All I Want Is You ||H.S Suomeksi

20. Another Man

Alkuun taas tämmönen pieni ilmotus: Älkää laittako vielä heti alussa tuota kappaletta soimaan niin saatte enemmän irti, koska se sopii yhteen kohtaukseen tässä luvussa tosi hyvin. Ilmotan heti ennen sitä kohtausta tuola yhessä välissä, ku voitte laittaa sen päälle. :)

"Siitä tulikin mieleen", hän aloittaa taas vähän hermostuneena ja haraisee tukkaansa, "Että ööm....oon miettiny että haluaisitko vaikka lähtä munkaa joku päivä ulos, vaikka huomenna ääm..tai siis tottakai huomenna, ei kai me enää kerettäis sen jälkee äh, tai siis voiaan me tänäänki ehkä mennä, tai siis jos vaan haluat....ööh...mitä sanot?"
Tuijotan Calebia suu auki. Kuulinko varmasti oikein, vai pettivätkö korvani minut jo tällä iällä?

"M-mitä?" kysyn ennen kuin kerkeän ajatellakaan.

"Niin siis lähetkö munkaa ulos?" hän toistaa kysymyksensä paremmin koottuna punan helottaessaan poskillaan.

Onko tämä taas jokin vitsi? En usko että hän kysyisi minulta tuollaista tosissaan. Mutta hän kyllä vaikuttaa aidosti hermostuneelta, enkä ole ikinä nähnyt häntä tuollaisena. Toisaalta Harry on kertonut minulle Calebin olevan hyvä näyttelemään. Äh en tiedä.

Tutkailen Calebin kasvoja etsien jonkinlaista merkkiä joka paljastaisi hänen ajatuksensa, -joka on hieman kyllä kiusallista sillä näen hänen tekevän samoin-. Ei, tämä ei ole vitsi. Kyllä hän on tosissaan. Mutta mitä minä vastaan? En kyllä ollut ikinä ajatellut tässä näin käyvän, ja sitä paitsi miten vangit muka voivat lähteä ulos viettämään iltaa? Ja mitä Harrykin sanoisi? Vaikka ei häntä kylläkään enää ole elämässäni. Tunnen pienen pistoksen sydämmessäni, se yrittää levitä koko kehooni, mutta työnnän sen väkisin pois. Keskity tilanteeseen Al.

Kokoan ääneni ja saan kysytyksi:"Ootko sä ihan tosissaan?" Hän havahtuu tutkailemasta kasvojani ja punehtuu entistä enemmän.

"Oon oon", hän huokaisee. "En kai mä nyt muuten ois kysyny. Mutta ei sun oo pakko jos et halua." Caleb nousee viereltäni ilmeettömänä ja lähtee kävelemään kohti ovea. Olisi kyllä kiva päästä käymään pitkästä aikaa ulkona, ja ennen kaikkea sieltä voisi päästä helpommin pakenemaan.

"Lähen", vastaan nopeasti ennen kuin hän ehtii poistua sellistäni.

"Mihin lähet?" hän kohottaa katseensa ja kysyy hölmönä.

"No sun kans sinne ulos", naurahdan. En voi olla kovin spesiaali jos hän jo nyt unohti kysyneensä tuollaista. Tuo käännähtää äkisti ympäri kannoillaan.

"A-aa joo. Hyvä. Tänää vai huomenna?" hän kysyy edelleen hieman epävarmana ja hioo kämmenselkäänsä.

"Tänään vaikka", vastaan ja suon Calebille pienen ystävällisen hymyn.

"Okei, tuun hakeen sua kuudelta, kello on nyt viis", hän huikkaa iloisesti ja käännähtää uudelleen kannoillaan sulkien ovea perässään. "Ainii muuten", tuo työntää vielä päänsä esiin oven raosta. "Sulla on tässä majoneesia", hän osoittaa poskeaan ja virnistää. Sitten hän sulkee oven jättäen minut synkkään selliini.

***

Olen suunnitellut mahdollista pakoa koko tunnin ajan niin keskittyneesti, etten ole edes kerennyt ajatella siistiä itseäni ulkomaailmaa varten. Pettymyksekseni en ole kuitenkaan keksinyt yhtään järkevää suunnitelmaa, joka varmasti toimisi. Olen vain päättänyt odottaa Calebia, ja keksiä paikanpäällä jotain toteuttamisen arvoista. Ja jos hän luulee näiden olevan treffit, niin hän on varmaan päästään vialla.Tai oikeastaan varmasti. Kyllä hänen olisinpitänyt huomata torjuvasta käytöksestäni etten ole kiinostunut hänestä. Vankilapako olisi osuvampi nimitys tälle. Muutenkaan en edes ymmärrä, mistä ihmeestä hän repäisi idean pyytää vankia ulos? En tiedä onko se oikeutettua heidän sääntökirjoissaan, mutta miksi jäisin kyseenalaistamaan sitä, kun voin yhtä hyvin yrittää pakoa. Ovi avautuu yhtäkkiä, ja niin rivakasti, että kerkeän säpsähtää. Näiden parin päivän aikana tutuksi tullut pää työntyy esiin.