All I Want Is You ||H.S Suomeksi

6. Laatuaikaa

Mietin tulevia treffejäni unettomana sängyssäni. Harry vaikutti eilen hieman pehmenevän, vai kuvittelinko vain.
En saa millään unta, enkä voi kertoa treffeistä Sarahille, en ainakaan vielä. Hän nimittäin vetäisi siitä hirveän shown ja sitä kaipaan tällä hetkellä vähiten tämän draaman lisäksi. Äidille kertominen taas ei tulisi mieleenikään, en nimittäin voisi kertoa hänelle Harrysta ilman että en joutuisi vakuutelemaan kertomustani. Äiti ei usko ikinä mihinkään hiemankaan uskomattomalta kuulostavaan, joten tuhlaisin vain aikaani ja saisin itseni näyttämään täydeltä idiootilta. Tarvitsen nyt vain aikaa selvittämään päätäni tästä hullunmyllystä. Mutta mitä hän haluaa minusta? Tuota kysymystä olen miettinyt pääni puhki viimeisimpien päivien ajan.

Vilkaisen seinäkelloani, se näyttää olevan kolme. Olen rättiväsynyt, painan silmäni kiinni ja pakotan päässäni pyörivät ajatukset pois, ei niihin kumminkaan voi juuri nyt vaikuttaa.

****

"Alice" kuuluu ääni sänkyni vierestä.

"Alice" hän ravistaa olkapäätäni,

"Alice nyt ylös. Kello on kahdeksan ja sinulla alkaa koulu. Ja missä ne mun rahat on? Mun pitää maksaa se mun fysioterapia-aika, sen eräpäivä on tänään ja se pitää maksaa käteisellä".

Tunnistan kiihtyneen äänen kuuluvan äidilleni, hän käy fysioterapiassa joka toinen viikko yhdellä hieman höyrähtäneellä mummolla, joka ei luota pankkiin.

"Mmm...joo..ne on tuola mun takin taskussa", mumisen äidilleni raottaen unisena silmiäni.

Hän kävelee takkini luokse, kaivaa sieltä rahansa ja kipittää ovelle.

"Nonii, meen nyt. Nousehan ylös siitä ennen kun myöhästyt, bye sweetheart" äiti huikkaa ovelta imelästi ja tunkee rahojaan lompakkoonsa.

"Mmjoo" hymähdän takaisin äidilleni.

Kerään itseni ylös sängystä ja päätän mennä suihkuun. En ole käynytkään siellä muutamaan päivään ja oloni tuntuu likaiselta.
Suihkun jälkeen suuntaan vaatekaapille, valitsen mustat farkut ja valkoisen villapaidan. Vedän ne päälleni ja raahaudun peilin eteen.
Kuivaan hiukseni, ja kun olen harjaamassa niitä, puhelimeni viestiääni piippaa :

Sarah:
Oothan noussu? Tuu kiireesti, mulla on asiaa.

Minä:
Joo, tuun ihan kohta.

Mitähän hänellä on asiaa, ei hän yleensä ilmoita tuolla lailla ellei se ole jotain räjähdysherkkää.
Vilkaisen kelloa, se on kymmentävaille. Ei uutta minulle. Menen muutamalla juoksuaskeleella alakertaan, sieppaan banaanin hedelmäkorista ja suuntaan aulaan. Vedän kenkäni jalkaan ja nahkatakin päälleni, tämän jälkeen avaan oven, astelen ulos ja lukitsen sen perässäni. Sitten ampaisen juoksuun.
Matkalla mietin mitä kertoisin Sarahille, en tiedä mitä voin kertoa. Harry nimittäin saattaisi suuttua liiasta lavertelusta, enkä kaipaa uusia suuttumisia häneltä, viime kerta oli jo tarpeeksi.
Saavun koulun pihaan. Koulun ulkoseinään naulittu kello näyttää viittä vaille. Ihme, tämä on ehkä ensimmäinen kerta kun tulen näin ajoissa koko lukukauden aikana.

"Moi!" huikkaan Sarahille joka näyttää olevan odottanut minua jo pitemmän aikaa vakiovaatepaikallani.

"Moi, et arvaa mitä Daisy sano!" Hän hihkuu innostuksissaan.

"Se sano et pääsen sen äidin omistamalle kirpparille töihin!" hän lopettaa lauseensa ja tuijottaa minua hymy korvissa.

Tiedän miten iso juttu tämä on Sarahille, päästä noin vain lempikirpparilleen töihin. Hän on ihaillut sitä kirpputoria jo pitemmän aikaa ja käy siellä noin neljä kertaa viikossa mikäli opiskeluiltaan ehtii.