Salaisuudet Ruusutarhassa

10. toimimaton vempele

Adrian

Jo kolme päivää on kulunut, enkä mä ole saanut aikaiseksi mitään. En ole laittanut Tommylle vieläkään anteeksipyyntöviestiä, vaikka todellakin syytä olisi. Mä olin ihan helvetin typerä, kun niin vain lähdin. Kai mä vaan pelkään jotakin. Pelkuri...

Mä huokaisen syvään ja istahdan koulun penkille. Ketään ei näy missään ja mä alan jo miettimään, että onko meillä tänään koulua. Toisaalta kello on vasta puoli, joten luokkalaisilla on mainiosti aikaa tulla paikan päälle. Mä vaan oon sen verran vastuuntuntoinen, etten halua myöhästyä.

Tovin päästä näen Jaken astelevan mua kohti. Sillä on kummalliset vaatteet yllään, ei yhtään sen tyyliä. Siistit mustat farkut ja poolopaita. Yleensä se käyttää mahdollisimman löysiä oversized-vaatteita.

"Mikä meno?" se kysyy multa rennosti samalla istahtaen mun viereen.

"Ei täs mitään. Minne sä hävisit siel bileis?" kysyn samantien, koska muuten asia jää selvittämättä.

"Oltiin takapihalla, siel oli mimmei ja menoa. Missä sä sit olit?" Jakke kysyy multa ja mä vilkaisen sen kaulaa. Poolopaidan kauluksen alta näkyy pienesti mustelman alkua.

"Keittiössä oikeestaan vaa", vastaan huvittuneena. Jakke kyllä löytää aina itselleen seuraa, ja nyt ainakin tiedän syyn kummallisille vaatteille.

"Mä kävin siel monta kertaa, mut en kyl nähny sua", Jakke ihmettelee. Niin, no mähän lähin Tommyn kanssa sen porukoille uimaan ja saunomaan. Loppuillasta en muista vieläkään mitään, mutta Jaken ei tarvi tietää mitään tuosta.

"Juu, no lähin jo aika aikaisin, ku sua ei näkyny missään", sanon vain. Mun ja Tommyn juttu on täysi salaisuus. En mä tiedä miksi, mutta ei tunnu hyvältä idealta kailottaa siitä kaikille.

"Kai sä ny sentään lähit Elisan tai Gisellen Kaa?" Jakke kysyy ja mä vaan hymähdän.

"Kenen kanssa sää lähit?" Päätän kysyä tähän väliin. Jakke punastuu samantien ja mä vain katson sitä. Kertoisi nyt, haluan tietää. En mä kai muuten olisi kysynyt. Oikeasti mua ei kiinnosta, mutta pääsenpähän puhumaan mielummin Jaken asioista kuin omistani.

"Sierran kaa, ja se oli virhe. Isoin virhe mun elämässä. Arvaa spämmiikö se mulle nyt ja nytkin se haluis nähä", Jakke voivottelee, mutta mua vaan naurattaa. Käy ehkä hieman sääliksi poikaa, mutta itsehän hän on tilanteensa järkännyt.

"Eiks Sierra lähtenyt Gisellen kaa?" mä kyseenalaistan, kun muistan Gisellen suuttuvan mulle.

"Ei? Se sano hakevansa sut ja lähtevänsä sun kanssa", Jakke sanoo ja mä vaan nyökyttelen. No mä en kyllä sen kanssa lähtenyt.

"Just, just", mä vaan hymähdän. Pakka tuntuu olevan ihan sekaisin.

"Mä en vaan jaksais Sierraa. En tajuu miten siinä kävi sillee", Jakke marmattaa ja mä pyöräytän silmiäni. Voi parkaa.

"Noh, ota opikses tuosta", sanon ympäripyöreästi. Ei siinä muu auta.

"No joo", Jakke sanoo. Pojan puhelin kilahtaa viestin merkiksi, mutta hänellä ei ole aikomustakaan avata viestiä.

"No kato nyt, se voi olla kuka vaan", rohkaisen Jakkea. Katsoisi nyt edes, että kuka viestin on lähettänyt.

"Emmä jaksa. Se on joko äiti kyselemässä ruokatoiveita, iskä kyselemässä mukaan töihin tai Sierra pyytämässä mua invavessaan", Jakke selittää.

"No musta noi kaikki vaihtoehdot kuulostaa hyviltä", naurahdan, jolloin Jakke vaan pudistaa päätään.

-

Tunnin jälkeen mä kävelen kohti välipala-automaattia. Kauppaan me ei kouluajalla saada lähteä, eikä mulla oikeastaan oo sinne mitään asiaa. Joku pieni patukka kyllä tekisi terää. Mä astun koneen eteen ja kaivan kolikon taskustani. Syötän kolikon koneeseen ja valitsen haluamani patukan painamalla numeroa.

