Jamaine

12. Täysin turta

Jamaine tuli käsittämättömällä nopeudella minua kohti ja iskeytyi sisääni. Tunsin vain valtavan painon kehossani, kunnes kaaduin maahan. Tajuntani katosi kokonaan ja ajauduin tummaan pimeyteen. Seuraavan kerran havahduin hereille, kun sain voimakkaan läpsäisyn poskelleni.
- Rose herää nyt! Danielin ääni täytti pimeyden.
En hallinnut kehoani, en pystynyt kommunikoimaan Danielille, en pystynyt kertomaan, että jokin oli sisälläni ja tuhosi minua. Keräsin kaikki voimani, jotta saisin silmäni auki. En nähnyt mitään, en yhtään mitään vain vaaleaa kirkasta valoa. Menin paniikkiin, olin jumissa omassa kehossani. En kuullut enää Danielin ääntä enkä metsän ääniä ympärilläni. Olin täysin turta. Minun oli päästävä tästä. Kaivoin viimeiset voimieni rippeet ja työnsin sen ulos. Pystyin tuntemaan, kuinka aistini palautuivat sitä mukaan, mitä enemmän sain työnnettyä sitä pois. Lopulta kaikki aistini olivat vapaana ja ponnahdin yhdellä sulavalla liikkeellä seisomaan. Edessäni oli hälvenevää sumua, jota lähdin pakenemaan. Juoksin niin nopeaa kuin pääsin. En kyennyt huutamaan Danielille varoitusta, juoksin vain kohti kotiani. Tiesin Danielin juoksevan perässäni.

Pysähdyin aukaisemaan oven, jonka jätin auki Danielille ja juoksin olohuoneeseemme ja lysähdin sohvalle. Daniel juoksi hengästyneenä viereeni.
- Mitä helvettiä tuo oli? Ja nyt minä ainakin pelkään sinua. Tuo oli pelottavinta, mitä olen ikinä kokenut. Luulin, että kuolit.
- Se meni sisääni ja teki minusta turran. En pystynyt hallitsemaan kehoani. En tiedä mitä se oli.
Daniel istui viereeni huokaisten syvään
- Sain selville jotain, tosin en ole varma sen paikkaansapitävyydestä, koska yritin olla nopea kääntäessäni sitä.
Kohotin kulmiani kysyvästi.
- Jamainella on alamaisia. Kaikki kuolleet ihmiset ja kaikki maailman eläimet. Hän pystyy hallitsemaan kaikkea ja kaikkia.
- Mitä muuta sait selville? kysyin, en tajunnut mikä valta minulla todellisuudessa oli hallussani.
- Jamaine voi muuttaa ihmisen Jamaineksi; puremalla kuten vampyyrit, tappamalla ja lisäämällä myrkkyään joka puolelle ihmisen ruumista, mutta suurimmaksi osaksi Jamaineksi tullaan periytymällä. Äidiltä tyttärelle, isältä pojalle.
- Oliko äitini Jamaine? Ovatko kaikki hautausmaamme kuolleet ihmiset Jamainen halussa? Kuinka paljon Jamaineja on tässä maailmassa?
- Kysymyksiä kysymyksien perään, mutta missä vastaukset? Daniel mutisi.
Kaaduin Danielin jalkojen päälle makaamaan raskaasti huokaisten.
- Tuota noin, minun pitäisi lähteä, Daniel sanoi.
- Nyt jo? ihmettelin.
Daniel nyökkäsi kohti kelloa joka näytti yllätyksekseni jo kymmentä illalla. Huokaisin jälleen ja kysyin:
- Milläs ajattelit mennä kotiin?
- Rose hei, bussit on keksitty, Daniel härnäsi.
- Mutta lähimmälle pysäkillehän on pitkä matka, totesin yrittäen saada Danielia jäämään jälleen yöksi.
- Äkkiä minä sinne juoksen, sitä paitsi minun pitäisi treenata vähän tätä, Daniel sanoi nostaen hieman paitaansa virnuillen.
- Saisinko edes saattaa ihastukseni ovelle? kysyin anellen. Daniel punastui hieman.
- Tottakai saat, hän sanoi antaen suukon otsalleni ja tarttuen käteeni.

