The Perfect 10 - Marcus and Martinus || ✓

30. Vettä [Bae-Vigiland]

Silmät suljettuina venyttelin käsiäni. Vilkaisin hieman viereeni, jossa Martinus oli edelleen tyynynsä alla. Poika oli kuitenkin jo hereillä, niin kuin Marcuskin, joka selaili puhelintaan. Nousin ensimmäisenä ylös ja menin vessaan katsellen varpaitani. Ovi oli auki ja ihmettelin sitä hetken.
Harmaa susi kieriskeli mattojen päällä ja aloin panikoitua. Vasta kun tuon eläimen katse tavoitti omani, rauhoituin öisten muistojen tulvahtaessa mieleeni.
"Leah", sanoin hiljaa ja silitin koirasuden päätä. Leah hölkötteli sänkyjen luo ja tapitti Marcusta ihmeissään. Poika katsoi viereensä irrottaen katseensa puhelimestaan ja vain murto-osa sekunti, kun hän oli hypännyt veljensä päälle. Martinus vaikeroi veljensä alla välillä yskähdellen.
"Mistä toi peto on tullu tänne?" Marcus kysyi ja tippui veljensä kanssa sängyn väliin Martinuksen kierähtäessä ympäri. Selitin taas koko tarinan samalla valmistellen aamupalapöytää. Heitin pari lihapullaa Leahille ja täytin kulhon vedellä.

"Pitäisköhän se ottaa mukaan pihalle?" kysyin katsoen nappisilmää.
"Ihmiset sais vaan turhia sydänkohtauksia", Martinus tokaisi jalkapallo kädessään.
Päätimme lopulta jättää koirasuden huoneeseemme. Menimme kentälle ja Martinus potkaisi pallon ilmaan.
"Sä saat hakee sen. Onnea yritykseen", Marcus sanoi taputtaen veljeään selkään. Nuorempi lähti hakemaan palloa nokkospuskasta. Marcus jäi viereeni katsomaan veljensä menoa. Poika puhalteli hiuksiaan kasvojensa päältä.
"Anna ku mä autan", sanoin ja otin hiuslenkin kädestäni. Kokosin pojan hiukset ensin poninhännälle ja sitten taitoin sen kaksinkerroin.
"Valmis."
"Kiitti."
Marcus otti kohti tulevan pallon käsiinsä minun säikähtäessä.
Kaksosten ajatustenlukutaito.

Juoksin palloa kohti vasemmalta tehden kaaren ja potkaisin pallon kohti maalia. Maalissa valmistautunut Marcus otti kopin helpon näköisesti. Marcus potkaisi pallon veljelleen, joka alkoi pomputtamaan palloa jalalta jalalle. Pian Marcus potkaisi pallon ja sai Martinuksenkin sen perään. Kaksi poikaa yrittivät riistää toisiltaan palloa minun istahtaessa penkille.

Heitin poikia lähimmällä vesipullolla, kun heidän ottelustaan ei meinannut tulla loppua. Katsoin kuinka pallo vieri parin metrin päähän. Pullon korkki ei ollut paikoillaan ja kastellut nuo äsken otelleet veljekset. Molemmat heistä lähtivät minua kohti ja tarttuivat kahteen muuhun pulloon ja tyhjensivät niiden sisällön päälleni. Lähdin juoksemaan kohti rantaa, jossa lojui vielä viime öisen nuotion tähteet. Menin laiturille ja pian minut työnnettiin veteen. Räpiköin rannalle ja menin ottamaan molempien poikien käsistä kiinni. Hyppäsin alas ja kuulin toisen pojista kirkaisevan kimeästi. Kun pääsin ylös katsoin aurinkoa kohti. Se alkoi jo laskea. Jäin tuijottamaan auringonlaskua, kunnes tunsin kädet ympäriltäni. Olin vajonnut veden alle.
"Mitä sä teet?"
Katsoin Marcukseen, joka piti edelleen kiinni vyötäröstäni. Huomasin Martinuksen kysyvän katseen hieman kauempana. Väläytin hänelle katseen, jolla viestitin kaiken olevan ok. Martinus kohautti olkapäitään ja ui rantaan. Annoin nopean suudelman Marcuksen huulille ja irrotin hänen kätensä vyötäröltäni. Sain kuitenkin pian kiskoa Marcuksen rantaan uimakyvyn unohtumisen takia. Pojan velikin ihmetteli tilannetta ja antoi hänelle läpsäisyn poskelle. Marcus ravisti päätään ja lähti kävelemään kohti leirikeskuksen lähintä ovea. Vaatteet painoivat melkolailla ja siksi tukeuduin Martinukseen. Tunsin pian hänen kätensä pitävän kättäni. Hymyilin hieman.