Kela alkaa pyöriä, mutta patukka jää juuri reunalle. Mä tuhahdan hiljaa ja annan asian olla. En mä enää saisi mun patukkaa. Nää koneet on hirmu tuskallisia. Eka kerta, kun mulle käy näin, mutta tämä on kuulemma aika yleistä.

"Annas mä näytän", mä kuulen Tommyn äänen takanani. Väistyn pojan tieltä sen astuessa lähemmäs konetta. Se kallistaa koko vempelettä mun vain tuijottaessa sitä suurine silmineni. Patukka tippuu lokeroon, jolloin Tommy suoristaa koneen paikoilleen ja kyykistyy ottamaan patukan lokerosta.

"Siinä. Se temppuilee välillä", Tommy sanoo mun yhä vain tuijottaessa sitä. Se ojentaa mulle patukkaa, ja kun mä olen ottamassa sitä, se vetää kätensä taaksepäin.

"Saat kyllä ensin selittää, et mihin sä hävisit sillo aamulla pari päivää sitten", se sanoo ja mua alkaa punastuttamaan.

"Mul oli menoo siskon kanssa", selitän vain, vaikka eihän se niin mennyt. Mä vaan halusin kotiin.

"No hemmetti, olisit kyl voinu herättää mut ja kertoo et lähet. Oli kauheeta herätä yksin", Tommy kertoo. Mä vain nyökyttelen.

"Joo, saisinkss mun patukan? Tunti alkaa kohta", mä hoputan vähän. Tommy antaa mulle mun patukan ja mä pakenen paikalta. Ei helvetti tuo oli noloa. Onneksi kukaan ei ollut kuulemassa. Tommyn kaveriporukkakin oli jossain.

Tommy näytti taas laittoman hyvältä. Just niinkuin joka kerta.

Kipitän äkkiä luokkaan ja istun omalle paikalleni. Opettaja on jo luokassa järjestelemässä papereitaan. Me varmaan taas tehdään joku miljoona tehtävämonistetta. Niinkuin aina tän aineen tunneilla.

Tunti on juuri alkamaisillaan, kunnes kajareista alkaa pauhaamaan musiikkia. Mä ihmettelen hieman, kun ei näin ole käynyt vielä kertaakaan.

"Jaahas, rehtorilla taas jotakin sanottavaa", opettaja sanoo ja istahtaa penkille. Hän alkaa heiluttaa jalkaansa musiikin tahtiin.

Pian musiikki loppuu, ja rehtori aloittaa puheensa. Hän kertoo, että miten joulutanssiaiset järjestetään tällä kertaa, kun lukiolaiset ovat samassa rakennuksessa meidän kanssa. Ilmeisesti joulutanssiaiset järjestetään meidän osalta normaalisti, mutta lukiolaiset tulevat katsomaan tanssiaisia ja halutessaan voivat osallistua. Koska tila on rajallinen, niin tanssiaiset järjestetään GrandHallissa Lilyn pohjoispuolella.

Rehtori vielä kertoo, että tanssiaisjärjestelyihin tarvitaan porukkaa auttamaan, jotta tilasta saadaan korea ja tanssiaisista viihtyisät. Ilmoittautumislomakkeet löytyvät opettajanhuoneen edustalta. Sen jälkeen rehtori laittaa vielä toisen biisin soimaan.

Kuulutus loppuu ja luokassa kuuluu ideointia samantien. Tytöt tuntuvat olevan innoissaan koristeluista ja pojat sen sijaan valittavat tanssiaisista. Musta on ainakin ihan kiva nähdä millaisia perinteitä täällä Lilyssä on.

Espanjassa meillä ei oikeastaan ollut mitään tapahtumia koulussa. Yökoulu on jokaisella nelosluokkalaisella, koska kuulemma siinä vaiheessa pitää pystyä jo olemaan yö jossakin muualla, kun äitin kainalossa. Ja no, olihan se ihan hauskaa olla yötä koulussa.

Enemmän meillä oli jotakin retkiä ja nekin yleensä historiaan liittyviä. Semmoiset ei kiinnostanut mua pätkääkään.

Tanssiaiset on varmasti kiva tapahtuma. Tiedän, että lukiossa täällä on ainakin kahdet tanssiaiset, joita pääsen nyt seuraamaan ensimmäistä kertaa tänä lukuvuonna. Toivottavasti joskus pääsen itsekin tanssimaan, sehän tarkoittaa sitä, että pari olisi hyvä hommata tarpeeksi ajoissa.

Tanssisikohan Meena mun kanssa? Tyttö nimittäin vaikuttaa ainoalta hyvältä vaihtoehdolta meidän luokasta.

Ja Meena on mun kaveri, miksi se ei suostuisi tanssimaan mun kanssa? Täytyy kysyä asiaa tytöltä.

Ei niistä ikinä tiedä. Niiden mieliala voi vaihtua käsittämättömän nopeasti.

--
Sanoja: 1003