Menimme eteiseen ja ulko-ovelle. Avasin oven ja käänsin hänet ympäri halatakseni häntä.
- Mehän nähdään huomenna koulussa, eikö? Daniel kysyi.
Nyökkäsin ja painoin huuleni hänen huulilleen. Daniel perääntyi ovelle hekottaen, vilkutti pienesti ja painoi oven kiinni. Hyppelin kiherrellen keittiöön, jossa isäni teki voileipiä.
- Teillä oli ilmeisesti hauskaa Danielin kanssa, hän totesi hymyillen tietävästi.
Nyökkäsin hymyillen säteilevästi ja nappasin isän vierestä leivän, jonka päällä oli tomaattia ja juustoa. Sitten nappasin kaapista maitoa ja kaadoin sitä lasiin. Istahdin isää vastapäätä pöytään ja ahmin nopeasti leipäni ja kulautin maitoni kurkkuuni. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta jaksoin silti olla korviani myöten ihastunut Danieliin.
- Menen nukkumaan, öitä isä, sanoin ja kävin antamassa suukon hänen poskelleen.
- Hyvää yötä enkelini, isäni vastasi hieman hämmentyneenä tunteilustani.
Jatkoin viheltämistäni kun kävelin portaat ylös huoneeseni, otin pyyhkeeni ja kävelin kylpyhuoneeseen. Annoin veden lämmetä hieman ennen kuin astuin suihkuun.

Painoin auton oven kiinni ja vilkutin isälleni. Etsin katseellani Danielia koulun pihalta ja lopulta löysin hänet oven vierestä. Väläytin hymyn ja lähdin kävelemään häntä kohti. Kun olin hieman lähempänä, huomasin Danielin auenneen huulen.
- Mitä he tekivät sinulle? melkein huusin ärtymyksestäni.
- Joku vaan ohimennen löi. Ei se edes sattunut, hän vastasi.
Hymyni palasi jälleen ja pujotin käteni hänen käteensä:
- Mennäänkö tunnille? kysyin.
Olimme käytävillä katseiden kerääjiä, ja koko luokka kääntyi katsomaan kun astuimme sisään. Meidän jälkeemme lyhyt ruskeahiuksinen nainen tuli luokkaan ja sanoi:
- Huomenta oppilaat, opettajanne on sairaslomalla tämän viikon ja minulla on kokeita tarkastettavana joten saatte vietää koulun tiloissa vapaasti aikaa tämän tunnin, mutta koulun alueelta ette saa poistua.

Löysimme koulun perimmäisestä kolkasta sohvan johon istuimme.
- En haluaisi puhua Jamainesta tällä kertaa, Daniel sanoi.
- En minäkään, mitä haluaisit puhua?
- Kertoisitko edellisestä koulustasi, en tiedä menneisyydestäsi yhtään mitään, Daniel sanoi ja tuli lähemmäs.
- Minä sain kavereita vasta juuri ennen kuin vaihdoin koulua. Olen aina ollut niin erilainen, että minua on kiusattu aina. Minua kiusattiin vain syrjimällä ja haukkumalla, sain joskus jotain päällenikin. Vasta silloin lopussa he tajusivat, mitä olivat tehneet ja pyysivät anteeksi, kerroin.
Kurkkuuni nousi pala, jota yritin niellä ennen kuin jatkoin:
- Se sattui oikeestaan aika paljon ja ne katseet jotenki repi muhun haavoja, ja sitten vajosin niin alas, että aloin satuttamaan itseäni.
Sitten se tuli, kaikki tunteet mitä olin työntänyt sisään purkautuivat ryöppynä. Aloin itkeä hysteerisesti. Daniel veti minut syliinsä ja rutisti hellästi kuivaten kyyneleeni kuiskaten:
- Anna kaiken tulla ulos.
Istuimme sylikkäin, kunnes käytävällä meitä kohti käveli tuttuakin tutumpi ryhmä poikia.