All I Want Is You ||H.S Suomeksi

16. Surprise

"Mä....ähm...Sauna on valmis." Harry päättääkin vaihtaa puheenaiheensa kesken lauseen. Jään istumaan hämilleni hänen poistuessaan huoneen ovelle.

"Mee sinne. Sielä on sulle jotain", Harry sanoo huoneen ovelta. Sitten hän vilkaisee minuun päin ja poistuu. Hänen katseessaan oli jotain haikeutta, jota en ole ennen nähnyt noissa silmissä.

Kerään itseni sängyltä ja vilkaisen peiliin matkallani saunaan (joka kuitenkin näytti olevan virhe huomatessani siistin kuvajaiseni). Mitähän siellä voi olla? Päätän ensin käydä suihkussa ja vasta sitten mennä saunaan. Haluan säilyttää jännityksen loppuun asti, sillä jos se on jotain pahaa, haluan pitää itseni mahdollisimman kauan pois uudesta shokista.
Astelen luksusmaiseen suihkuun ja avaan hanan. Painan suihkunkuvaa näyttävää nappia ja lämpimä vesi virtaa päälleni. Nautin sen tuomasta rennosta olosta ja se saa minut miettimään kauankohan edellisestä kerrasta on. Varmaan ainakin puoli viikkoa. Inhoan rasvaisia hiuksia ja käyn yleensä joka toinen päivä suihkussa. Joten voin sanoa ettei hiuksissani tällä hetkellä ole kehumista oikein miltään kannalta. Ne ovat takkuiset, likaiset maassa könyämisestäni ja rasvaiset. Suorastaan nautin tästä puhtaasta vedestä. En ole edes ajatellut hiuksiani kertaakaan täällä ollessani. Taisin olla liian shokissa.
Pesen itseni puhtaaksi ihanan tuoksuisilla pesuaineilla ja menen saunaan.

Saunan lauteilla näkyy kirje, se on sinetöity ja kirjekuoressa. Nappaan kirjeen ja otan yhden henkäyksen ennen avaamista. Mitä tahansa sieltä tuleekaan, sinä kestät sen Al. Älä mene shokkiin. Taittelen kirjeen auki ja alan lukemaan käsinkirjoitettua tekstiä.

Olen poissa. Älä odota mua. Sun on parempi olla jonkun kanssa jolla on turvallinen tausta ja jota sun ei tarvii pelätä.

-Harry

Mitä? Minne hän on lähtenyt? Eikai hän ole kuollut? Onko hän tappanut itsensä? Kyyneleet valuvat poskilleni kirjeen pudotessa saunan märälle lattialle. En välitä. Onko Harry nyt poissa? Minun takiani? Tunnen hirvittävää syyllistä oloa, hän kärsi minun takiani. Hän on poissa minun takiani. Minä olen hänen tuskansa takana. Mitä olen mennyt tekemään? Tajuan yhtäkkiä nähneeni Harryn juuri ennen kuin menin saunaan. Ehkä voin estää hänen aikeensa. Kompuroin saunan portaat alas ja nappaan pyyhkeen henkarista. Sidon sen hädissäni päälleni ja juoksen olohuoneeseen.

"Harry!" huudan. Ei vastausta.

"Harry!" Kyynelvirta on jo tässä vaiheessa niin suuri että kyyneliä tippuu lattialle.

"Harry! Nyt hitto soikoon vastaa! Et sä voi jättää mua tämän kaiken jälkeen!" huudan ja lyyhistyn lattialle.

Oloni on voimaton enkä tiedä mitä tehdä. Huutoni kaikuu ympäriinsä suurta mökkiä. Hän on nyt poissa. Missä? Tappanut itsensä vai lähtenyt? Sitä en tiedä. Kyyhötän pyyhe päällä luksusmökin lattialla voimattomana. Kyllä minä häntä silti rakastin. Tai niin ainakin päättelisin tämän tuskan keskeltä.

Harry Edward Styles. Mitä sinä olet tehnyt minulle?

***

Olen maannut lattialla koko loppupäivän miettien, itkien, ja shokissa. Taas uudelleen shokissa. Mahani kurnii mutta en välitä. Kylmä kuitenkin on tunkeutunut sisälleni niin kovaa että päätän mennä suihkuun. Nousen lattialta huojuen ja lähden aikomaani kohteeseen.

