Salaisuudet Ruusutarhassa

16. syytön, kunnes toisin todistetaan

Adrian

Uutiset ovat jälleen täynnä tulipalo-uutisia. Koulustakin annettiin vapaapäivä, mutta opettajat antoivat itsenäisiä tehtäviä. Ihan vain aikataulussa pysymisen vuoksi. Saimme myös tiedotuksen siitä, että tanssiaisten järjestäminen saatetaan perua. Mitä jos joku sytyttää tanssiaispaikan tuleen?

Tulipalo saa mun ajatukset taas kiertämään kehää. Asia ahdistaa mua, enkä pääse sitä mitenkään pakoon. Uutisissa puhutaan siitä, perheeni puhuu siitä, ystäväni puhuu siitä, enkä mä haluaisi kuulla siitä.

Hätkähdän, kun puhelin alkaa tärisemään kädessäni. Vilkaisen näyttöä ja katson kuka soittaa. Meena.

Vastaan puheluun oitis ja asettaudun makoilemaan sängylleni. Tästä puhelusta voi tulla aika pitkä.

"Adrian, arvaa mitä?" Meena aloittaa puhelun ja mä vähän hämmennyn. Ei voinut aloittaa puhelua perus 'moi'- tai 'hei'-tervehdyksellä. Toisaalta, Meenalla on tapana mennä suoraan asiaan.

"Kerro pois, kuulolla ollaan", sanahdan. Lasken puhelimen viereeni tyynylle, laitan puhelun kaiuttimelle ja suljen silmäni.

"Tiedän tulipalon aiheuttajat ja oon sata varma tästä", Meena sanoo. Taas tulipalopuhetta, antakaa mun olla rauhassa jo.

"Kerro lisää", mä sanon pyöräyttäen silmiäni.

"Se on Jakke. Mulla on todisteita", Meena väittää ja mä vaan hämmennyn enemmän ja enemmän. Eikai Jakke ihan oikeasti menisi tekemään mitään noin idioottimaista. Se osaa olla typerä ja varmasti tekee paljon asioita saadakseen huomiota, mutta ei se noin alas vajoa.

"Mitä todisteita? Eihän ne palomiehetkään löytänyt mitään", sanon Meenalle väsyneesti. Mitään todisteita ei ole ollut.

"No ei kai mistään palaneesta rakennuksesta mitään todisteita löydykään. Siinähän on se metsä vieressä, sieltä löyty kankaanpalasia ja punanen pipo. Ja tiiätkö kuka käyttää punaista pipoa?" Meena esittelee epäilyksensä ja jopa jättää mullekin jotain pohdittavaa.

"Meena, ne on voinut lojua siellä metsikössä vaikka kuinka kauan. Sitä paitsi, Jakkehan on valittanut ikuisuuden siitä, että sen pipo on kadonnut", esitän vastaväitteitä. En mä vaan halua uskoa, että se olisi Jakke.

"Nojoo, sen pipo on ollu tyyliin kauemmin hukassa, kuin mitä sää oot asunu täällä", Meena myöntyy ja mä vähän naurahdan. Jakke kyllä osaa hävittää tavaroitaan kunnolla.

"Onko muita todisteita? Sillähän se selviää, kun kysyt Jakelta, että mitä se teki eilen", kerron Meenalle. Tyttö hukkaa aikaansa etsimällä johtolankoja, jos poliisillakaan ei ole mitään hajua koko jutusta.

"No emmä kehtaa niin suoraan kysyä, sehän pian luulee, et syytän sitä", Meena sanoo.

"No sitähän sä nimenomaan teet. Hölmö", naurahdan tytölle, joka vain mutisee jotakin. Huvittuneena käännyn kyljelleni ja tuijotan tummunutta puhelimen näyttöä.

"Nojoo. Musta on vain niin kummallista, kun jokaikinen johtolanka, jonka löydän, liittyy Jakkeen", Meena selittää ja mä ymmärrän. Meenan ajatukset kiertävät kehää Jakkeen liittyen ja mun ajatukset kiertävät kehää tulipaloon liittyen.

"Ne ajatukset mitä ruokit, lisääntyy", päädyn sanomaan, kun en muutakaan keksi.

"Nojoo. Ei mulla muuta tähän liittyen, pitää kai käydä joku keskustelu Jaken kanssa", Meena selittää hieman apeammin. Tuntuu pahalta, kuin noin vain torppasin Meenan päätelmät, mutta Jakke on syytön, kunnes toisin todistetaan. En halua, että kukaan alkaa laukomaan mitään perättömiä huhuja.

"Todellakin, juttelet sen kanssa. Kunnolla", tsemppaan hieman ja Meena naurahtaa vähän.

"Kaikki tää vaan ärsyttää. En halua, että tanssit perutaan. Kaikki työ olis muuten niin turhaa", Meena sanoo. Luulen, että tanssiaisten peruuntuminen on yksi syy sille, miksi Meena haluaa saada syyllisen kiinni nopeasti. Tanssiaiset on Meenalle tärkeä päivä, enkä mäkään halua, että ne perutaan. Ainakaan sen takia, että kaupungissa riehuu joku tuhopolttaja.

