All I Want Is You ||H.S Suomeksi

18. Kidnapped

Herään kylmältä tuntuvaan alustaan allani. Kylmä ilma puskee päälleni, joka saa minut hamuilemaan peittoani samalla, kun väsymys painaa päälleni turhan kovaa avatakseni silmiäni. Käteni eivät kuitenkaan löydä tietänsä peittooni, joten tympäännyn jo hetken yrittämisen jälkeen ja päätän pakottaa silmäni auki.
Henkeni salpaantuu.

Missä minä olen?

Ympärilläni on kiviseiniä, yksi lasi-ikkuna kaltereilla, kalteriset lasiovet ja mukavana nukkuma-alustanani kova lattia. Tämä paikka on varmasti creepyin näkemäni.
Kun saan ajan- ja paikantajuni palautumaan, alan pikkuhiljaa muistaa. Harry. Limanuljaska Caleb. San Fransico.

Ei hitto. Nyt minä jo todellakin tarvitsen vastauksia.

"Odotinkin että heräisit", kuuluu yhtäkkinen karhean tuttu ääni takaani saaden minut säpsähtämään.
Käännyn katsomaan, ja näen tutun naaman takanani. Hän virnistää ja ottaa askelen kohti minua. Nousen vaistomaisesti istumaan, ja vien katseeni seinään.

"Mitä sä täällä teet?" kysyn inhoavana mulkaisten tuota. Eikö hän voi ikinä jättää minua rauhaan?

"Rauha. Tulin vaa ilmottaan että sulla on pari päivää aikaa saada se sun pikku kultas tänne", hän sanoo muka sydämmellisesti, kyykistyy tasolleni ja hipaisee leukaani saaden minut jäykistymään inhosta. Sitten hän ojentaa minulle täysin yllätyksekseni puhelimeni.

Mitä hän luulee minun tällä tekevän? Mietin pyöritellen puhelinta epävarmana kädessäni.

"Ja älä kysy mistä tän sain. Soitat vaan sille kullalles ja sanot että sun henki on poissa kahen päivän päästä ellei se ilmesty tänne", hän puhuu kuin normaalista rutiinista ja lähtee kävelemään kohti ovea.

Mitä? Henki poissa? He siis....he siis ovat aikeissa teloittaa minut. Tuosta noin vain. En minä ole vielä valmis kuolemaan. En millään lailla. Tämä on sairasta. Eikai hän ole tosissaan?

Hän on hullu sekopää. Täysin hullu.

"Ja ainii muuten. Sun vaatteet on tossa lattialla, ne tarkastettiin ettei niihi jääny mitään", tuo virnistää ilkikurisesti ja poistuu ovesta saaden minut tajuamaan olevani alusvaatteisillani.

Punastun kauttaaltani ja vihani alkaa kiehumaan. Hiton paskiainen. Ois voinu edes laittaa ne takas mun päälle ku tarkasti ne. Voisiko olla enää iljettävämpää otusta, ensin häpäisee seksuaalisesti ja sitten aikoo teloituttaa! Hyi mikä mielisairas pedofiili. Mutta häntä en aio pelätä. En suostu pelkäämään, enkä todellakaan aio luovuttaa ilman taisteluita.
Tuijotan kohti ovea josta tuo inhottava limanuljaska juuri poistui, kun viimein herään vihakuplastani puhelimeni viestiääneen. Vilkaisen puhelimeni puolirikkoutunutta näyttöä. 1 uusi viesti.

Superkomea Caleb:

Alappa soittaa sille kullalles. Mulla ei oo koko päivää aikaa oottaa tässä sun sellin eessä. Vaikka kyllä voisin oottaakin sielä puolen ;)

'Superkomea Caleb'. Kylmät inhon väreet karmivat selkäpiitäni. Minä en Harrylle soita ja tuo saa luvan kuulla kunniansa. Miten hitossa se on ees saanu mun puhelimen auki? Ja tuo nimikin oikein loistaa sen itserakasta säteilyvoimaa joka saa muut vaan voimaan pahoin. Kuka voi olla samaan aikaan noin mielisairas, että itserakas?

Pähkäilen muutaman minuutin puhelimeni kanssa saatuani hyvän idean soittaa tutuilleni, mutten saa yhteyttä. Samoin kävi myös poliisin kohdalla. Ilmeisesti muut yhteydet paitsi Harryn numero on estetty. Tietysti heidän täytyy osata ajatella kaikkea.

Tungin vaatteeni päälle ja talsin itsevarmasti kohti sellini ovea. Koputan siihen napakasti mutten saa vastausta.

Hemmetin ääliö, miksei hän voi edes vastata!