Salaisuudet Ruusutarhassa

22. matkalle

Adrian

Musta tuntui niin kamalalta jättää Tommy Yhdysvaltoihin ja itse lähteä kauas pois. Oli asiassa hyviäkin puolia, nimittäin pidän matkailusta sekä pääsen viettämään aikaa sisarusteni kanssa. Etenkin Feyan, jota en pääse näkemään enää niin usein kuin aiemmin.

Kuitenkin Tommy pyörii mun mielessä jatkuvasti. Viime kerralla, kun nähtiin me suudeltiin pitkään ja hartaasti. Meitä ei niinkään haitannut mikään, eikä anneta tämän mun pikku reissun etäännyttää meitä niin, kuin pahimmassa tapauksessa saattaisi käydä. Ruusutarha edelleen odottaisi mua käymään tämän reissun päätteeksi.

Istahdan lentokoneessa paikalleni Erican tullessa viereeni. Se on varustautunut kaikenlaisilla tarvikkeilla tähän pitkään lentomatkaan. Luojan kiitos, me päästään tällä yhdellä lentokoneella Espanjaan saakka, eikä meidän tarvitse laskeutua välissä. Lentokoneen vaihtaminen on aina hyvin stressaavaa, tai siltä se ainakin kuulostaa.

"Kaikki ok?" varmistan siskoltani, joka nyökkää ja asettaa kuulokkeet korvilleen. Hymähdän vähän ja vilkaisen ikkunasta ulos lentokentälle. Eri värisiä lentokoneita laskeutuu ja turvaliiveihin varustautuneet henkilöt kävelevät pihalle varmistaen kaiken olevan kunnossa. Onneksi tultiin aika lailla viimeisten joukossa lentokoneeseen, joten meidän ei tarvitse odotella kauaa.

Haukottelen ja siirrän katseeni edessä olevaan ruutuun. Siitä voisi katsoa sarjoja ja elokuvia. Mukavaa ajanvietettä näin pitkälle lennolle. Kaivan puhelimen taskustani ja laitan Tommylle vielä viestin. Se on luultavasti jo nukkumassa. Yleensä se ei valvo kovin myöhään etenkään nyt, kun sillä ei ole mitään syytä valvoa.

Muistan Tommyn surullisen katseen, kun lähdin sen luota viimeisen kerran ennen tätä reissua. Se oli oikeasti harmissaan, ettei näkisi mua hetkeen. Me ollaan kuitenkin vietetty aikaa niin tiiviisti, että tällainen ero tuntuu suuremmalta kuin se on. Aika menee kuitenkin nopeasti ja pian me taas nähtäisiin. Mun täytyy muistaa ostaa sille tuliaisia.

Sujautan puhelimen takaisin taskuuni ja alan selata ruutua edessäni. Elokuva- ja sarjavalikoima on valtava. Ihan varmasti löytäisin itselleni jotakin katsottavaa koko matkan ajaksi. Muuten voisi tulla tylsää, ja ehkäpä jossain välissä voisi olla hyvä nukkua.

Nukkuminen riippuu myös niin paljon muista matkustajista. Jos koneessa on yksikin lapsi, joka itkee, nukkuminen on mahdotonta. Onneksi mullakin on kuulokkeet mukana.

Mun ajatukset väistämättä kulkeutuu taas Tommyyn. Meillä oli viime kerralla aika kivaa, vaikkei tehty mitään sen kummempaa. Nautittiin toistemme seurasta ja tutustuttiin. Puhuttiin aika lailla kaikesta mitä mielen päälle tuli.

Kyllä mulla tulee ikävä myös mun vanhempia sekä kavereita. Onneksi nykyään on niin helppoa ja nopeaa laittaa viestiä toiselle. Ne voi pitää mut ajan tasalla siitä, mitä Lilyssä tapahtuu sillä aikaa, kun mä olen Espanjassa. Kunhan yhtäkään tulipaloa ei olisi.

Espanjaan on kyllä kiva mennä käymään. Mulla on edelleen kavereita siellä suunnilla ja tämä on oiva tilaisuus moikata niitä sekä vaihtaa kuulumisia. Feyallekin se varmasti sopii ja onhan Fuengirola mulle tuttu. Siellä mä olen viettänyt koko elämäni ennen Lilyä. Kadut ja ihmiset ovat täysin tuttuja huonompia alueita lukuun ottamatta.

Tiedän kuitenkin sen, että Erica on tästä enemmän innoissaan kuin mä. Se saa yhteistä tyttöjen aikaa Feyan kanssa ja muutenkin sen koko elämä on vieläkin Fuengirolassa, vaikkei edes asuta siellä enää. Siellä on sen kaverit, joista se ei todellakaan ole luopumassa. Vanhempiemme typerän päähänpiston takia, Erica joutuu kärsimään eniten. En mä edes tiedä onko se saanut kavereita Lilystä. Ainakaan mitään kunnollisia.

"Katotaaks tää leffa? Voidaan synkkaa nää näytöt", Erica kysyy, jolloin havahdun. Käännyn katsomaan Erican näyttöä, jossa on jokin toimintaelokuva. Pääosassa Tom Cruise, eli kyse on Mission Impossiblesta.

