Salaisuudet Ruusutarhassa

15. tumma savu

Adrian

Mitä lähemmäs me mennään tulipaloa, sitä enemmän mua alkaa ahdistamaan. Tommyn seurassa mua ei kuitenkaan ahdista niin paljoa, kuin normaalisti ja me varmasti pysytään turvassa tässä autossa. Mä en ainakaan ole poistumassa tästä autosta, jotta näkisin tulipalon. Me halutaan vaan mennä katsomaan lähempää.

"Mä en vittu tajua kuka näitä tulipaloja oikeen sytyttää, ei tällaisessa oo mitään järkee", Tommy valittaa ja mä vähän naurahdan. No ei tässä olekaan mitään järkeä. Typerää.

"Rauhotu, kyl asiat selviää", sanon yrittäen pitää Tommyn rauhallisena. En muutenkaan pidä, jos joku raivoaa oli asia mikä tahansa.

"No joo, mutta tarviiko alkaa pelkäämään, että joku sytyttää Ruusutarhan?" Tommy kysyy selkeästi huolestuneen oloisena, ja mä tajuan nyt. Jokuhan voi sytyttää jonkun viattoman kämpän palamaan.

"Nii, emmä tiedä", sanon hiljaa, johon Tommy ei vastaa mitään. Se ajaa auton urheilukentän lähistölle ja on jo nousemassa autosta. Mä kuitenkin jään vain istumaan paikoilleni. Mua pelottaa liikaa.

"Tuuksä? Mennään ottaa selvää mitä tapahtuu", Tommy kysyy multa, mutta mä en saa avattua suutani saatika liikutettua kroppaani. Se tieto, että me ollaan lähelläkään tulipaloa, saa mut vain jähmettymään.

Mä tunnen kuinka Tommy tulee lähemmäs ja lopulta ottaa mun käden käteensä.

"Kaikki hyvin? Ei meidän tarvi mennä lähelle", Tommy sanoo ja mä vain käännyn katsomaan sitä. En vieläkään saa avattua suutani, mua vaan ahdistaa liikaa. Mun olo on kurja. Vatsaa vääntää ja korvissa humisee.

"Vai haluuks jäädä autoon? Mulla menee Max. 5min, käyn vaan kurkkaamassa tilanteen. Voin jättää sulle radion päälle", Tommy selittää enkä tajua mikä pakkomielle hänellä on mennä tuonne. Kun mä en edelleenkään saa sanottua mitään, Tommy irroittaa otteensa mun kädestä ja nousee autosta. Todellisuus paiskautuu päin mun kasvoja. Tommyhan ei muuten mua autoon jätä.

Nopeasti alan ottamaan turvavyötä pois ja nousen autosta. Tommy yllättyy, kun mä yhtäkkiä olenkin pystyssä. Hiljaisena, mutta valmiina ottamaan selvää tilanteesta.

"Oho", sen suusta lipsahtaa ja mä hymähdän. Jos mä jäisin autoon, mun olo vain pahenisi. Enkä mä muutenkaan halua jäädä yksin. Mun täytyy pakottaa itseni Tommyn mukaan. Mun on joskus selätettävä pelkoni, se päivä ei välttämättä ole tänään, mutta se tulee olemaan joskus. Lupaan sen itselleni.

"Mennään, mutta ei olla kauaa", sanon ja astun lähemmäs Tommya. Tartun sen kädestä kiinni.

"Joo joo. Käydään vaan vilkaisemassa, et mikä homma", Tommy vakuuttaa ja mä vain nyökkään. Vilkaisen vanhempaa pikaisesti, minkä jälkeen me lähdetään kävelemään kohti tulipaloa.

Savun haju tunkeutuu mun nenään, ja väistämättä mun on pakko nostaa toinen käteni nenäni eteen. Ylöspäin kohoava savu on sankkaa ja lähes mustaa. Mistä lähtee noin tumma savu?

Hälytysajoneuvojen ääni kuuluu ensin kauempana, ja hetken päästä lähempänä. Lisää yksiköitä on siis tulossa. Tommy vetää mut ränsistyneen vessakopin suojiin. Täältä on hyvä kurkkia ilman, että kukaan näkee meitä.

"Katotaan täältä. En itsekään haluu mennä lähemmäs", Tommy sanoo ja mä nyökkään. Me seurataan vierestä, kun palomiehet yrittävät sammuttaa paloa vaihtelevin tuloksin. Mä veikkaan, että koko katsomo tulee palamaan ihan poroksi. Ainakin tällä hetkellä se vaikuttaa siltä.

"Onkohan Elisan isä tuolla?" pohdin ääneen, jolloin Tommy kääntyy katsomaan mua.

"Se on siis palomies. Se oli siinä edellisen palon sammuttamisessa mukana", selitän Tommylle, joka vain nyökkää. Se ei tunne Elisaa.

"Nii oliks se just se, joka joutu sinne sairaalaanki sit?" Tommy utelee.

