The Perfect 10 - Marcus and Martinus || ✓

26. Ylimääräinen [Blikkstille-🎶]

Huoneessamme oli jotenkin erilaista. Siellä oli hiljaista, tukalaa ja siellä haiskahti kalalta. Ja ai niin, olihan siellä Lukas. Poika mutusteli popcornia, jonka oli löytänyt kaapin perältä. Televisiossa pyöri Titanic, jolle poika kyynelehti melkein tukehtuen kivikovaan siemeneen. Minä, Marcus ja Martinus pelasimme korttia. Olimme keksineet oman pelin, jossa ei ollut mitään järkeä. Koko peli päättyi siihen, että Martinus heitti kortit ympäri huonetta.

Lukas sammutti television ja vei tyhjän kulhon tiskipöydälle. Katsoin ikkunasta ulos. Ukkonen ei enää pidätellyt leiriläisiä. Esa-Pekka ja Leona, Rian, Cata ja Nils olivat pihalla heittelemässä kiviä veteen. Lukas meni ikkunaan ja aukaisi tuuletusluukun.
"Osaako se Rian edes heittää?"
Marcus potkaisi suomalaispoikaa ja sai hänet valittamaan.
"Ootko sä ihan tyhmä?" sihahdin hampaiden välistä.
"Esa-Pekka lähti. Se saattaa tulla tänne", Martinus varoitti.
Ei kulunut aikaakaan kun oveemme jo koputettiin. Työnsin Lukaksen siivouskomeroon ja annoin Martinuksen mennä avaamaan.
"Kuulinko täältä Lukaksen äänen?" hän kysyi hiljaa.
"Ethän sä voinut, kun sähän tap-" Marcus potkaisi veljeään sääreen ja nuorempi alkoi pomppimaan ympäri eteistä pidellen jalkaansa.
"Se olin mä. Katos ku mä osaan imitoida ihmisiä", Marcus sanoi.
Olipas hyvä selitys...
Työnsin Lukaksen harmaaseen muovilaatikkoon ja jätin kannen hieman raolleen, ettei poika oikeasti kuolisi. Menin itsekin eteiseen ja sain vastaani Esa-Pekan kylmän katseen.
"Mitäs teit siellä siivouskomerossa?"
"Siivosin äsken vähän nii vein mopin sinne", keksin ja työnsin pölypallon pöydän alle. Esa-Pekka tyhmyytensä kanssa lähti pois sulkien oven ahdistavan hitaasti. Kuulin laatikon kannen putoavan siivouskomerossa. Lukas heilutti kättään naamansa edessä.
"Siel laatikossa oli jonku papan pari likasta sukkaa", poika kertoi dramaattisesti ja meni Martinuksen sängylle makaamaan.
"Ei taida olla ihan sun sänkys", Martinus huomautti ja sai Lukaksen katseellaan ylös sängyltä. Poika katsoi minun sänkyäni. Pudistin päätäni. Marcuksen sänkyäkään poika ei saanut.
"No missä mä nukun?"
Katsoin ympärilleni. Huoneessa oli vain kolme sänkyä sohvan lisäksi.
"Voit nukkua sohvalla", ehdotin ja katsoin popcorneilla koristeltua sohvaa.
"Shh! Ite sotkit sen", sanoin nopeasti Lukaksen alkaessa valittaa.
Poika tyytyi kohtaloonsa ja meni makaamaan sohvalle ensin hieman puhdistettuaan siitä pahimmat popcornit pois.

Pestyäni hampaat katselin miten kaksoset selittelivät toisilleen jotakin norjaksi omilla sängyillään. Marcus nauroi veljelleen ilmeisesti hauskan jutun takia. Martinus yritti hiljentää häntä, mutta ei oikein onnistunut.
"Olkaa jooko hiljaa", Lukas pyysi sohvatyynyn alta. Martinus tukki veljensä suun tyynyllä ja siitähän alkoi pahempi meteli.
"NYT OIKEESTI SUUT KII!" suomalainen karjui omalla kielellään.
Hiljaisuus laskeutui huoneeseen, mutta se rikottiin kun oveen koputettiin.
"Lukas piiloon", kuiskasin ja poika juoksi lähimmän sängyn alle, joka oli Marcuksen. Avasin oven ja näin onnekseni Merjan.
"Nyt hiljaa. Kello on vähän vaille kymmenen. Ja muuten, oletteko nähneet Lukasta?"
Pudistin päätäni ja suljin oven. Merja varmasti arvasi, etten puhunut täyttä totta, mutta se mahdollisuus hyvästä valehtelutaidon näyttämisestä oli jo mennyt.

Heräsin yöllä siihen, kun Lukas puhui unissaan. Hän hyöri sohvalla ja luulin jo hänen putoavan pian lattialle.
"Yksin. Ihan yksin", poika toisteli ja ajattelin hänen tuntevan olevansa ylimääräinen. Martinus vieressäni aivasti. Pelästyin hieman ja halusin vain vaipua takaisin uneen. Kuulin ropinaa. Jokin osui lattiaan. Tajusin pian Lukaksen tiputtelevan popcorneja lattialle. Huokaisin ja halusin jo saada unen päästä kiinni. Marcus tippui lattialle juuri, kun olin pääsemässä takaisin pilvilinnoihin. Selvästi hieman kaikki olivat levottomia Lukaksen liittyessä huonetoveriksemme.
"Marcus ei sun tarvii olla papupirtelö jos et haluu", Martinus sopersi.
Aloin tuntea sekoamisen nousevan ylemmäksi ajatustasoillani.
"Martinus onhan sulla päiväkodissa se pitkä matikka?"
Nousin sängyltä ja menin ruokapöydän tuoleille nukkumaan. Eivät he kai ennen olleet puhuneet ihan sekopäisiä asioita toisilleen. Marcus ei ollut edes herännyt pudottuaan lattialle.

Sanoja: 587

Ei tullu kai pariin päivään lukua, koska en vaan kerenny kirjottaa. En voi luvata että joka päivä tulee luku, mutta yritän parhaani (:

Onko nyt jo 1,1K lukukertaa?!