All I Want Is You ||H.S Suomeksi

4. Pullonpyöritystä

Tuijotan Harryn auton ikkunasta ulos kädet puuskassa. Hän on luvannut käyttää minua kotona viemässä kauppakassini. Ihme.

"Mistä sä ees tiiät missä mä asun?" tuhahdan Harrylle.

"Tiiänpähän vaa. Tiiän paljon asioita" Harry myhäilee salamyhkäisenä.

"Aha" vastaan. Hän tuntuu niin karmivalta, miten hän voi tietää niin paljon minusta?

"Mistä sä tiiät mun nimen?" tokaisen Harryltä nyt jo vähän enemmän pelokkaana.

"Tiiän enemmänkin, paljon enemmän susta ku luulet" Harry hymähtää, hänen virneensä nostaa tasoaan.

Tämä alkaa käydä karmivaksi, haluan pois täältä. Ja jos tuo luulee että olen oikeasti tulossa sen mukaan jonnekkin, niin saa kyllä pettyä. Olen jo laatinut kömpelön suunnitelman päästä eroon Harrysta, ainakin täksi illaksi.

Auto kaartaa pihaamme. Yritän avata ovea mutta se on pettymyksekseni lapsilukossa.

"Luuletko että päästäisin sut noin helpolla karkaamaan?" hän hymähtää, vilkaisee minuun virnulla ja pudistaa päätään ovenavausyritykselleni.

Hän kiertää toiselle puolelle ja avaa minulle oven. Astun ulos autosta. Nyt.

"Kato miten sulonen kissa, haluaisin tuommosen." osoitan Harrylle naapurin mummon vanhaa Maija-kissaa.

Se on yleensä aina ikkunalaudalla vakiopaikallaan joten uskalsin laatia suunnitelmani sen varaan. Harry katsoo kohti kissaa. Nyt on juuri sopiva hetki. Ujutan käteni varovasti Harryn takin taskuun ja kaivan setelini sieltä.

"Mitä tossa muka on niin ihmeellistä." hän tokaisee.

"No se vaan on niin söpö" huikkaan myhäillen suunnitelmani onnistumiselle.

"Jaaha" Harry tuhahtaa.

Nappaan etupenkiltä ostokseni ja lähden tallustelemaan kohti ovea. Kunnes yhtäkkiä, juuri kun kerkeän avata oven, käsi tarrautuu olkapäähäni ja tuuppaa minut kovasti vasten puista ovea sulkien sen takaisin kiinni. Auh.

"Etkai sä luule et mä näin tyhmä oon, annappa ne rahat nyt kiltisti tänne" Harry kuiskaa kiristävällä äänellä ja korvanpieltäni hipoen.

"Etsaa" Tokaisen hänelle tiukasti itku kurkussa.

Ahdistaa. Pelottaa. Itkettää.
Harryn katse muuttuu entistä tummemmaksi.

"Mä sanoin" hän aloittaa lauseensa,

"ne rahat" ote kiristyy,

"tänne!" Hän karjaisee suoraan vasten kasvojani.

Sydämmeni pomppaa ilmaan. Hänen katseestaan paistaa raivo. En uskalla enään taistella vastaan, nielaisen ja ojennan rahani Harrylle ilman pienintäkään vilkaisua.

"Hyvä tyttö" hän kuiskaa ja hipaisee kielellään korvaani.

"Me tavataan vielä, tää ei jää tähän" hän kuiskaa salamyhkäisesti korvani viereen.

Sitten hän päästää minusta irti, kävelee autolleen ja häipyy. Selkäpiitäni karmii Harryn sanat, tunnen inhoa ja pelkoa, jos hän jotain lupaa, se ei jää toteutumatta. Olen aivan rikki ja shokissa, avaan oven, kerään levinneet ostokseni maasta, raahaudun sisään, rojahdan lattialle ja purskahdan itkemään.

Makaan lattialla järkyttyneenä kaikesta, en jaksa Harrya. Hän pilaa elämäni. Olisipa Sarah täällä. Ajatukseni lentelevät ympäriinsä. En yksinkertaisesti jaksa tätä. Haluan vain jäädä tähän makaamaan ikuisesti. Valkoiset kenkäni ovat sotkeutuneet kuraan ja hiukseni ovat Harryn käsittelystä sekaisin. En enää välitä. Miksi tämä elämä on tälläistä kuraa, miksi en saa elää normaalia elämää, haluan päästää irti koko elämästä vähäksi aikaa. Äh, mitä mä oikein ajattelen. Kaikki oli hyvin muutama päivä sitten. Nyt joku hullu rikollinen on ottanut minut silmätikukseen. Äh, lopeta nuo ajatukset Alice, kerää ittes. Pääsit pois Harryn läheltä, kaikki on hyvin. Nouse ylös ja tee jotain järkevää.