All I Want Is You ||H.S Suomeksi

3. Kauppareissu

Auringonsäteet osuvat silmiini, siristelen silmiäni ja vedän peittoa tiukemmin päälle. Ensimmäinen asia joka päähäni pälkähtää on eilis-ilta, Harry ja Ellien bileet. Käyn päässäni läpi eilis-illan tapahtumia, kuinka inhottava tunne oli olla siinä pinteessä, rikollisen otteessa ilman pakotietä. Kylmät väreet kulkevat läpi kehoni kun mietin tätä tilannetta. Mikä hänellä on? Miksi hän ei jätä minua rauhaan? Miksi juuri minä? Minä, koulun myöhästelevin tyttö enkä edes millään tavalla erityinen. Oikeastaan olen suhteellisen tylsä.

Nousen istumaan sängylleni, haukottelen ja kuulen mahani pitävän meteliä. Näyttää olevan ruoka-aika. Katson puhelimeni kelloa, kello näyttää kahta, niinkuin yleensäkin viikonloppuisin kun on lupa nukkua.
Kävelen portaat alakertaan, nappaan lipaston päältä pompulan ja aamutakin. Kietaisen hiukseni rennolle pompulalle ja aamutakin päälleni. Suuntaan jääkaapille, mikä voisi olla tällä hetkellä ihanampaa kuin kunnon aamupala? Avaan jääkaapin oven, mutta järkytyksekseni, jääkaappi on tyhjä! Äh ainiin, se äidin antama 100€ ja kaupassakäynti. Hiton hitto! Eipä auta muu kuin lähteä talsimaan kauppaan.

Suuntaan ensin vaatekaapille, vetäisen rennot adidaksen college housut jalkaani ja t-paidan päälleni. En juuri nyt jaksa rueta laittautumaan, haluan vaan nopeasti ruokaa.
Seuraavaksi menen aulaan, valitsen valkoiset tennarit ja nahkatakin, sitten olenkin jo valmis. Ja nyt menoksi.

Talsin kaupan ovesta sisään hyräillen kappaletta I Hate You I Love You. Olen jo rauhoittunut aamuisesta. Päätän että teen tortillaa, lempiruokaani. Kokoan ainekset ja menen kassalle. Mummo edessäni on erittäin hidas, voisi varmaan kirjaimellisesti saada jopa palkinnon siitä. Mietin kaikkea maan ja taivaan väliltä, kunnes yhtäkkiä mieleeni pulpahtaa taas Harry. Kylmät väreet vaeltavat kehossani jo ajatuksesta. Työnnän ajatuksen pakolla pois ja keskityn jonottamiseen.

Kaivan puhelintani esiin, Sarahilta on tullut 3 viestiä, hänellä on kuulemma ollut 'parasta ikinä' perhelomallaan. En ole ehtinyt kertoa Sarahille vielä Harrysta, en voinut, olin liian shokissa eilis-iltana. Mietin omissa maailmoissani miten kertoisin Sarahille Harrysta, kun yhtäkkiä yllättävän tuttu hahmo astelee sisään kauppaan. Siristelen silmiäni, en voi uskoa tämän tapahtuvan juuri nyt. Tarkistan vielä kerran varovasti katseellani onko hän se joksi luulen häntä, en halua uskoa tätä todeksi. Mutta kauhukseni, kyllä, se on Harry. Siellä paha missä mainitaan. Tuijotan häntä kauhuissani ja toivon sydämmeni pohjasta että mummo edessäni nopeuttaisi tahtiaan lastatessaan ruokiaan. Käännän pääni pois Harrysta ja koetan rauhoittua, ei se voi olla hän. Miten hän aina löytää minut? Kylmä hiki nousee otsalleni. Rauhoitu Alice, pää kylmänä vaan, ei se huomaa sua, käyttäydy normaalisti. Jakelen itselleni neuvoja ja vilkaisen Harrya vielä varmistaakseni että se on hän, mutta se oli virhe. Hän nimittäin huomasi minut, voin jo tuntea sen virneen hänen naamallaan. Pakokauhun tunne valtaa minut. Päätän yrittää auttaa mummoa edessäni ostostensa kanssa jotta hän pääsee nopeampaa. Mutta kun kysyn häneltä saanko auttaa, hän mulkaisee minua ja tokaisee "pidä vaan tyttö huoli omista asioistasi." Luulee minua varmaan varkaaksi, ihan höyrähtänyt tyyppi.

Alan kuulla askelia takaani, ne lähestyvät hiljaa, viettelevästi. Olen aivan hiljaa, en uskalla päästää pihaustakaan. Olen jumissa mummon ja Harryn välissä. Minun täytyy päästä pois, mutta ei auttaisi mitään lähteä takaisin ostoksille, sillä tämä on niin pieni kaupunki, ettei tässä kaupassa käy kuin muutama pahainen ihminen päivässä. Nyt sentään olen muiden näkyvillä joten hän ei voisi tehdä minulle mitään.

Askeleet lähestyvät lähestymistään, nyt ne ovat jo aivan takanani. Tunnen hengityksen niskassani. Harryn käsi lipuu vyötärölleni aiheuttaen kylmiä väreitä. Nyt hän siirtää hiuksiani kaulaltani. Tunnen huulet niskassani, ne etenevät kohti kaulaani. Ai, Puraisu. Toinen. Nyt hän aloittaa imemään kaulaani. Tärisen pelosta. Hän näyttää huomaavan sen ja nauttii sen tuomasta pelosta, joten hän imee vielä lujempaa. Olen itkun partaalla. Ahdistaa. Miten joku voi olla noin kauhea. Minun täytyy päästä pois täältä ja äkkiä. Ahdistukseni on äärimmäispisteessään. Odotan tuskissani mummon maksavan ostoksensa, mummo kääntää katseensa minuun ja Harryyn ja hymähtää iloisesti.