Salaisuudet Ruusutarhassa

23. pari päivää Fuengirolassa

Adrian

Makoilen sängyllä ja katselen ikkunasta ulos suoraan kaupunkiin. Feya vuokrasi meille ihan kivan kämpän keskeltä kaupunkia. On vasta aamu, mutta mä tiedän, että siskoni ovat lähteneet jo kaupoille. Kuulemma tänään on se tyttöjen päivää, josta he ovat niin innokkaasti puhuneet. Eikä se mitään, se sopii mulle aivan mainiosti, että saan hetken olla yksin. Nukun kuitenkin Erican kanssa samassa huoneessa, enkä ole ihan tottunut siihen.

Oon makoillut jo varmaan tunnin tekemättä mitään. Nyt kuitenkin mun on noustava aamupalalle, sillä mun vatsa huutaa hoosiannaa. Nousen ylös ja puen vaatetta ylleni. Astelen huoneiston keittiöön ja avaan jääkaapin, josta löytyy eilisiä lettuja. Kyllä mä ne kelpuutan aamupalaksi.

Otan muutaman letun ja syön ne ilman mitään hilloja tai kermavaahtoa. Haluisin käydä kävelemässä tutuilla kulmilla ja ehkäpä jopa törmätä tuttuihin tyyppeihin. Katselen ympärilleni keittiössä ja nappaan vielä appelsiinin. Muutama lettu tuntui jotenkin vähäiseltä ilman mitään höysteitä.

Kuorin appelsiinin ja syön sen palaset yksitellen. Hän puhelimeni sängyltäni ja vilkaisen itseäni peilistä ennen, kuin lähden. Ennen lähtöä suoritan vielä hammaspesun. Mun hiukset on sikinsokin, mutta minkäs sille voi. Feyalla olisi varmaan jotain mullekin sopivia hiustuotteita, mutta en mä mene niihin omin päin koskemaan. Pian olenkin ulkona kämpästä. Tuttu merellinen, mutta kaupunkiin sekoittuva tuoksu valtaa mun nenän. Rannalle on pakko päästä, mutta aurinkorasva jäi.

Mun täytyy käydä kaupan kautta muutenkin, joten ostaisin aurinkorasvaa samalla. Vedän lippiksen päähäni ja lähden astelemaan kohti kauppaa. Lähimpään kauppaan ei onneksi ole pitkä matka, muutama risteys vain. Aurinko porottaa todella kuumasti ja se tuntuukin kyllä siltä, sillä olen ehtinyt tottua jo Lilyn ilmastoon näinkin lyhyessä ajassa.

Tuskin tämän reissun aikana ehdin tottua tähän ilmastoon ennen, kuin pitää jo palata takaisin Lilyyn vanhempien ja Tommyn luokse. Mulla on kyllä ikävä Tommya ja sen kosketusta sekä sanoja. Olisipa se vaikka mukana täällä. Mullakin olisi sit seuraa, kun siskoni ovat vain kahdestaan tekemässä tyttöjen juttuja.

Pääsen viimein kauppaan. En ole ehkä aiemmin käynyt juuri tässä kaupassa, joten huvikseni haluan tutkia, että mitä kaikkea täältä löytyy. Mullahan on tänään pelkkää aikaa, kun mitään sovittuja suunnitelmia ei tosiaan ole. Astelen pitkin hedelmäosastoa. Kaikki hedelmät ovat täällä paljon makeampia kuin Lilyssä. Nappaan matkaani banaanin ja tajuan, että mulla kannattaisi olla myös juotavaa mukana.

Astelen kauppaa ympäri, kunnes pysähdyn kuin seinään. Pörheät hiukset näyttävät tutuilta. Voiko se olla? Mä kierrän hyllyn toiselle puolelle nähdäkseni vilauksen pojan kasvoista. Onhan se. Se on se. Kipitän takaisin pojan luokse ja päästän ilmoille tutun tervehdyksen.

Helio kääntyy ympäri ja silmin nähden riemastuu nähdessään mut. Se vetää mut haliin innostuneena ja sanattomana.

"Mitä sä täällä teet?" Helio kysyy, kun viimein on päästänyt mut pois puristavasta halistaan.

"Tulin lomailee", hymähdän. Helio nyökkää ja katsoo mua. Tiedän, ettei se pysty lopettamaan hymyilyä.

"Miten sul on menny siel toisel puolella maailmaa?" Helio kysyy. En muistanutkaan, että sen silmät on noin siniset.

"Aika jännästi. Onks sul suunnitelmii tänää? Voisin selittää paremmin, jos mentäis vaik rannalle", kyselen ja Helio nyökkää taas.

"Rannalle mä olinkin menossa. Gio ja Georgina odottelee siel jo", Helio selittää mulle.

"Niille kiva yllätys, ku viet mut mukanas", naurahdan, "mä käyn hakee viel aurinkorasvaa ja vettä."

