All I Want Is You ||H.S Suomeksi

12. Mess

"Nyt ylös Alice" kuuluu äidin turhautunut tokaisu sänkyni vierestä.

"En halua mennä kouluun, kerro opelle että oon sairaana", mumisen ärsyyntyneenä sänkyni pohjalta.

En yksinkertaisesti halua mennä kouluun tapahtuneen jälkeen. En halua nähdä Harrya, en halua nähdä Sarahia, en halua kuunnella opettajan pitkää litariaa miksi pitäisi olla ajoissa, en yksinkertaisesti halua tehdä mitään muuta kuin käpertyä sänkyyni peiton sisään ja jäädä siihen loppuelämäkseni.

Tunnen peiton vedettävän päältäni, yritän kiskoa sitä takaisin kaikin voimin pitäen silmiäni kiinni.

"Alice, tuo on ihan naurettavaa. Sulla on viisi minuuttia aikaa koulun alkuun, nyt ylös!", äiti tuhahtaa.

"Pliis äiti. Vaan tän kerran", anelen epätoivoisena.

"Ei käy. Sullahan on tänään se lukion esitteleminen ysiluokkalaisille. Etkä varmaan halua olla siitä myöhässä", äiti painostaa. Ai niin se, voi hitto.

"Äh..no okei fine", tuhahdan ja nousen istumaan sängylleni. Äiti hymähtää tyytyväisenä voitettuaan taistelumme ja poistuu huoneestani.

Puen nopeasti ensimmäiset vastaantulevat vaatteet pälleni ja suuntaan alakertaan. Sitten nappaan vain omenan hedelmäkorista ja painelen aulaan ja vedän ulkotamineet päälleni. Olen muutenkin jo myöhässä, joten minulla ei todellakaan ole aikaa jäädä syömään. Vedän poistuessani vastahakoisesti talostamme oven kiinni perässäni ja ampaisen juoksuun.

Vilkaisen puhelimen kelloa, joka näyttää minun olevan 10 minuuttia myöhässä. Huokaisen ja lähden raahautumaan kouluun.

**

"Moi", Sarah huikkaa iloisesti nostaen katseensa melkein heti puhelimeensa viestin ilmoittaessa tulostaan.

"Moi", vastaan ilmeettömästi.

Olen jotenkin hieman pettynyt Sarahiin, vaikka eihän se Sarahin vika ole jos Harry on ihastunut häneen. Mutta jos hän on tehnyt jotain Harryn kanssa, niinkuin jotain intiimiä, niin pettyneisyyteen kyllä olisi aihetta. Entä jos hän onkin? Ei, ei hän varmaan ole. Luotan häneen niin paljon. Mutta siltä se kyllä vaikutti kun näin heidät Filshbegin ikkunasta. Ehkä hän on tehnyt sen saadakseen Harryn pois luoltani. En tiedä mitä ajatella ja pudistan päätäni ajatuksilleni. Vilkaisen Sarahin puhelinta ja huomaan hänelle tulleen viestin tuntemattomasta numerosta.

Ootko koulussa?
-H

H? Mitä hittoa? Ehkä luuloni ovat oikeassa. Tunnen pettyneisyyden vajoavan sisälleni.

"H?" kysyn sarahilta ihmeissäni.

"Ämm..siis se on vaan yks hammaslääkäri", hän sopertaa hätäisenä ja sulloo puhelinta taskuunsa.

"Miks hammaslääkäri kysyis sulta ootko koulussa?" tuhahdan epäuskoisena.

"Eiku se on semmonen jännä huolehtivainen...äh...unohda", hän selittää hermostuneena.

"Aha", vastaan ilmeettömänä, olen pettynyt Sarahiin. Miten hän kehtaa? Kaiken tämän jälkeen.

"Ootko muuten kauan miettiny tuota asukokonaisuutta. Kekseliäällä päälläkö olit aamulla?" hän yhtäkkiä huomauttaa. Käännän katseeni housuihini joita Sarah tuijottaa nieleskellen nauruaan. Ne ovat kulahtaneet Minni-Hiiri yöhousuni.

"Ei hitto", kauhistun ja valahdan punaiseksi.

"Neiti Smith, yhdeksäsluokkalaisten esittelykierros alkaa kahden minuutin päästä. Tule aulaan, he ovat täällä pian", kuuluu opinto-ohjaajamme ääni takaani. Ei ei ei nyt. Miksi kaiken pitää kaatua niskaan?