"Kyllä kai", hymähdän. En mäkään kaikkea tiedä.

"Mua häiritsee. Kuka helvetti näitä paloja aiheuttaa?" Tommy heittää ilmoille retorisen kysymyksen, johon kummallakaan ei ole vastausta. Me ei yksinkertaisesti tiedetä. Kukaan Lilyssä ei tiedä, edes poliisi.

"Lähetään", sanahdan. Tommy jää katsomaan mua hetkeksi, mutta nyökkää sitten. Täällä ei tapahdu mitään, me oltiin liian myöhässä. Jos oltaisiin oltu nopeampia, oltaisiin ehkä nähty syyllinen tai syylliset. Eihän me tiedetä, jos niitä onkin monta.

Me kävellään Tommyn kanssa takaisin autolle päin. Vasta autolla tajuan irroittaa käteni Tommyn kädestä.

"Heitäks mut kotiin?" kysyn suoraan. Aiemmin tunnelma oli hieman parempi, jopa romanttinen, sillä mehän päädyttiin pussailemaankin. Kyseinen tunnelma on kuitenkin nyt poissa ja mulla on vähän kurja olo.

Typerää, että joutuu pelkäämään tuhopolttoja ja typerää, että pelkään tulipaloja muutenkin. Se vasta typerää olikin, että pilattiin meidän romanttinen hetki lähtemällä selvittämään tulipalo-juttua, kun eihän siitä edes ollut mitään hyötyä loppupeleissä.

Kaikki on yhtä sekaisin kuin aina ennenkin. Ja Lilyn palomiehet ylityöllistettyjä.

"Joo", Tommy vastaa tylsästi. Kierrän auton toiselle puolelle ja istun kyytiin. Nojaudun vasten penkkiä sulkien silmäni. Tällä hetkellä mulla ei tosiaan ole mikään paras olo. Mun ahdistukset täyttämät silmät alkavat kyynelehtiä varmaan ihan pian, puhumattakaan silmäpusseista, jotka roikkuvat melkein mun sylissä asti.

Just nyt ahdistus on tosi kovaa, eikä savun haju ole kadonnut nenästäni yhtään minnekään. Ikäänkuin se olisi pinttynyt sinne. Sentään hälytysajoneuvot ovat hiljentyneet ja palomiehet varmasti tekevät kaikkensa saadakseen palon rauhoittumaan.

"Adrian.. Adrian?" kuulen vihdoin Tommyn toistavan mun nimeä. En mä edes ollut huomannut korvissani kuuluvaa piippausta. Tuntuu kuin olisin unohtanut hengittää.

"Adrian, oothan sä kunnossa?" Tommy kysyy koskettaen mua varovasti. Avaan silmäni ja käännän katseeni Tommyn huolestuneeseen olemukseen. Se katsoo mua huolesta soikeana, huulet hieman raollaan.

"Joo, haluun kotiin", sanon lyhyesti. Tommy nyökkää ja siirtää kätensä ratille. Se ryhtyy tuumasta toimeen ja käynnistää auton. Hetken päästä me ajetaan tietä kohti mun kotitaloa.

"Hitto, mä säikähdin. Sä vaan retkahdit siihen penkille", Tommy sanoo yhtäkkiä.

"Ei musta tarvi huolestua", sanon hitaasti, sillä mun suuta kuivaa aika paljon. Tommy vain hymähtää.

"Mä haluan huolestua susta, jos siihen on tarvis", Tommy sanoo ja mua alkaa hymyilyttämään hieman.

"Mutta ei tarvi", väitän, enkä sen jälkeen sano enää mitään. Eikä Tommykaan enää vaivaudu sanomaan mitään. Me vain ajetaan hiljaisuudessa, edes radio ei mennyt päälle, kun auto käynnistettiin, eikä kumpikaan jaksa laittaa sitä päälle manuaalisesti.

Tovin päästä Tommy parkkeeraa mun perheen talon pihaan. Hymähdän vähän ja kiitän kyydistä. Tommy moiskauttaa mun poskelle pienen ja märän suukon ennen, kuin nousen ylös autosta. Kipitän äkkiä pihan poikki ulko-ovelle.

Tommy lähtee pihasta ja mä jään etsimään kotiavaimia taskustani. Mulla on kummallinen olo, mutta se pitää peittää siksi ajaksi, kunnes pääsen lukittautumaan huoneeseeni. Juuri nyt mä en haluaisi lisäkysymyksiä isältä, äidiltä, enkä Ericalta.

Pian löydän avaimeni, työnnän avaimen lukkopesään ja käännän avainta. Ovi aukeaa ja mä astun sisälle. Olohuoneesta kuuluu telkkarin pauhaus ja keittiössä joku tekee ruokaa. Kaikki näyttäisi olevan hyvin, juuri niinkuin aina ennenkin. Juuri sopivaa tähän tilanteeseen.

Haluan jotain muuta ajateltavaa, vaikka Tommyn kanssa oli ihan hauskaa.

--
Sanoja: 1000