All I Want Is You ||H.S Suomeksi

9. Filshberg

Alice:

Mietin pitkään mitä tekisin, tiedän että pitäisi sanoa tiukasti ei, mutta kiusaukset voittavat sodan pääni sisällä. Sitä paitsi minähän haluan vain kahviseuraa sekä kahvia, ja sitä saisin nyt.
Päätän lähteä, mutta ilmoittamaan en Harrylle pysty koska numero on tuntematon. Miksiköhän Harry pitää numeroaan tuntemattomalla?

Nousen sängystä ja suuntaan vaatekaapille, valitsen perusmustat farkut, vaaleansinisen farkunkankaan näköisen kauluspaidan,mustan käsilaukun, ja valkoisen löysän perus t-paidan.(kuva yläpalkissa)

Tämän jälkeen menen aulaan ja laitan sittenkin vain valkoiset tennarini, koska adidaksen kolmiraitakengät eivät sopisi millään tähän asuun.

Lähden matkaan ja tungen puhelimeni taskuuni. Mistähän Harry haluaa vielä puhua tapahtuneen jälkeen, mietin ja otan muutaman juoksuaskeleen sillä huomaan kellon olevan jo kymmentävaille.

Harry:

Odotan Alicea kahvilan edessä, en tiedä miten minun olisi pitänyt reagoida hänen sanomaansa, vieläpä kun se on totta. Hiton hitto tätä koulua, kaikki jutut leviää. Normaalisti olisin vain antanut asian olla ja etsinyt uuden tytön, mutta tässä tytössä jokin vetää minua puoleensa, jokin mitä en voi hallita. Hemmetin ärsyttävää.
Olin aluksi ajatellut häntä pelaamismielessä, mutta yhtäkkiä jotain vain tapahtui. Hän on niin viaton ja erillainen kuin muut, todella kokematon. Mutta en voi kyllä kieltää etteivätkö pelini eri tytöillä olleet hauskoja. En silti pysty pelaamaan hänellä, tunnen jotain pientä häntä kohtaan, jotain lämpöä jota en ole kokenut. Oli miten oli, minä haluan nyt hänet, enkä ketään muuta. Ja aion myös saada hänet, painukoon hittoon jokainen joka yrittää estää minua.

Filshbergin kellotaulu näyttää jo minuuttiavaille, mikä hitto hänellä kestää? Tai ehkä hän ei tulekkaan tapahtuneen ansiosta. Suoristan paitani helmaa odottaessani Alicea,
tuntuu ihan luuserilta, seistä nyt täällä odottamassa jotain tyttöä joka jo torjui minut. Ei minun tapaistani ollenkaan. Mutta en vain pysty päästämään hänestä irti, olen kai jotenkin pakkomielteinen tuota tyttöä kohtaan.

Alice kiinnittää katseeni ilmestymisellään, hän näyttää syötävältä tuossakin asussa. Hymyilen hänelle automaattisesti.

"Moi", hän huikkaa iloisesti.

"Moi, kiitos ku tulit, näytät nätiltä", sanon hilliten viimeisen lauseeni etten päästäisi liian rivoja kehuja tuolle herkälle tytölle.
Puna leviää hänen kasvoilleen kehustani. Hän ei varmaan edes tiedä kuinka suloiselta näyttää punastuessaan.

Avaan hänelle oven ja astumme sisään kahvilaan suunnaten nurkkapöytään. Hän tilaa kahvia maidon kanssa, ja päätän ottaa saman.

"Mistä sä halusit puhua?" hän kysyy odottavalla äänellä.
Nonii, nyt vaan kaikki peliin, ei tää enää pahemmaks voi muuttua.

Huokaisen ja aloitan kertomukseni :"Halusin puhuu siitä, mitä sait selville musta..", katson häntä vakavana silmiin ja hän nyökkää hitusen epäuskoisen oloisena.

"Se on totta, oon tehny semmosia juttuja mistä et ihan mielellää kuulis. Mutta pyysin sut tänne siks että voisin kertoo sulle tän : en aio satuttaa sua", puhun tytölle jonka katse harhailee läpi huonetta, hän ei näytä uskovan.

"Oon pelannu kyllä niillä tytöillä. Mutta ku tapasin sut, jotain tapahtu. En osaa selittää sitä, mutta aion todistaa että oon tosissani tässä sun kanssa", kerron katsoen häntä suoraan silmiin ja lasken käteni tytön lämpimän käden päälle.

"Miten sää aattelit sen tehä?" hän tuhahtaa epäuskoisesti ja silittää peukaloillaan kahvikuppiaan.

"Sen aioinki just tässä kertoa. Aion kertoo koko koululle meistä", hymyilen hänelle virnistäen, olen iloinen saadessani hänet vihdoin tajuamaan.

