The Perfect 10 - Marcus and Martinus || ✓

35. Hertta [Heartbeat-🎹]

Vasta nyt aloin tajuta kuinka tylsää kotona oli. Leirillä oli ollut niin paljon tekemistä. Tai ehkä ongelmat olisivat parempi sanavalinta.
Äiti tuli koputtamaan oveani ja hymähdin.
"Leena soitti minulle äsken."
Höristin korviani kiinnostuneena ja heilautin käsiäni, että hän jatkaisi. Leena oli kaverini Hertan äiti.
"Leena ehdotti, että Hertta tulisi tänään meille yökylään. Kävisikö se sinulle?" äiti kysyi pitäen puhelintaan vasemmassa kädessään.
"Joo, kyllä se käy", sanoin hymyillen. Äiti lähti ja katsoin kaksosia.
He olivat pihalla kuin lumiukot.
"Hertta tulee tänään yökylään!"
Martinus puri alahuultaan ja Marcus pyöritteli sormiaan.
Iskin käden naamalleni.
Pojathan on täällä!
Mitä käy, kun Hertta the Super MM'er tulee tänne ja näkee noi? Eihän se enää mun kanssa ole vaan norjalaisten.
Sitten sain todella tyhmän idean.
Voisin laittaa pojat suureen vaatehuoneeseeni aina silloin, kun olisi tarpeellista.
Tiesin, että se oli sanoinkuvailemattoman typerä ajatus, mutta silloin se kuulosti hyvältä.

Kävelin Kemin katuja pitkin viestitellen Emilialle. En kuitenkaan kerennyt näpyttelemään uutta viestiä, kun sade alkoi. Hölkkäsin kotiin loppumatkan ja painoin ovikelloa. Martinus tuli avaamaan ja hänen takanaan lattialla istui Marcus tuijottaen puhelintaan. Menin kohti huonettani, kun Martinus alkoi kiskomaan veljeään lattiaa pitkin.
"Hertta tulee puolen tunnin päästä", sanoin kaatuen sängylleni.
Marcus katsoi minua pää kallellaan.
"Missäs aattelit, että me nukutaan?" hän kysyi.
"Ja millon syödään?" Martinus sanoi nostaen etusormensa pystyyn.
En ollut edes miettinyt.
"Kai se jotenki järjestyy", sanoin tekohymy koristaen kasvojani.
"Ei me pysytä piilossa koko aikaa", Martinus sanoi heilutellen jalkojaan tuolilla istuessaan.
Marcus oli jo aukaisemassa suunsa, kunnes ovikello soi.
Tuliko se jo?
"Hei kulta!" kuulin Samin äänen ja huokaisin helpotuksesta. Sen jälkeen kuulin kuitenkin äidin sanovan:
"Melissa on yläkerrassa Hertta."
Työnsin pojat vaatehuoneeseen ja sanoin heille monta kertaa, että heidän pitää olla hiljaa. Vedin myös heidän patjansa vaatehuoneeseen ja työnsin kassit sängyn alle.
Sitten laitoin vaatehuoneen oven kiinni ja menin istumaan sängylle selaamaan puhelintani.
"Moi Mel", ystäväni sanoi ja halasi minua.
"Moi Hertta."