"Nojoo, mikä ettei", hymähdän. Me jotenkin saadaan näytöt synkattua surkeilla tietoteknisillä taidoillamme. Kytken kuulokkeet ruutuun, minkä jälkeen Erica laittaa elokuvan pyörimään. Samaan aikaan lentokoneen kaiuttimista kuuluu lentokoneen henkilökunnan tervehdykset ja yleiset turvallisuusohjeet. Ne on kuitenkin tuttua kauraa, joten laitan itselleni turvavyön ja alan nauttimaan elokuvasta.

Lentokone valmistautuu lähtöön ensin hieman peruuttamalla ja sen jälkeen menemällä eteenpäin. Hiljalleen liu'umme parista risteyksestä kiitoradan alkuun.

Hetken päästä olemme ilmassa ja matka voi alkaa. Mä yritän katsoa elokuvaa, mutta haluan katsella myös maisemia ikkunasta. Kaikki näyttää niin pieneltä näin korkealta katsottuna. Erica tökkää mua olkapäähän, jolloin käännän katseeni takaisin näyttöön. Erica laskee päänsä olkapäälleni ja keskittyy leffaan. Hymähdän hieman.

Leffa loppuu ja huomaan Erican nukahtaneen. Se siitä matkaseurasta sitten. Asettelen Erican niskatyynyä paremmin, joten hänen ei tarvitsisi nojailla minuun. Olkapääni on jo hieman turta. Alan selaamaan ruutua ja yritän löytää jotakin uutta katsottavaa.

Mun takamukseni alkaa jo puutua hyvää vauhtia ja jalkoja kipristelee. Vessataukokin voisi tehdä hyvää, mutta istun ikkunapaikalla ja Erica istuu vieressäni romujensa kanssa. Kyllä mä vielä hetken kestän ja mieluummin annan siskoni nukkua, jos häntä väsyttää noin paljon.

Katselen ikkunasta ulos jälleen. Ulos ei oikeastaan näe kunnolla, sillä on niin pimeää. Jos lento on ajoissa ja mikään ei mene pieleen, meidän pitäisi olla Fuengirolassa yhdeksän paikkeilla aamulla. Matkaa on siis vielä aika paljon jäljellä niin pituudellisesti kuin ajallisesti.

Haukottelen taas ja laitan silmäni kiinni. Mielelläni nukkuisin muutaman tunnin, jotta Espanjassa en olisi niin väsynyt. Mulla ei niskatyynyä tullut mukaan, joten yritän hupparin hupusta kasata möykyn tukemaan niskaani. Onnistun jotenkuten, minkä jälkeen yritän saada unen päästä kiinni.

Tovin päästä herään hätkähtäen. Olin kyllä saanut unen päästä kiinni ja nähnyt untakin. Räpsyttelen ripsiäni unisena ja vilkaisen taas ulos. Mietin äskeistä unta, jolloin alan tuntemaan pientä painetta housuissani. Hitto vie, farkut eivät kyllä olleet parhaat matkustushousut.

Näin unta Tommysta ja se onkin se syy miksi mulla housut kiristää tällä hetkellä. Mä yritän kovasti ajatella jotain muuta, kuten jäätelön syömistä tai muita kylmiä asioita, mutta se ei tunnu auttavan. Nyrpistän naamaani ja vilkaisen Ericaa, joka on edelleen unessa. Mun on pakko herättää se, että pääsen vessaan.

-

Vihdoin olemme perillä Fuengirolassa. Fiilis on hyvä, kun me odotellaan matkalaukkujen tulon alkavan. Liukuhihnan varrella on paljon ihmisiä odottamassa omia laukkujaan. Onneksi mulla ja Ericalla on tunnistettavat matkalaukut. Olisi lähestulkoon mahdotonta, että jollakin olisi samanlaiset.

Pian laukkumme tulevat ja pääsemme jatkamaan matkaa. Tiedän, että Feya odottelee meitä jossain päin lentokentän sisätiloja, mutta mulla ei ole aavistustakaan, että missä päin täällä siskomme oikein on.

Kävelemme lentokentän aulaan ja istahdamme penkeille. Kaivan puhelimen taskustani ja laitan viestin isosiskolleni, joka vastaa hyvin nopeasti. Hän pyysi meitä pysymään paikoillamme, ettemme menisi ristiin.

"Väsyttääkö?" kysyn Ericalta, joka silmät ummessa nyökkää.

"Feya tulee kohta tähän", sanon pikkusiskolleni, joka laskee päänsä olkapäälleni. Onneksi tällä kertaa kyseessä on toinen olkapääni.

"Lepää hetki siinä", hymähdän ja selaan puhelintani, joka toimii täällä hieman hitaammin kuin Lilyssä. Laitan samalla Tommylle viestiä siitä, että lentokone ei räjähtänyt ja olen elossa.

Ehken kuitenkaan laita noin radikaalia viestiä, vaan kerron olevani Fuengirolassa.

--
Sanoja: 1012

Olipas tällänen täyteluku mut ei se mitää xD. Nyt on lomalta palailtu näin 2,5 viikon jälkeen. Mutta täällä taas kirjoittamassa! Tänä vuonna tavoitteena saada tämä kirja sekä Face Your Fear-kirja loppuun. Sen jälkeen sitten uutta kirjaa🫶🏻