Marcus avasi oven edelleen hieman pökertyneenä ja sai vastaansa Leahin. Koirasusi tuli minun ja Martinuksen keskeltä saaden kätemme irtoamaan toisistaan.
"Leah, tänne", sanoin ja katsoin, kun eläin kävi pyörähtämässä käytävällä ja tuli sitten takaisin kutsun kuullessaan.
Marcus lysähti punaisena kuin tomaatti omalle sängylleen ja hautasi kasvonsa tyynyyn. Hänen märät vaatteensa kastelivat koko sängyn. Leah meni nuolemaan pojan korvaa, kun menin katsomaan vessaa. Siellä oli vessapaperisilppua ympäri lattiaa. Huokaisin ja aloin siivoamaan lattiaa.
"Onko se tehny vähän tuhoja täällä?" Martinus kysyi oven suusta.
"No eihän tommosta koiraa oo tarkotettu varmaan sisätiloihi. Energiaa on vaan liikaa", sanoin ja aloin miettimään miten Leahin saisi rauhoittumaan. Ajatukseni kuitenkin katkesi, kun Martinus tuli kuiskaamaan korvaani.
"Miks Marcus näyttää tomaatilta?"
Tiesin vastauksen, mutta en todellakaan voinut sanoa sitä ääneen. Vedin henkeä ja Martinus esitti onnekseni arvauksen.
"Oliks se vähän liian kauan veden alla?"
En voinut estää nyökkäystä. Martinus maiskautti huuliaan ja lähti ulos ovesta. Varmasti ajattelette hänen saaneen totuuden selville, mutta hän vain kävisi hakemassa jotain ruokaa Leahille.

Poika palasi kuin palasikin maustamattoman pihvin kanssa. Pihvin kypsentämisessä kesti jonkin aikaa ja jäähdyttäminenkin kesti vähän yli vartin. Marcus oli edelleen tyynyllään, tällä kertaa puhelimensa kimpussa. Pieni puna oli edelleen hänen kasvoillaan, mutta sitä tuskin huomasi.

Katsoin ikkunasta ulos hämärään. Huomenna olisi viimeinen normaalipituinen päivä ja sitten ylihuomenna olisi lähdön aika. En voinut kieltää ikävöiväni äitiäni ja ystäviäni. Mutta että jättäisin poikakave-
He eivät ole poikakavereitani! Ennemmin tosi hyviä ystäviä. Liiankin hyviä irtipäästämiselle.
Leah laski päänsä sängylleni lohduttaakseen minua. Koirasusi lipoi hieman huuliaan juuri syötyään pihvin. Tunsin parin kyyneleen karkaavan poskilleni ja pyyhkäisin ne nopeasti pois jo muutenkin märällä hihallani. Nousin ylös kyynelien alkavan virrata ja menin suihkuun.

Laitoin pyjaman päälleni ja menin peiton alle silmät punertavina. Olin saanut itkun haltuun, mutta niiden jälkiä en voinut poistaa. Tunsin taas kyyneleen putoavan poskelleni.
Miten kestän viimeisen yön, jos nytkin on jo mahdotonta pitää tunteet kurissa?
Leah tuli nuolemaan poskiltani kyyneleet pois ja lopulta hyppäsi jalkojeni päälle. Koirasusi painoi jonkin verran, mutta tyytyi kohtaloonsa jalkopäässä. Pian Martinus kömpi omaan sänkyynsä ja meni nukkumaan. Marcus oli jo nukahtanut ties milloin. Suljin itsekin lopulta silmäni ja pakottamalla pakotin negatiiviset ajatukset mielen perukoille.
 

Sanoja: 837

Kirjotin tän luvun heti edellisen perään, koska inspis iski.

Kaikille, jotka ajattelee, että on enää pari lukua, niin voin sanoa, että oon saattanu jopa keksiä jotain aiemmasta poikkeavaa, joka pidentää tätä koko kirjaa jonkin verran😏

Pian jo 2K lukukertaa❤