Ystäväni katseli huoneeni seiniä, joita koristivat Marcuksen ja Martinuksen kuvat. Hän näytti myös hieman huolestuneelta ja kysyinkin siitä häneltä.
"No Mac ja Tinus ei oo päivittäny mitään keikoista tai mistään muistakaan tapahtumista mihinkään nii vaan aattelen, et missä ne on", Hertta sanoi haikeana.
"Eikä ne oo päivitellykkään ahkerasti."
Hän kääntyi minua kohti.
"Tiedätkö sä missä ne vois olla?"
Mun vaatehuoneessa.
Kohautin vain olkapäitäni katsoen puhelintani mukamas tarkkaavaisesti.
"Mut miten sulla meni siellä leirillä?"
Ajatukseni löivät tyhjää, kun mietin hetkiä ilman norjalaisia.
"Iha hyvi."
Hertta käänsi päätään hieman.
"Uusii kavereita? Kesäromanssia? Jotain pidempääki? Kokemuksia? Ongelmia?" Hertta luetteli kysyvästi. Nyökytin hieman päätäni.
"No, kerro lisää."
"Sain uusii kavereita. Sain kokemuksia. Koin ongelmia", sanoin ja tajusin skipanneeni romanssi-kysymykset.
"Ei kesäromanssia?" Hertta kysyi epäuskoisena.
"E-ei.."
"Eihä tota kukaan usko! Kerro ny Melissa! Haluun tietää."
Silloin kun Hertta halusi tietää jotain, hän todellakin halusi tietää. Siitä ei pääsisi millään pakoon.
"Kyllä mä sain kesäromanssit", sanoin.
"Ai monta oikeen? Kaks, kolme, neljä, viis?"
"Kaks vaan", sanoin välinpitämättömästi ja tunsin sydämeni alkavan jyskyttää nopeampaa.
"Haluisitko vaikka kertoo näistä hieman lisää? Kestikö vaan kesän vai onko sulla edelleen jotain niiden kanssa?"
Miks sen pitää kaivaa kaikki yksityiskohdat esiin?
"Oon mä edelleen kiinnostunu niistä ja ne musta", sanoin hiljaa.
"Ootko jo päättäny kumman otat?"
"En mä voi päättää!" huusin kurkku suorana.
Kuulin kolahduksen vaatehuoneesta. Sillä hetkellä Leah astui ulos vaatehuoneesta. Menin heti laittamaan oven takaisin kiinni ja katsoin kuinka Hertta leperteli naaraalle.
"Oi ku on lutunen saksanpaimenkoira", hän sanoi ja huokaisin.
Hertta oli kissaihminen ja sen näki selvästi.
"Se on koirasusi Leah", sanoin ja Hertta irrotti kätensä Leahin kaulalta.
Selitin koko tarinan Leahin löytämisestä sen salakuljettamiseen asti mainitsematta kuitenkaan mitään pojista.
"Leah onki tosi hyvä nimi tämmöselle MM'erin koiralle", Hertta totesi naurahtaen.
"Mutta takasin aiheeseen, saitko sun ensisuudelman siellä leirillä?"
Hertta lopeta!
Hirveän vahva puna levisi naamalleni ja tietenkin Hertta huomasi sen.
"Oi oi, kerro lisää. Missä, millon, miten, miks?"
"Hertta. Oo hetki jooko hiljaa. En haluis puhuu niistä."
Iskin pääni puhelimeni näyttöön tajutessani mitä sanoin.
"Keistä? Ai niistä pojista? Vai oliko ne tyttöjä? Sikskö et haluu puhuu niistä? Koska ne oli tyttöjä. Ootko siis oik-"
"Ne on poikia, ettäs tiiät", sanoin Hertalle.
"Okei, mut miks et haluu puhuu niistä?"
Koska sä pyörtyisit jos kertoisin totuuden? Tulisit kateelliseksi ja et ehkä haluis olla mun kaveri enää?
Ravistin päätäni. Mitä oikein ajattelin?
"Mutta voitko ees kertoo niiden nimet?"
Pudistin päätäni. Se olisi ehkä viimeinen asia minkä halusin kertoa.

"Mel, tässä lehti, jossa puhutaan teidän leiristä. Siinä puhutaan jostain murhaajasta, joka yritti tappaa jonkun Lukaksen. Tiesitkö jo tästä?" äiti sanoi heittäen lehden minulle minun nyökätessä.
Käänsin pari sivua ja löysin jutun. Kuvassa oli Lukas ja teksti puhui aikalailla totta. Otsikko oli jo aika dramaattinen.

Hämeenlinnan leiriläiset pelastivat ystävänsä julmalta kuolemalta

Sitten oli Lukaksen haastattelusta hieman juttua.

-En olisi uskonut selviäväni, kuolemaa lähellä ollut Lukas Repola kertoo haastattelussaan viimeisenä leiripäivänä. Leiriläiset Rian, Marcus, Lena, Melissa ja Martin pelastivat pojan hukkumasta ukkosmyrskyn aikaan. Repola oli lukittu telttaan, jonka alla olevat uimarenkaat tyhjentyivät koko ajan päästäen pojan lähemmäs hukkumista.
Leiriläiset kuitenkin pelastivat hänet ja nyt Repola voi hyvin.
Itse rikollinen Esa-Pekka on tällä hetkellä tuomittuna vankeuteen hävittyään oikeusjutun...

En jaksanut enää lukea.
Martin?! Lena?
Hertta nappasi lehden ja luki koko jutun. Odotin vain hänen reaktiotaan.
"Aika sairasta et joku haluu tappaa jonkun rakkauden takia", hän tokaisi ja antoi lehden takaisin minulle.
"Onko tää Lukas toinen romanssi ja vaikka toi Marcus se toinen?"
Ärähdin ja katsoin Herttaa.
"Vai onko nää ne Lukas ja Marcus!? Oliko ne siellä!?" Hertta kysyi hengittäen raskaasti.
"No ei, jos se on Lukas Repola! Eihän ne oo suomalaisii! Ja se Lukas on c:llä eikä k:lla", tuhahdin.
Hertta näytti hieman pettyneeltä.
"Mutta onko ne sun romanssit?"
"Hertta!"

Sanoja: 939

Tajusin just etten oo käyttäny Go Where You Gota. Seuraavassa luvussa tulee :)

Otan näihin lukuihin jotain kappaleita, jotka on piano tutorialeja.

Oon muuten kirjottanu ahkerasti tähän kirjaan pari lukua jo valmiiksi.

2,6K ylitetty❤