"Kyllä tää asia ratkeaa. Tanssiaisiin ei oo kauaa enää ja ihan varmasti päästään tanssimaan. Jos ei, pidetään omat tanssiaiset", lupailen, vaikka en tiedä onko mun sanoilla mitään merkitystä. En mä tiedä mitä tuleman pitää.

"No mites sä sen ajattelit järjestää?" Meena kyselee.

"Kyllä mä jotain keksin. Älä huoli siitä", sanon, sillä tosi asiassa en itsekään tiedä. Tanssiaisia on vaikea korvata mitenkään.

--

Makoilen sängylläni edelleen, vaikka mun pitäisi tehdä koulutehtäviä. Puhelun päättymisestä on kulunut jo pari tuntia, mutta mä olen aikaansaamattomalla tuulella. Mua ei yhtään jaksaisi kiinnostaa koulujutut, etenkään biologian kurssi. Olen aivan pihalla koko aiheesta, vaikka lupasin opettajalle yrittäväni paremmin, ja oonhan mä yrittänytkin. Vaikea vain kuvitella, että saisin kokeesta hyvää arvosanaa.

Mä huokaisen hiljaa ja nousen sängystä. Mun reppu lojuu vasten mun työpöydän jalkaa. Parempi vain tehdä ne tehtävät pois alta, muuten mä jäisin joku päivä koulun jälkeen tekemään niitä.

"Ei hitto", mutisen itsekseni ja avaan repun. Otan sieltä tarvitsemani kirjat ja istahdan tuolille pöydän ääreen. Lasken kirjat alas pöydälle ja nappaan kuulokkeet korviini. Yhdistän napit puhelimeeni ja avaan Spotifyn ja sieltä soittolistani. Laitan biisejä tulemaan sekalaisessa järjestyksessä. Ensimmäisenä korviini pamahtaa soimaan Rihannaa, kaipa tällä pääsee jonkinlaiseen opiskelumoodiin.

Kuulokkeiden läpi kuuluva koputus ovella keskeyttää mut ennen, kuin ehdin edes aloittaa kunnolla. Mä hymähdän vähän ja käännyn huoneeni ovelle päin. Kuka kehtaa keskeyttää mut tällä lailla?

Huoneen ovi avautuu ja pikkusiskoni pää pilkistää huoneen raosta. Erica hymyilee hieman ja huomaan, että hän on laittautunut.

"Mihis sää oot menossa?" Kysyn ihmetellen. Onko Erica muka saanut lupaa lähteä johonkin?

"Ostarille, saanks lainata sulta vyötä?" Erica kysyy.

"Siitä vaan", hymähdän ja käännyn takaisin kirjojen pariin.

"Mitä ostarilla?" kysyn, kun Erica astelee huoneeni poikki vaatekaapille.

"Vaatteita, kahvilaa ja meikkejä", Erica vastaa ja mä vaan nyökkään.

"Voisit samalla ostaa oman vyön", sanon huvittuneena. Mulla on yksi vyö, josta Erica tykkää aikas paljon. Ongelma on vaan se, että mulla ei ole paljoa vöitä. Kyseinen vyö on ainoa, joka menee meille molemmille.

"Nojoo, ehkä olis aika", Erica sanoo ja nappaa vyön käteensä, "kiitti isoveikka."

Hymähdän vain, ja katson, kun Erica poistuu huoneesta laittaen huoneeni oven kiinni. Hän sentään tajuaa tehdä niin, toisin kuin vanhempani, jotka aina jättävät huoneeni oven raolleen. Kuulemma ilma kiertää paremmin. Mä sanon siihen vaan, että hommatkaa parempi ilmankierto.

Nostan kuulokkeet takas korviini ja tajuan biisin vaihtuneen. Ei se mitään, Sabrina Carpenter osaa laulaa, ja mä osaan melkein kaikki sen biisit ulkoa.

Keskityn tehtäviin ja välillä katselen ulos ikkunasta. Mun alkaa myös tehdä mieli kahvia, ja kahvila ei kuulosta hullulta. Voisin itsekin käydä ostarilla ja samalla hieman vilkaista, että onko siskoni löytänyt uusia vaatteita. Meikeistä mä en niinkään välitä.

Päädyn kuitenkin tekemään tehtävät loppuun ennen, kuin lähden yhtään minnekään. Muuten ne jäisi tekemättä.

Parin tunnin päästä mä olen valmis ja alan vaihtamaan vaatteita. En jaksa panostaa ulkonäkööni samalla tavalla kuin siskoni. Hiuksiani mä vähän siistin ja katson, että mulla on puhtaat vaatteet. Muulla ei oikeastaan ole väliä.

"Lähen kans käymää ostarilla!" huudahdan vanhemmilleni. En saa mitään vastausta, joten kipitän eteiseen.

Pian lähden ulkoilmaan.

--
Sanoja: 1001