Hänen suunsa loksahtaa auki, "Mu-mutta ethän sä koskaan tee tämmöstä, tai et ainakaa oo kuulemma halunnu kertoo sun naisista kellekkään. Ja mitähän Daisyki sanois, ja ennen kaikkea Sarah. Eikä me ees olla yhessä, mehän ollaan vaan kavereita!", hän änkyttää sanoja suustaan shokissa ja tuijottaa minua ällistyneenä.

Kavereita. Sana kirvelee minua joka kerralla yhtä hiton paljon ja saa sydämmessäni tuntumaan puukoviiltoja.

"Al, mä haluan olla enemmän ku kavereita", sanon päättäväisenä vihdoin sen mitä olen halunnut viimeisten päivien ajan kertoa.

Hän ei vastaa mitään vaan tuijottaa lattiaa mietteliäänä. Miten tuo onnistuu aina vaan saamaan minut hermostuneeksi ja heikot puoleni esiin?

Vihdoin hän saa sanottua:"Lupaatko että et satuta mua, ihan koko sydämmes pohjasta?" hän kysyy tuijottaen minua vakavasti. Naurahdan ja katsahdan maata, otan tytön leuasta hellästi kiinni ja varmistan katsekontaktini häneen.

"Alice Tracey Smith, minä, Harry Edward Styles lupaan koko sydämmeni pohjasta olla satuttamatta sinua", vannon kuin häävalaa konsanaan, hän näyttää huvittuneelta.

"Ja haluan myös olla sun kanssa", puhun päättäväisellä äänensävyllä kuin en jättäisi hänelle muuta vaihtoehtoa. Hän hymähtää ja pudistaa päätään.

"Hyvä on herra Harry Edward Styles, mutta vaan kokeilun vuoks, pakko kai mun on sulle joskus antaa mahollisuus. Ja myös siks että osaat vannoa hämmästyttävän hyvin. Ja jätä se koko koululle kertominen pois, en halua mitään sählinkiä mun lähelle", hän hymähtää punan levitessä poskilleen.

"Eli me ollaan nyt-" aloitan virnistäen kunnes hän pysäyttää lauseeni kuin ei uskaltaisi kuulla sitä. Hän on niin suloinen.

"niin ollaan", hän vastaa naurahtaen ja kaivaa puhelintaan taskustaan.

"Se on jo yheksän, pitää varmaan rueta lähtemään", hän puhelee ja tunkee sen takaisin taskuunsa.

"Harry, tää tuntuu niin tyhmältä, tää että sovitaan vaan että 'joo nyt ollaan yhessä' niinku jotku ala-asteelaiset, vaikka ei ees tunneta kunnolla", hän tokaisee yllätyksekseni ja naurahtaa saaden sillä hymyn nousemaan suunpieliini.

"No enhä mä voi pitää sua vapaanakaa, ties kuka sut viettelis", puren huultani. Hän repeää nauramaan, mikä tässä nyt on näin hauskaa?

"Pelkäätkö sää tässä että ottaisin Andrewin takasin?" hän nauraa suloisesti.

"No niinki ois voinu käyä", tunnustan vihdoin mitä olen ajanut takaa.

"No ei tarvii huolehtia, se että se haluaa mut takas ei tarkota sitä et mä haluan sen", hän puhelee minulle edelleenki huvittuneesti ja pudistaa päätään.

"Hyvä, koska sä kuulut nyt mulle", totean hänelle ja nousen pöydästä hakien hänet toiselta puolelta mukaani. Poistumme Filshbergistä ja saatan hänet kotiin.

Vihdoin hän on minun.

Alice:

Avaan oven, Harry kaappaa minut yhtäkkisesti seinää vasten. Hän lähestyy kasvojani, tunnen hänen lämpimän hengityksensä kasvoillani. Hän suutelee minua intohimoisesti. Sillä hetkellä tunnen perhosten leijailevan vatsassani. Sitten hän päästää irti ja siirtää katseensa silmiini.

"Nähään", hän sanoo, virnistää ja astelee ulos kodistamme sulkien oven.

Olen hämilläni juuri tapahtuneesta, en tiedä miten reagoida mutta en voi estää hymyä karkaamasta huulieni välistä.
Minua alkaa väsyttää joten päätän vain painua petiin. Menen yläkertaan, vaihdan yövaatteet ja menen nukkumaan. Viimeisenä ajatuksena päähäni pälkähtää ennen untani Sarah ja Daisy, kumpikin yrittää varmasti pitää minut kaukana tuosta kiharapäästä, toinen koska on huolissaan minusta, toinen koska haluaa Harryn. Mitähän huomisestakin tulee?

9. Osa ja super lyhyt sellanen. Tää alkaa nyt sitte etenemään aika kovaa vauhtia, joten voitte vihdoin huokasta tosta 8:n luvun säädöstä.😛 Hope you enjoyed, pysykää mukana, kaikkea hyvää ja kiitos ku luette näitä, it rly means a world to me!❤

XOXO Curlysleeper