnyn ja vedän ylleni mustat farkut ja harmaan hupparin. Katselen itseäni peilistä, mutta en vain tunne oloani itsevarmaksi. Jokin on pielessä. Onko se mun hiukset? Kasvot? Vaatetus?

"Nyt oot valmis, mennään", Jakke sanoo pompahtaen ylös sängyltäni. Vilkaisen poikaa peilin kautta.

"Odota nyt, joku on huonosti. En vaa keksi, että mikä", marmatan taas ja Jakke pyöräyttää silmiään istahtaen takaisin sängylleni.

"Herra Täydellinen saa keksiä juttunsa kohta, meille tulee kiire", Jakke huokaisee ja kaatuu selälleen mun sänkyyn. Tuhahdan hiljaa ja jatkan itseni tutkailua peilin edessä. Mä en tajua mikä nyt on muka huonosti. Näytin tältä eilen, ja toissapäivänä, ja oikeastaan aina olen näyttänyt tältä. Juuri nyt tässä hetkessä tänään, en vain ole tyytyväinen.

"Fiksaile ittees siel bileissä sit, mut nyt pitää lähteä. Varmasti ihan jokainen tyttö hullaantuu susta", Jakke sanoo ja mä vaan vilkaisen poikaa. Miksi joka ikinen haluaa tyrkyttää mulle Lilyssä asuvia tyttöjä? Kun en mä ole kiinnostunut kenestäkään.

"No mennään sit", totean lopulta ja käännyn Jakkea päin. Hymy leviää pojan kasvoille ja hän hypähtää sängyltäni.

"Let's go", hän hihkaisee ja lähtee huoneestani. Seuraan poikaa eteiseen ja huikkaan vanhemmilleni lähteväni bileisiin. He valittavat jotain juomisesta ja tytöistä, mutta me vain lähdetään ovesta ulos. En mä jaksa kuunnella. Vähän luottamusta nyt, en mä aiemminkaan mitään typeryyksiä ole tehnyt.

"Mennään Vaahterapuiston kautta, mun hakija tulee sinne", Jakke ilmoittaa meidän lähtiessä kävelemään.

"Eiks ne ollu ilmaisen viinan bileet?" kysyn ihmetellen. En mä kyllä ajatellut juoda mitään. Luultavasti joudun taas katselemaan, kun muut vetävät kännit ja joudun lähtemään ahdistuksissani pois. Kuka haluaa olla selvinpäin känniläisten kanssa?

"Oli olo, mut ei se riitä tällaiselle kovan luokan konkarille", Jakke selittää virne suupielillään. Mä vaan nyökyttelen pyöräyttäen silmiäni dramaattisesti. Viinastahan menee kuka vain sekaisin.

Hetken kuluttua me saavutaan Vaahterapuistoon, joka on nimensä mukaisesti täynnä vaahteria. Ne ovat mielestäni hienoja, lehti on niin tunnistettava ja erilainen muihin lehtipuihin verrattuna. Puistossa ei ole paljoa väkeä, vain pari lapsiperhettä. Lasten kikatus kuuluu kauas, kun he leikkivät keskenään.

Hymähdän vähän ja vilkaisen Jakkea, joka määrätietoisesti kävelee kohti tiettyä tapaamispaikkaa. Tapaamispaikkaan näkee jo hyvissä ajoin, siellä odottelee tummiin pukeutunut mies pussin kanssa.

Jaken asia hoituu nopeasti ja me lähdetään kohti Marvinin kotia. Matkaa on vajaa kolme kilsaa, joten me ei ihan keritä bileiden alkuun. Jakke ottaa pussistaan kaljan ja korkkaa sen.

"Paljonko maksoit tosta koko pussista?" kysyn ihan vain mielenkiinnosta.

"Jonku viiskymppii", Jakke vastaa ja mä kohotan kulmakarvojani yllättyneenä. Aika paljon rahaa kaljasta..

"Juujuu", vastaan vain. Mä ainakin menisin vararikkoon, jos ostaisin kaikkiin bileisiin omat kaljat. Onneksi mä en juo. Eikä mun vanhemmatkaan hirveemmin arvostaisi sitä.