The Perfect 10 - Marcus and Martinus || ✓

16. Selvinpäin [Like It Like It]

Potkaisin jalkapalloa kohti maalia. Martinus juoksi maalille ja potkaisi pallon kohti minua. Sain kopin. Potkaisin palloa ja se lensi kentän rajojen yli. Marcus lähti juoksemaan sitä kohti.
"Mä pyörin 20 kertaa ja sit yritän tehä maalin. Ja kenenkään ei tarvii olla siinä maalivahtina. Hyvä ku ees osun siihen palloon." Laskin mielessäni pyörähdyksiä ja kun sai täyteen 20, lähdin juoksemaan palloa kohti. Ensin en edes nähnyt palloa, mutta sitten näin pyöreähkön esineen ja menin sen luokse. Potkaisin ohi ja kaaduin maahan. Aloin nauramaan ja pojatkin kikattivat.

Marcuksen vuoro oli seuraavaksi. Hän pyöri 60 kertaa ja lähestyi palloa. Marcus osui palloon, mutta se osui tolppaan.
"Paremmin ku mulla", sanoin maalla maatessani. Martinus pyörähti 60 kertaa todella nopeasti ja potkaisi pallon maalin yli. Juoksin hakemaan sen, sillä olin ainut, joka oli sillä hetkellä selvinpäin. Pallo löytyi metsän reunasta, nokkospuskasta. Otin karahkan ja kalastin pallon puskasta. Potkaisin sen kohti kenttää. Pallo osui Marcuksen selkään. Poika kaatui maahan, sillä ei ollut vielä ihan selvinpäin. Häneen ei kuitenkaan sattunut, sillä enhän minä kovia potkuja osaa tehdä. Martinus vain nauroi veljelleen ja tippui puupenkiltä, jolla oli istunut.
"Mikä juoppoklubi tääki on?" nauroin ja otin tukea maalitolpasta.

"Ohhh, ohhh, ohhh
Yeah I like it, girl
Oh, I like it

I like the way you go
I like it, like it
I like it, like it
I like it, like it
I like the way you go
I like it, like it
I like it, like it
I like it, like it
I like it, like it

Girl, if you were mine I can tell you I'd never let you go (that's true)
I'd be your Superman, got a master plan to make you mine for sure
Everything I got I'll give it all to you and I hope you know
I like it, like it
(Cause I, Cause I)
I like it, like it."

"Päässä huippaa", Martinus sanoi, kun Marcus meni makaamaan maahan.
"Ei mikään ihme!" Pojat olivat pyörineet kolminkertaisen määrän minun määrästäni.
"Menkää nukkumaan, jos ny noin huippaa", sanoin, kun Marcus kompastui palloon. Otin molempien käsivarsista kiinni ja lähdin taluttamaan heitä sisälle. Marcus piteli palloa, mutta tiputti sen yhden kerran. Olimme saaneet luvan olla isommassa huoneessa. Avasin oven ja katsoin, kuinka molemmat veljet lysähtivät omille sängyilleen.
"Voitko sä tuua jotain suolasta?" Hain molemmille pari siivua kinkkua keittiöstä.
"Ei kai sitä taas olla viemässä toisten ruokia?" Merja kysyi vierestäni. Miksi hän oli aina joka paikassa?
"Otan vaan pari siivua kinkkua, kun pojilla on vähä huono olo." Livahdin pois keittiöstä ja menin huoneeseemme. Annoin siivut ja selailin puhelintani. Ei viestejä. Päätin itsekin nukkua hetken.

Heräsin Martinuksen ääneen ja kun avasin silmäni, poika hymyili ja polki maata jaloillaan.
"Mennäänkö jonnekki?"
"Eiks sulla ollu huono olo?"
"No joo. Viis tuntii sitte!"
Katsoin kelloa. Se näytti puolta viittä. Marcus nukkui vielä. Lähdin ulkoiluttamaan tuota energiapakkausta. Kävelimme leirikeskuksen tasan 21 kertaa ympäri. Poikien syntymäpäivähän on 21. helmikuuta. Jalkani alkoivat väsyä, mutta Martinus jaksoi. Istahdin eräälle penkille ja Martinus istui viereeni.
"Kauan tätä leirii on enää?" kysyin Martinukselta.
"Yli puolet, nythä on menny yks viikko vasta", Martinus sanoi mietittyään. Tunsin piston sydämessäni.
"Mitä sitte ku tää leiri loppuu?" kysyin hiljaa.
"Ei kannata ajatella sitä vielä", Martinus sanoi ja veti minut lähelleen. Poskemme koskettivat.
Mitä sitten, kun en enää voi tuntea tätä lämpöä?

Sanoja: 556

Yli 300 lukukertaa!!!!😲

Kuka odottaa poikien uutta kappaletta First kiss? Oon niin innoissani!!!😙😍