All I Want Is You ||H.S Suomeksi

29. Taikatemppuja

"Pakko kai mun on sitte antaa meille mahollisuus, ku en näytä pääsevän susta eroonkaan", hymisen Harryn halauksesta.

"Ole hiljaa", Harryn ääni kuiskaa.

Naurahdan ja päästän irti halauksesta. Harryn kasvot ilmestyvät hymyilevinä eteeni. Annan silmieni ihailla vihreiden parien tuiketta ja pyyhin kyyneleet kasvoiltani.

"Mun nenässä virtaa valtameri", totean lopulta.

Harry naurahtaa. Minä suuntaan keittiöön.

Repäisen rullasta suikaleen niistän räät irti nenästäni.

"Kai sulla on nyt kaikki hyvin?" Harry kysyy nojatessaan keittiön ovenkarmiin.

Lasken vettä punaiseen kahvikuppiin.

"Niin hyvin ku voi tässä tilanteessa voi olla."

Harry hymähtää.

"Meiän ei tarvii edetä nopeesti", hän lupaa ja kävelee minun luokseni.

Nostan katseeni Harryn intensiivisiin silmiin. Hän sipaisee hiuksiani pois kasvoiltani ja pysähtyy. Hänen silmänsä harhailevat ympäri kasvojani hiljaisuudessa.

"Sä oot aivan hemmetin upea", tuo lopulta toteaa.

Hymy valtaa koko kasvoni.

"Jos joltain näytän tällä hetkellä niin metsässä ryvenneeltä peikolta."

"Hyss. En anna sun pilata tunnelmaa nyt", Harry kuiskaa ja vetää hiukseni korvan taakse.

Käännän katseeni takaisin maahan. Harryn sormet lävistävät tiensä hiuksieni läpi. Ne jatkavat matkaansa kaulaani, tuoden joka sekunti jännitettä ihoni ja hänen sormiensa välille. Ne vetävät toisiaan puoleensa kuin epätoivoiset magneetit, joiden jännite kasvaa kasvamistaan. Kyynärpään kohdalla käsi irtoaa, jättäen ihoni huutamaan yksinäisyyttään. Tunnen käden hivuttautuvan hetki hetkeltä lähemmäksi, ja jännite kasvaa entisestään. Käsi on enää muutaman sentin päässä kyljestäni. Jännite on äärimmäispisteessään. Sitten se pysähtyy. Hengitykseni salpautuu. Jännite pysyy samassa pisteessä ikuisuudelta tuntuvan ajan. Se ei liiku mihinkään, ja saisi tällä hetkellä minut tekemään ihan mitä vain, vain pienellä sormen heilautuksella. Hän kiusaa minua, aivan tahallaan. Nielaisen varovasti. En pysty liikkumaan. Se hallitsee minua täydellisesti.

Vihdoin käsi liikahtaa millin, ja saa minut hengittämään varovasti. Se liikkuu hitaasti saaden ihoni kananlihalle. Sormi hipaisee vyötäröäni, se saa ihoni säpsähtämään. Kämmen tarttuu kiinni vyötärööni. Henkäisen. Vyötäröni jokainen ihosolu on muuttunut kipinäksi.

"Onko tää ok?" kuuluu karhea kuiskaus.

Nielaisen ja nyökyttelen varovasti.

Kämmen puristaa ihoani, aikeissa saada sen syttymään. Vedän ison henkäyksen.

"Ei kuulu" vaativa kuiskaus kiusoittelee. Voin jo melkein nähdä tuon virneen.

"Mhh...", yritän puhua.

Hengitys tanssii kasvojani pitkin.

Peukalo liikahtaa. Minä säpsähdän. Se alkaa silittää minun toppini helmaa. Leukani nousee itsestään ylös mielihyvän virratessa kehoani pitkin.

Hengitys on siirtynyt korvani kohdalle.

"Mitä?" tummunut ääni kysyy.