The Perfect 10 - Marcus and Martinus || ✓

2. Ranta [Plystre på deg]

Katsoin puhelimeni näyttöä ja tarkastelin taustakuvaani. Siinä olivat Martinus ja Marcus. Hetken jo ajattelin, näkisinkö heitä koskaan ihan läheltä. Sitten havahduin todellisuuteen. Pojat olivat koko ajan vieressäni. En edelleenkään osannut kuvitella sen olevan todellista. Mutta totta se oli.
"Toihan on jo aika vanha kuva", Marcus huomautti ja säpsähdin.
"Otetaaks uus kuva?" Martinus ehdotti ja suostuin ilomielin.

Olimme lähteneet ulos huoneesta ulkoilmaan ja menimme rantaan. Kesäinen aurinko oli onneksi tehnyt päivästä lämpimän, mutta Suomen kesältä ei kannattaisi odottaa liikoja. Menimme laiturille ja Marcus nosti puhelimensa.
"Mä voin ottaa kuvan", Martinus sanoi ja otti oman puhelimensa esille.
Pieni riitahan siitä syntyi.
"Jos nyt otatte molemmat", ratkaisin riidan ja katsoin kohotettuja puhelimia. Laitoin käteni poikien olkapäille ja hymyilin kameralle. Jäimme istumaan kuvien jälkeen hetkeksi laiturille katsomaan vettä. Puhelimeni alkoi soimaan saaden rannan raikumaan poikien kappaleesta nimeltä Plystre på deg.
"Onko hyvä?" Martinus kysyi.
"Onhan tää yks mun lemppareista, mut tykkään kuitenki eniten Girlsistä."
Vastasin puheluun ja menin hieman kauemmas pojista.
"Äiti!! Ne norjalaiset on M&M!"
Äiti hiljeni ja ymmärsin, ettei hän ymmärtänyt oikein mistä puhuin.
"Marcus ja Martinus? Sanooko mitään, jos sanon, et ne on ne joiden kuvii mul on mun huone täynnä?"
Äiti taisi saada viimein "lampun syttyminen pään päällä"-reaktion.
"No sehän on kiva juttu!"

Kävelin poikien kanssa uudestaan rannalle tällä kertaa uimapuvut päällä. Juoksin laiturille ja odotin poikia kärsivällisenä. Kokeilin vettä sormellani ja tunsin, kuinka joku työnsi minut kylmään veteen. Kirkaisin ja katsoin ylös.
Marcus...
"Marcus", sanoin ja poika tuli luokseni. Aloin mukamas kuiskaamaan jotain hänen korvaansa, mutta tartuinkin hänen käteensä ja kiskaisin hänet alas. Marcus yskähti ja katsoi minua mukamas vihaisesti.
"Martinus tuu säki!" huusin ja vielä kuiva poika katseli minua, kuin olisin ollut hullu.
Ponnistin laiturille ja kompuroin ylös. Suomen kylmä tuuli iski minuun heti ja tunsin jäätyväni. Lähdin juoksemaan Martinuksen perään ja juoksentelimme ympäri rantaa.

Molemmat aloimme huohottamaan ja kylmyys oli haihtunut kuin savuna ilmaan. Martinus nosti kätensä ylös antautumisen merkiksi ja otin hänen kädestään hetken mielijohteesta kiinni. Lähdin vetämään häntä kohti laituria ja kiihdytimme vauhtia mitä lähemmäs reunaa pääsimme.
"Varo Marcus!" huusin ja hyppäsin alas laiturilta Martinuksen kanssa. Nousimme pintaan ja katsoimme toisiimme. Päästin käteni irti, kun menin sukeltamaan pinnan alle. Käteni osuivat hieman pohjassa olevaan kiveen ja säpsähdin. Nousin takaisin ylös ja olin melkein osua Marcukseen.

Uimme ympäriinsä rannan lähistöllä. Aurinko alkoi paahtaa kovemmin ja olin todella taipuvainen auringonpistoksille. Niistä seurasi usein pienoinen migreeni. Ja senhän minä sain. Päätäni alkoi särkemään ja silmissäni sumeni hieman. Yritin uida lähemmäs laituria, mutta tunsin, kuinka aloin painumaan kohti pohjaa.

Tunsin kädet vyötärölläni, ja pinta alkoi lähestyä. Olin jo kiittämässä Martinusta, kunnes huomasin hänen nousevan pintaan kauempana. Marcus vei minut rantaan ja hoipertelin varjoisan puun alle. Pojat tulivat perässäni huolestuneina.
"Ei täs mitää, oon iha ok. Pikku migreeni vaa", sanoin suomeksi. Kaksoset tulivat vierelleni ja Martinus otti varovasti käteni käteensä ja Marcus teki nopeasti samoin. Ruskeat hiukseni valuttivat vettä maahan, mutta kuivuivat hieman tuulen vireessä.

Hetken lepäiltyäni nousin ylös ja menin sisälle leirikeskukseen lähimmästä ovesta. Pojat pitelivät käsistäni kiinni ovelle asti. Astuimme huoneeseen ja se oli tyhjä.

 

Sanoja: 501