Lämmin vesi virtaa päälleni saaden minut rauhoittumaan. En enää tärise, mutta uusi kyynelvirta hakeutuu kasvoilleni joka kerran kun olen saanut itkuni loppumaan. Mitä minun pitäisi tehdä? Oloni tuntuu voimattomalta ja täysin aikaansaamattomalta. Kuin en osaisi enää tehdä yhtään mitään. Kuin kaikki olisi vain aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Pakotan kuitenkin itseni pois suihkusta ja tekemään itseni ihmisen näköiseksi. Siis puen ja harjaan hiukseni. On kuitenkin vaikeaa tehdä mitään ajattelematta Harrya. Ahdistus painaa rintakehääni tietämättömyydestä. En tiedä missä hän on. Onko hän kuollut vai elävä? Ja jos hän on lähtenyt niin minne? Suunnistan keittiöön ja nappaan omenan hedelmäkorista mahaa kuristavaan nälkääni. Se kuitenkin maistuu mauttomalta. Katselen ympärilleni ja katseeni eksyy jääkaapinovessa olevaan pieneen lappuun. Suunnistan jääkaapille ja otan lapun magneetin alta.

Keittiön pöytälaatikossa on sun puhelin. Soita sillä äidilles tai Sarahille. Ne tietää tänne reitin.

-H

Teen työtä käskettyä ja nappaan pöytälaatikosta puhelimeni. Akku näyttää olevan täynnä, onpa hän kerennyt kaikkea ajatella. Näppäilen puhelimeeni äidin numeron ja painan vihreää nappia. En halua jäädä tänne enää kokemani jälkeen. Toisaalta haluaisin jäädä etsimään Harrya ja saada tietää onko hän elossa. En voi silti jäädä, tämä asunto ei ole minun omistamani enkä voi jäädä tänne Harryn haluamatta.

"Äiti", äiti vastaa toisesta päästä.

"Tuota, voisitko sä tulla nyt hakemaan mut täältä", puhun ääni kuivana ja joudun rykäisemään. En ole puhunut koko puoleen päivään mitään.

"Oi voi, te ette sitten päässeetkään yhteisymmärrykseen."

"Joo ei päästy. Voitko sä nyt vaan tulla hakemaan?" ärsyynnyn. En halua puhua tapahtuneesta.

***

Tavarani ovat autossa ja äitini etupenkillä huolestuneena. Laitan Harryn mökin oven lukkoon ja suuntaan autoon.

"Puhuitteko te?" äiti kysyy.

"Tavallaan.." mutisen.

"Selvisikö mitään?"
silmäni punehtuvat ja kyyneleet yrittävät hakeutua poskilleni muistaessani kirjeen.

"Äiti nyt ei oo oikee hetki" saan mumistua itkun pidättämisen keskeltä. Äiti huokaisee ja päätyy nyökkäämään.

Katselen ikkunasta ulos metsään ja mietin lähitulevaisuuttani. Kauankohan kestää päästä Harrystä yli. Ajatuskin tuntuu ikuisuudelta. Entä miten selittäisin Sarahille Harryn lähdön? Entä miten toimin Sarahin kanssa. Haluaisin olla vain normaalisti ja jatkaa taas ystävänä. Mitähän mieltä Sarah enää nykyään edes on minusta. Ehkä hän ei halua olla kanssani töykeyteni takia. Olin suorastaan idiootti. Olisi pitänyt tajuta ettei heillä ole mitään suhdetta vaikka koko koulu väitti muuta. Katselen synkältä näyttävää metsää ajaruksissani kunnes jokin metsässä havahduttaa ajatukseni. Joku retkeilijä selvästi. Siristän silmiäni ja yritän hahmottaa henkilöä. Kumman tutulta näyttää. Mutta voiko hän olla? Siristän silmiäni kahta kovemmin tunnistaakseni metsässä hiippailevan ihmisen. Raivo valtaa minut. Caleb.

----

Super lyhyt osa, sori :D entiiä onko tällä tarinalla enää ainuttakaan lukijaa mutta otin nyt itteeni niskasta kiinni ja päätin istua alas ja taas kirjottaa. En tiiä kauanko seuraavaan osaan menee mutta yritän kuitenki saada sen valmiiksi. Se tulee olemaan kuitenki pitempi ku tämä onnettoman lyhyt osa xd ootte huippuja kaikki💓

XOXO, Curlysleeper