The Perfect 10 - Marcus and Martinus || ✓

9. Pako [One More Second]

Heräsin ukkosen jyrähdykseen. Se iski jossain lähellä. Martinus oli jo hereillä, mutta hän yritti nukkua, jotta ei tuntisi kylmyyttä. Menin häneen kiinni ja laskin pääni pojan olkapäälle. Martinus antoi pusun poskelleni. Hymyilin ja nousin istumaan.
"Lähetäänkö pois täältä, ku kaikki vielä nukkuu?" Martinus kysäisi.
"Mä en ainakaan aio olla täällä teltassa enää yhtään kauempaa. "
"Marcus", sanoin pojan korvaan. Sain vastaukseksi hymähdyksen.
"Lähetään."
Kiskoin pojan ylös patjalta.
Teltassamme oli pari ylimääräistä tyynyä, sillä ne eivät olleet muka mahtuneet muualle.

Avasin teltan oven ja menin ulos. Marcus laittoi vielä viimeisiä tyynyjä peittonsa alle. Martinus tuli perässäni ihanaan tihkusateeseen. Marcus tuli parin sekunnin päästä teltasta. Lähdimme taivaltamaan kohti leirikeskusta. Salamat löivät maata lähellämme. Juoksimme puolet matkasta sateen yltyessä. Painavat kassit hidastivat kulkuamme, mutta emme olleet kääntymässä takaisin. Emme todellakaan.

Jäimme huohottamaan päästyämme leirikeskuksen pihalle.
"Hitsi", kuulin Marcuksen sanovan.
"Mitä?" Martinus katsoi veljeään kysyvästi.
"Miten me päästään sisälle?"
"Jos löydettäis joku kellariin menevä ikkuna nii päästäis ehkä siitä?" Martinus lähti joukon kärjessä keskuksen takapihalle.
"Tuolla", tajusin katsoen kahden metrin korkeudessa olevaan leveään ikkunaan.
Pojat punttasivat minut ylös ja minä kiskoin ensin Marcuksen ylös ja sitten Martinuksen.
"Eihä tääl nää yhtään mitään!" Martinus huudahti pimeydessä. Pojat tarttuivat käsiini, ettemme vain eksyisi.
"Taskulamppu on keksitty", Marcus naurahti, mutta huomasi puhelimensa akun olevan tyhjä. Sama, ikävä juttu oli tapahtunut myös minun ja Martinuksen puhelimille.

"5, 4, 3, 2, one more second with you

We got all the time in this world but its moving so fast
Yeah its moving too fast now
We gotta slow it down girl
I just want it to last, how can we make it last now?
Hands up on the clock take me away from you
Living for the moment now is all I can do
So baby let me take just one more look at you
And count it down down down down

5 all I wish I could do
4 you get you out of this room
3, 2 all I really want is
One more second with you
One more second with you."

Martinus laittoi kätensä Marcuksen suun eteen.
"Luuleksä, että mä vaan seison tässä tekemättä mitään sen puol päivää mikä meiän pitää olla tääl tunkkases kellarissa?" Marcus mumisi.
"Luulen."
Lähdimme kävelemään ympäri kellaria etsien ovea pois. Kymmenien kompurointien jälkeen näimme oven, joka oli hieman raollaan.

"Elämä pelastettu!" Marcus hengitteli leirikeskuksen tuoksuja.
"Mehän ollaan täällä iha kolmistaan. Me voidaan tehdä mitä vaan!" Marcus huusi täyttä kurkkua.
"Mä haluan kuuluttaa jotain", Martinus totesi etsien paikkaa, jossa se olisi mahdollista.
"Mulla on nälkä. Mä meen keittiöön." Juoksin kohti keittiötä ja kiipesin pöytien yli. Päästyäni jääkaapin eteen, avasin sen maha muristen. Otin sieltä vähän sitä sun tätä ja heitin ne pöydälle. Aloin ahmimaan ruokaa kuin nälkään kuoleva porsas.

Martinuksen beatboxaus alkoi kuulua ympäri leirikeskusta. Hän selitteli myös jotain, mistä en saanut edes selvää. Hetken pelleiltyään hän tuli keittiöön. Aloin miettimään missä Marcus oli. Sitten kuulin sen. Hän lauloi aulassa. Kurkku kädessään (ei ruumiinosa😂).
"Mitä sä teet ton kurkun kanssa?"
"Tää on mun bae."
En voinut pidättää naurua.

Sanoja: 513

Ensimmäisille kommaajille ja äänestäjille:
Käyn katsomassa teidän kirjoja JA luen niitä! Parit votetkin voi tulla!