All I Want Is You ||H.S Suomeksi

28. Impossible

Älkää laittako vielä alussa tota musiikkia päälle, vaan vasta sitte ku sanon tuola yhessä kohtaa.

Makaan sänkyni päällä puhelin vierelläni. Kaksi vaihtoehtoa.

Sarah vai Harry?

Sarah voisi antaa minulle rahkeita puhua Harryn kanssa, mutta toisaalta hän kyllä pakottaisi minut eroamaan Harrysta heti. Toisaalta taas, jos puhun ensin Harryn kanssa, voin jauhaa Sarahin kanssa tapahtuneesta rauhassa. On tämä elämä sitten vaikeaa. Päätä nyt vain.

Otan puhelimeni ja painan sen virtalukkoa.

12.23

Maanantai.

Minun ei ollut tarvinnut edes mennä kouluun tänään. Vaikka ei se kyllä hirveästi minun elämääni vaikuta, koska jälkeen jäämisestäkään ei enää tarvitse huolehtia, kun on ollut näitä lomapäiviä muutama viikko. Muutenkin Harryn ilmestyminen on pistänyt koko opiskelumotivaationi pohjalle. Karua mutta totta, seura tekee kaltaisekseen.

Haluan puhua, tule käymään?

naputtelen puhelimeeni.

Ääh. En minä noin voi kirjoittaa.

Haluaisin puhua, tulisitko käymään?

Äh. Ei Harrylle tuollaista kiltintytön pullamössötystäkään voi laittaa.

Harry, haluan puhua. Voitko tulla käymään?

-Alice

Täydellinen.

Painan lähetä -nappulaa ennen kuin kerkeän epäröidä, ja jään odottamaan vastausta. Sitten pudotan puhelimeni mahani päälle huokaisten.

Vastaus tulee melkein heti. Puhelimeni värisee ja piippaa. Nappaan sen nopeasti ja näen ruudussa nimen...Sarah?

Haluan nähä tänään.

-Sarah

Huokaisen uudestaan.

En minä voi kaikkea tehdä yhtenä päivänä, kun yhden viestin lähettäminenkin oli niin hemmetin vaikeaa.

En pysty. Nähään huomenna.

-Alice

Käännyn kyljelleni ja painan puhelintani rintaani vasten.

***

Kello tikittää huoneeni seinää vasten tuoden sen kylmyyteen elämää.
Hengitykseni kuuluu korvissani lävitsetunkevasti, ja ikkunani kaihtimista pilkistelee valonsäteitä.

Kaikkialla on hiljaista.

Odotan Harryn viestiä mahani tehdessä tuhojaan jännityskouristuksillaan.

Miksi hemmetissä minä pyysin häntä puhumaan, kun en itsekään kunnolla tiedä, mitä pitäisi puhua?

Viestin lähettämisestä on kulunut nyt jo noin 15 minuuttia. Hän ei vastaa.

Olenko minä tehnyt jotain väärin?

Mahani mouraisee yllättäen niin suuresti, että jopa minä hätkähdän.
Viime aterioinnista on kulut jo 6 ja puoli tuntia. Ehkä on jo aikakin mennä syömään.

Vääntäydyn ylös sängystäni ja lähden lampsimaan alakertaan.

Kävelyni saa aikaan rasahduksia ja pieniä kumahduksia. Portaiden naksahtelevat äänet rikkovat talomme rauhallista hiljaisuutta. Ne tuovat taloomme sitä pientä eloa, joka on ollut poissa koko päivän.
En muista milloin viimeksi täällä olisi ollut näin hiljaista.