Tovin päästä me saavutaan rannalle. Turistit sun muut lomalaiset on pynttäytyneet kaartuvan rannan koillisosaan, mutta me ajateltiin pysyä kaukana siitä.

"Tuol ne on", Helio sanoo ja osoittaa Ginaa ja Gioa kohti.

"Onks Gio ajanu päänsä siiliks?" hymähdän, kun pojalla ei nähtävästi ole hiuksia päässään.

"Hävisi yhden haasteen", Helio naurahtaa ja mä pyöräytän silmiäni huvittuneena.

Me saavutaan parivaljakon luokse takaapäin, joten ne eivät tajua mun olevan mukana.

"Tadaa! Kattokaas mitä löyty kaupasta!" Helio ilmoittaa suureen ääneen ja tarttuu mua kädestä. Se heittää meidän kädet ilmaan Gion ja Ginan kääntyessä katsomaan meitä. Millisekunnissa olenkin jo ryhmähalin keskellä.

"Adrian, mitä hittoo! Mistä sää tulit?" Gio ihmettelee ja halaa mua tiukasti. Me oltiin aikoinaan ihan parhaita kavereita. Paita ja perse, kivi ja kanto. Ihan erottamattomat.

"Kunhan tulin hetkeks lomaileen", kerron meidän istahtaessa hiekalle. Vedän saman tien kengät pois jaloistani ja alan levittämään aurinkorasvaa. Huomaan Ginan katselevan mua sillä katseella, jolla se on aina mua katsonut. Sillä ihastuneella katseella.

Harmi vaan, että meidän välillä ei ikinä ole ollut mitään, eikä tule olemaan. Gina on mulle pelkkä kaveri, niinkuin se on aina ollut.

"Noniin, kerro kaikki. Millasta siel on? Onks mukavia ihmisiä? Klikkasko kenenkään kaa?" Gio pommittaa mua kysymyksillä ja mua vain huvittaa.

"Siel on kyl ihan kivaa. Oon saanu kyl kavereita ja tälleen. On klikannu yhen kaa kyllä", vastailen ja huomaan Ginan hieman harmistuvan. Hitto, ei nyt vetäisi tästä mitään draamaa.

"Onks sun muu perhe missä?" Helio päättää kysyä.

"Tulin tänne Erican kaa. Feya osti meille liput ja toimii meidän huoltajana täällä. Se vuokras meille kivan kämpän tästä läheltä", selitän ja muut nyökkäävät.

"No hitto. Kuulostaa aika täydelliseltä olla ilman porukoita tääl", Gio hymähtää.

"Hengataaks tänää koko päivä? Nähään sua kuitenkin niin harvoin", Gina ehdottaa.

"Kerrankin sun suusta tulee jotain järkevää", Gio närväilee kaksoselleen.

"Sopii, ei mulla oo tänään mitää", hymähdän. Gina nyökkää tyytyväisenä, ja mulla on jotenkin sellainen tunne, että mun kannattaa jututtaa sitä. En halua antaa minkäänlaisia vääriä signaaleja suuntaan tai toiseen.

"Mitä jos juotais tänää?" Helio ehdottaa ja siitäkös muut vasta innostuvat. Mä en kuitenkaan innostu kovinkaan.

"Haluisin muistaa tän illan ihan selvinpäin", sanahdan muiden katsoessa mua vähän oudosti.

"Et sä oo vielkää juonu?" Gio kysyy ihmetellen.

"Olen olen, mut en mä tänään haluis. Haluisin viettää teidän Kaa laatuaikaa ihan selvinpäin. Niinku Gina sano, et nähdään harvoin. Niin ei oo järkevää pyyhkiä muistoja kännäämisellä", selittelen muiden katsoessa mua edelleen oudoksuen. Katsokaa vaan, mutta mä en ainakaan juo.

"Alat kuulostamaan harvinaisen selväjärkiseltä", Gio puuskahtaa ja mä naurahdan. Ainahan meistä mä se viisaampi olen ollut, sori Gio.

"No ei meidän pakko oo juoda. Mites notski illemmalla?" Helio ehdottaa.

"Hyi, mä en mihkään metsään mene pimeeseen ja joku nuotio vaan lämmittää", Gina sanoo samantien.

Naurahdan hiljaa. Mahtavaa, etteivät kaverini ole muuttuneet laisinkaan. Juttu on ihan samanlaista kuin aina ennenkin. Meidän porukka oli juuri tällainen, eikä kokoonpano ole sen koommin vaihdellut. Joskus mukana oli Helion tyttöystävä, jonka nimeä en edes muista.

"Senkin tähdenlento, tuollakin on nuotiopaikka. Ihan tässä rannan lähettyvillä", Helio sanoo ja saa vastaukseksi pökkäisyn Ginalta. Gio vain pyörittelee silmiään dramaattisesti ja mä koitan nauttia auringosta.

"Katotaa mitä ilta tuo tullessaan."

--
Sanoja: 1005