All I Want Is You ||H.S Suomeksi

22. Piilossa

Harryn nk:

Kannan äkäisen Sarahin pöydän päälle makaamaan. Sitten suuntaan tyttöni luokse, joka heittelee katseellaan puukkoja minun suuntaani.

"Älä enää ikinä, ikinä, tee mitään tällasta", hän sanoo vihan leiskuessa sanoissaan. Naurahdan ja päätän jättää vastaamatta, koska en voi tietää joudunko joskus vielä uudestaan käyttämään tätä taktiikkaa. Hän on niin jääräpäinen päättäessään jotain.

Tartun solmuun, ja alan aukaisemaan sitä. Köysi näyttää olevan vähän matkaa poikki rimpuilun jäljiltä. Hänen on täytynyt aika kovaa kiskoa, kun on tämän saanut aikaan.

"Näinkö ikävä sulle oikeesti tuli?" kysyn vaikuttuneena. Tyttöni huokaisee, tai ainakin yrittää huokaista, mutta ärtynyisyyden keskeltä hän saa aikaan vaan puuskutusta.

"Älä puhu mulle."

Sain melkeen solmun auki, kunnes katseeni pysähtyy johonkin tyttöni ranteissa. Niissä näyttää olevan palovammat köydessä rimpuilun jäljiltä. Ihoa on irronnut, ja ranteet ovat todella verestävät ja tulehtuneet. Tutkin surullisena ranteita katseellani. Kosketan hellästi rannetta, ja saan tytöltäni tuskallisen inahduksen palkaksi. Miksi hän on kiduttanut itseään näin?

"Mitä sä oot oikein aatellu?" huokaisen ja irroitan köyden kokonaan.

"Älä nyt puhu mulle", hän sanoo uudestaan vihaisena. Tunnen pistoksen sydämmessäni suoraa tuon jälkeen.

Hän lähtee Sarahin luokse jättäen minut taakseen.

Alicen nk:

Syöksyn Sarahin luokse, joka makaa pöydällä aivan järkyttävän laihana.

"Mitä ihmettä ne hullut on sulle tehny?" kysyn kauhuissani. Sarah huokaisee.

"Kerron sen joskus toiste. Voiko joku nyt vihdoin tuoda vettä ja jotain syötävää", hän marisee liikkumattomana.

Päätän sen enempää kyseenalaistamatta lähteä kauppaan, mikäli tuossa narkkarikojussa on sellaista.

"Mä tuun mukaan", kuuluu Harryn ääni takaani. Tuhahdan.

"Älä suotta", tokaisen kuivasti ja lähden lampsimaan ulos ovesta. Harry kuitenkin astelee viereeni sen enempää lupia kyselemättä. Jääräpää.

"Onko sun pakko seurata mua?" kysyn ärsyyntyneenä kävellessämme kivistä katua.

"On, jos et halua että sut raiskataan", tuo vastaa muina miehinä vierestäni ja potkii kiviä kengillään.

"Kai sä ymmärrät, että oon edelleen vihanen sulle?"

Harry ei sano mitään, saati sitten reagoi mitenkään. Hän vain kävelee kadulla tuijottaen jokaista vastaantulevaa miestä, joka vilkaiseekaan minua, murhaavasti.

"Tottakai", hän vihdoin vastaa avatessaan minulle kaupan ovea.

Päädymme ostamaan kaupasta voileivän täytteineen, vesipullon ja paljon suklaata. Sarahin täytyy nimittäin saada vähän jotain luidensa päälle.

"Ei ne siitä murhaannu vaikka kuinka haluaisit", huokaisen, kun Harry ei voi millään lopettaa noiden narkkarien murhaamista katseellaan.

"En vaan halua, että nuo ajattelee mitään likasia kuvitelmia susta. Sä kuulut täysin mulle", tuo sanoo vihaisesti. Hän ei näytä sietävän sitten ollenkaan tämän paikan ihmisiä, kun he jäävät tuijottamaan jokaisen naispuolisen ihmisen vartaloa.

"Jaaha."

Nyt hän on sitten taas tuota mieltä, vaikka juuri halusi jättää minut. Haluaisin joskus tietää, mitä tuon miehen päässä oikein liikkuu.